Hae
VillaNanna

Blogi VillaNanna

Tämä minun nykyinen blogini ensimmäinen postaus täällä sai päivänvalonsa 15.3.2011, mutta tämä ei ole ensimmäinen blogini, vaan taipaleeni alkoi jo -08 Vuodatuksessa. Silloin minulla ei ollut mitään käsitystä millaiseksi blogi tulisi olemaan ja mitä blogissani kertoisin. Tuota ensimmäistä blogia ei enää ole. Vuodatus kaatui ja kaikki kuvat katosi. Myöhemmin poistin sieltä kaikki postaukset mutta se homma jäi kesken kun unohdin ajan saatossa tunnukset sinne.
Blogini ei alunperin ollut käsityöblogi vaan sillä ei ollut mitään kategoriaa, sillä se oli vain selviytymispaikka minulle. Olin tuolloin todella syvällä tässä saiuraudessani ja lähes kokonaan vuodepotilaana. Vasta kun siirryin tänne Bloggeriin blogi muuttui kokonaan käsityöaiheseksi.

Siihen aikaan ompelin vain uusista kankaista ja shoppailin minkä ehdin, niin lankoja kuin kankaitakin. Sen lisäksi ostelin vaatteita vinot pinot. Välillä innostuin tosin myös tuunaamaan vanhoja vaatteitani. Olen kuitenkin aina tykännyt siitä hommasta mutta silloin vielä elin niin toisenlaista elämää blogini kanssa. 
Minulle tärkeintä oli, että selviydyin päivästä toiseen jollakin tavoin. Autoimmuunisairaus ei ole kovin helppo kantaa, varsinkaan jos kuvioon tulee mukaan muita sairauksia sekä toinen autoimmuunisairaus. Lääkkeetkään eivät toimineet odotetusti vaan selkärankani tulehtui ja sitä hoidettiin lääkkeettömästi omasta tahdostani. Joten oli päiviä, jolloin en voinut liikkua mihinkään kun mikään ei toiminut ja kivut olivat niin kovat, etten voinut edes kääntyä vuoteessa. Silloin päätin, että kun voitan tämän sairauden niin elämän suunta muuttuu. Siitä suunnasta olettekin saaneet seurata täällä jo monta vuotta.

Blogini alkoi muuttua, lukijat pyysivät, että kertoisin itsestäni ja elämästänikin jotain, enkä vain esittelisi vaatteita. Sehän sopi minulle ihan hyvin. Aloin vähitellen tuomaan sisältöön vähän muutakin. Sitten tuli leikkaus, muutto Helsinkiin ja opiskelut. Se toi mukanaan jotain ihan uutta elämääni. Se toi tuunauksen, loppui shoppailu ja siitä lähdettiin muokkaamaan elämää ihan uuteen suuntaan. Maailma jossa elän nyt on aivan toisenlainen mitä tuo aikaisempi elämä. Välillä kun katsoo tuota vaihetta elämässään tulee niin voittajafiilis. Olen ollut todella syvällä kuopassa ja sieltä kiivennyt ylös.

Hienointa on ollut se, että mukana on edelleen niitä, jotka ovat seuranneet blogiani (tätä nykyistä) alusta asti. He ovat nähteet ja eläneet muutokset kanssani ja se on ollut aika mahtavaa monella tavalla. 


Mitä kaikkea olen sitten oppinut näiden vuosien aikana? 

Valtavasti eri asioita… Ei saa lannistua vaikka sairastuisi vakavasti, pitää osata olla itselleen armollinen ja hyväksyä se, että kaikkeen ei kykene eikä ole mikään tarve kyetä. Ilon ja onnen löytää avaamalla silmänsä, se kaikki on siinä edessä mitä katsot.
Vanhakin oppii uusia asioita ja paljon on opittavaa, koko elämä on yhtä oppimista ja ikinä ei ole valmis, mikä on erittäin hyvä asia. Silloin maailma on auki ja voi tehdä ihan mitä ikinä haluaa.

Tässä blogihommassa on toki myös huonot puolensa, blogia jaetaan minne sattuu ja haukutaan niin, että välillä ihmettelee itse, että miten huonosti jollain ihmisellä voi olla elämä ja voisiko häntä auttaa jotenkin. Minuun nuo ei vaikuta, nykyään en edes lue niitä keskusteluita, jos satun näkemään, että blogi on jonnekkin keskustelupalstalle jaettu. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen siitä, että blogi on pysynyt puhtaana, eikä tänne olla tultu juurikaan sottamaan paikkoja.

Blogi tulee jatkamaan sitä suuntaa mitä olen aloittanut. Uutta on tullut mukaan ja varmasti matkan varrella tulee lisää uusia juttuja. Nykyään blogia on miellyttävä tehdä kun sisältö on aika laaja. Kaikki toki eivät siitä pidä mutta minulle se on miellyttävämpää, sillä kyllästyn asioihin aika äkkiä jos on vain samaa koko ajan. Vaihtuvuus pitää mielen virkeänä. Minulla ainakin, siksi blogini on niin sekameteliä sisältävä. On myös kiva kirjoittaa asioita, joista on kiinnostunut juuri sillä hetkellä kun istahtaa tekemään postausta.

Haluan kiittää teitä kaikkia tästä matkasta! Olemme kaikki yhdessä tehneet blogista sellaisen kuin se nyt on. On ollut ihanaa lukea kommenttejanne ja huomata miten paljon on tullut uusia aiheeseen liittyviä blogeja lisää!

Jatketaan kaikki samaa rataa ja viedään tuunauksen ilosanomaa eteen päin. Tämä homma vie koko käden mennessään kun sen pikkurin antaa. Tämä matka on ollut todella huikea ja olen oppinut valtavasti. Odotan tulevaisuudelta lisää uusia puolia ja uusia kokemuksia aiheeseen liittyen.

Nautinnollista viikonloppua!
-Melissa-

Serveteille kori farkuista

Ilon päivä oli eilen, ompelukone palasi kotiin ja hyvää hoitoa oli saanut. Koko päivä meni ommellen kaikkea ihanaa ja kohta esittelenkin jotakin mitä en ennen ole tehnyt. On ihanaa kun saa taas purkaa stressiä ja paineita ompelemiseen. Lumppis-projektikin saa jatkua taas rauhassa. Nyt kuitenkin esittelen työn, jonka tein paljon ennen kuin koneeni sairastui ja joutui ompelukoneiden sairaalaan. 
Meillä on jo pitkään käytetty pestäviä servettejä ja niitä on muuten todella helppo tehdä vaikka vanhoista verhoista tai puuvillapaidoista. Meillä on arkena 25×25 tai 30×30 kokoisia servettejä, Vaikka ovat pieniä niin niitä on vaikea säilyttää järkevästi. Meillä kun ei ole kaapeissa tilaa niille, valitettavasti. Pitää joskus hankkia iso astiakaappi, jossa on vetolaatikot, sitten on hyvä paikka säilyttää servettejä.
Mutta kun sitä astiakaappia ei ole, niin kaivelin hetken lumppulaatikoita ja otin esiin farkuista yli jääneitä osia. Niistä sain aika hienosti korin, johon mahtuu nätisti taiteltuna servetit. Ne on helppo ottaa sieltä, voi olla ihan mukana kattauksessa tai sitten pöydän sivussa. Pohja on mitoitettu isoimman taitetun servetin mukaan. Näin mahtuvat kivasti kaikki sinne. Isommat servetit ovatkin sitten viikattuina liinavaatekaapissa. 
Tarvikkeet:
pieniä farkun palasia
pätkä vyötä
Pohja noin 30x30cm + saumanvarat. Yhdistetele varkun vyötäröosia toisiinsa niin pitkä pötkö, että riittää pohjan ympärille. Ompele reunaosa pohjaan kiinni ja kiinnitä vyö. Aika helppo ja nopea toteuttaa. Ja näyttää kivalle pöydällä.
En pulise tänään pidempään kun on kova hinku päästä koneen eteen ompelemaan ennen töihin lähtöä. Meikäläinen ei tee muuta hetkeen kuin ompelee ja käy töissä. Hih, ihanaa! Olen niin innoissani ja ideoita on monia, jotka haluan laittaa testiin…

Mukavaa viikonloppua!
-Melissa-