Kesän suloinen viettelys ja virkattu pussukka
0
Häredelli: En varmana laita tota päälle, ihan kamala
Minä: Laita nyt edes tämän kerran, äidin mieliksi
Härdelli: En laita, ikinä!
Minä: Laitan sen kaappiin jos mieli muuttuu
Härdelli: Ei muutu
Eikä mieli muuttunut. Yleensä Härdelli tykkää vaatteista joita teen ja käyttää niitä viimeiseen asti, jos venuu niin kotona niin kauan, että saumat paukkuu. Mutta, on olemassa yksi vaate, jota Härdelli ei koskaan suostunut laittamaan päälleen, syytä en tiedä mutta nyt muutossa sen vihdoin purin atomeiksi, jotta voin rakentaa niistä atomeista jotakin muuta kivaa.
Minulle on aika selvää, että kesävaatekaappini sisältää tiettyjä elementtejä, bohoa ja romantiikkaa. Ne pitää aina olla. Muutakin toki on mutta nämä ovat ne pakolliset. Tänä kesänä todella on saatu pukea päälle niin romanttista kuin bohoakin, muutaman kerran päivässä kun hiki on valunut niin, että alle on syntynyt lätäkkö. Täydellinen mekkokesä ja niitä mekkoja on todella tullut käytettyä.
Mutta palataan asiaan, poikani paita oli hetken atomeina ja lopulta otin koukun käteen ja aloin jälleen tapella virkkauksen kanssa. Asia, jota en todellakaan opi sitten koskaan. En tajua ohjeita, enkä sitä miten tämä homma toimii, silti sain aikaiseksi ihan kivan pikkuisen nyssykän, joka sopii vaikka pitsimekon kanssa keikkumaan kainaloon. Ohjetta ei ole tähän vaan nappasin youtubista tuon virkkauskuvion. Saman videon mukaan olen tehnyt myös toisen kassin, jonka esittelen myöhemmin.
Alkaa olla hiukan kiire saada kaikki kesäpostaukset alta pois. Luulen tosin, että jälleen jää monta asua ja ompelusta postaamatta nyt, että toivottavasti ensi kesänä saisin vihdoin osan postattua. Kävi nimittäin niin, että yksi asu viime vuodelta on kokonaan postaamatta tänne. Tosin joka kaudelta on omansa, jotka on jääneet pois vain sen vuoksi, ettei niitä ole päässyt kuvaamaan tai on unohtunut kuvata.
Appelsiiniletut ja appelsiinikastike
Kun lettuvatsa huutaa LETTUJAA, ei auta juuri muu kuin kaivaa kulho kaapista ja alkaa tehdä lettutaikinaa. Letut on siitä kivoja, että niitä voi tehdä ihan millaisia tahansa ja minkä makuisia tahansa. Aikaa menee mutta ei haittaa kun on hyvä seura ja hyvää keskustelua samalla kun paistaa räiskäleitä. Kyllä, näillä lärpyttimillä on monta nimeä ja sekin on ihan ok, sillä yleensä rakkaalla lapsella on monta nimeä. En kuitenkaan postaa pelkkää reseptiä, sillä Melissan kokeileva keittiö polttaa ja pakko saada kokeilla kaikkea todella omituistakin, kuten tuo hassu eilisen keiton tuunattu keitto. Samalla periaatteella lähdetään tässäkin liikkeelle. Mutta nyt ei hassuteltu, vaan otettiin homma kuolemanvakavasti ja parista ruokalusikallisesta kastiketta ja parista letusta saatiin herkulliset välipalat seuraavaksi päiväksi.
Tiedatkö nuo banaaniletut , suussasulavan herkulliset banaaniletut? Jos et, niin klikkaa linkistä ja käy tutustumassa reseptiin, mutta jos tiedät niin lue tätä tekstiä eteen päin ihan estottomasti. Nimittäin haluan kertoa, että banaaniletut on meidän perheen herkkuja mutta koska minä olen vähän pölö, niin ostelen appelsiineja kaappiin, joista lopulta on pakko alkaa kokkailla asioita kun unohdan ne sinne kaappiin. Siksi tällä kertaa banaaniletut eivät päässeet masuun vaan vuorossa olikin applesiiniletut ja kastike. Ja tiedättekö miten kävi….Taisi hurahtaa nämä letut täysillä banaanilettujen ohi. Hippulat vain vinkui ja vihellys kuului. Eli suosittelen tekemään!
Koska en halua koskaan ikinä milloinkaan hettää edes sitä lusikallista ruokaa roskiin, niin nappaan joko lusikan suuhuni tai sitten teen siitä jotakin omituista. Tällä kertaa yli jäi vain kaksi lettua ja muutama lusikallinen kastiketta mutta omituiseksi en halunnut ryhtyä tällä kertaa vaan päätin tehdä välipalaa seuraavaksi päiväksi. Pierupuuroa kyllä oli kaapissa, jonka tein mustikoista (kannattaa muuten tehdä) mutta ei meidän porukka kaikki jaksa puputtaa sitäkään joka päivää, paitsi minä. Se on mun juttu se puuro. Joten tein pojille välipalaksi pienistä aineksista, todella herkulliset jutut. Miten voikaan välillä se hävikkiruoka olla tajunnan räjäyttävää?
Jäljelle jäi kaksi lettua, neljä ruokalusikallista kastiketta, joten otin kolme ruokalusikallista turkkilaista jogurttia ja sekoitin kastikkeen siihen, täytin sillä letun ja laitoin pakkasesta mustikoita ja mansikoita mukaan. Muuta ei tarvittu ja meinasi pojat nielasta kielensäkin.
