Verhosta vaatteeksi: zero waste -mysteeri
0
Verhosta vaatteeksi: zero waste -mysteeri ei ole vain tarina ompelusta, vaan kertomus muodonmuutoksesta, luovuudesta ja salaperäisestä jäljestä, joka jäi kankaaseen kuin aikojen takaa. Rätti ja lumppu -projektin uusin asu näyttää, miten vanhasta pihan verhosta ja leikkuujätteestä syntyy tyylikäs kesälook ja kuinka jokainen kangaspala voi kätkeä sisäänsä arvoituksen, joka ei ehkä koskaan täysin ratkea.
Verhosta vaatteeksi: zero waste -mysteeri
Ompeluhuoneen lattialta löytyy usein enemmän tarinoita kuin ensimmäisellä silmäyksellä uskoisi. Kun tartuin tähän Rätti ja lumppu -projektin uuteen kokeiluun, en vielä tiennyt, että yhdestä aikoinaan pihan paviljongissa liehuneesta verhosta ja yhdestä pienehköstä kangastilkusta syntyisi kokonainen kesäasu. Mutta niin vain kävi ja vieläpä täydellisessä zero waste -hengessä.
Tämän päivän pääosassa on pitsimäinen valkoinen paita, joka on saanut uuden elämän vanhasta verhosta. Muistan vieläkin, kuinka ilta-aurinko siivilöityi sen pitsimäisen pinnan läpi ja loi pehmeän varjon hiekkakäytävälle. Verho kuitenkin menetti aikanaan tehtävänsä ja päätyi varastoon.
Kun myöhemmin aloitin Rätti ja lumppu -projektin, tuo verho nousi uudelleen esiin. Materiaali oli kevyttä, hengittävää ja täynnä kauniita kukkakuvioita täydellinen lähtökohta kesäpaidan kaavalle. Ja mikä parasta, kangasta oli juuri sen verran, että sain leikattua paidan ilman että sitä tarvitsi jatkaa tai yhdistellä useista paloista.
Lopputulos on yllättävän moderni: väljästi laskeutuva, lyhythihainen paita, joka näyttää melkein siltä kuin olisi suoraan jonkun design-merkin kesämallistosta.
- Kaava: SY – 10 matchande nyckelplagg -ompelukirja
Shortsit leikkuujätteestä
Zero waste -ompelussa jokainen tilkku on arvokas. Paidasta jäi jäljelle pieniä kangaspaloja, mutta ei niin suuria, että niistä olisi saanut mitään yksinään. Onneksi olin säästänyt valkoisen pellavakankaan tilkun, jonka yhdistin näihin pieniin jäännöksiin.
Kun ompelin palat yhteen, shortsien kaava hahmottui yllättävän helposti. Näin syntyi ilmavat, kevyet ja mukavat shortsit, jotka sopivat täydellisesti yhteen verhosta syntyneen paidan kanssa. Vaikka kangaspalat olivat erikokoisia ja -muotoisia, sain niistä koottua tasapainoisen kokonaisuuden. Lopputulos näyttää siltä kuin shortsit olisi suunniteltu alusta alkaen juuri tätä paitaa varten.
Zero waste -ajattelun voima
Tämä asu on minulle enemmän kuin vain paita ja shortsit. Se on muistutus siitä, kuinka paljon potentiaalia kätkeytyy materiaaleihin, joita moni pitäisi roskana. Vanha verho, leikkuujäte, satunnainen tilkku niistä voi rakentaa jotakin uutta, kaunista ja käyttökelpoista.
Rätti ja lumppu -projektin tarkoituksena on haastaa oma luovuus, mutta myös antaa esimerkki siitä, miten jokainen voi vähentää tekstiilijätettä. Zero waste -ompelu ei aina ole helppoa, mutta se on palkitsevaa. Kun asun saa valmiiksi, mukana on aina tarina, joka tekee siitä erityisen.
Asun stailaus
Tämä valkoinen kaksikko toimii parhaiten lämpiminä kesäpäivinä. Pitsin läpi kuultava valo tekee paidasta kevyen ja ilmavan, ja shortsien rento malli tuo mukavuutta. Asun voi yhdistää esimerkiksi:
- ruskeisiin nahkasandaaleihin ja olkilaukkuun boheemia tunnelmaa varten
- valkoisiin tennareihin ja denim-takkiin rennommaksi kaupunkilookiksi
- isoihin korvakoruihin ja huolettomaan nutturaan iltamenoon
Minimalistinen värimaailma antaa tilaa asusteille ja tekee tästä täydellisen pohjan monenlaiseen tyyliin.
VANHAN VERHOJEN SALAISUUS
Mutta kuten kunnon tarinassa, tähänkin asuun liittyy pieni mysteeri. Kun silitin valmista paitaa ja katsoin tarkemmin pitsikuviota, huomasin jotain erikoista. Kukkaornamenttien seassa näkyi outo koukeroinen kuvio, kuin käsin tehty kirjain. Ensin ajattelin sen olevan vain sattumaa, mutta mitä enemmän tutkin, sitä varmemmaksi tulin: verhoon oli kudottu jokin merkki.
Onko se vanhan valmistajan salainen tunnus? Vai piilotettu nimikirjain ehkä entisen omistajan, ehkä jonkun tuntemattoman käsityöläisen, joka vuosikymmeniä sitten valmisti tämän kankaan?
En saanut vastausta, enkä ehkä koskaan saakaan. Mutta se tekee tästä paidasta vielä kiehtovamman. Jokainen kerta, kun puen sen ylleni, muistan että tässä asussa kulkee mukanaan pieni ratkaisematon arvoitus. Agatha Christie olisi varmasti ollut tyytyväinen, sillä eikö parhaissa tarinoissa mysteeri jää aina osittain avoimeksi?
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kukkia neuletta ja loaferit
Kukkia, neuletta ja loaferit, siinä yhdistelmä, joka on yhtä aikaa nostalginen, käytännöllinen ja vähän kapinallinenkin. Tämä asu rakentui yhden pienen, mutta rakkaan tilkun ympärille, ja lopputulos kulkee mukana sekä arjessa että sateenvarjon alla.
Kukkia, neuletta ja loaferit
Kun puhun lempilehdistäni, Miss B Kesä 2/87 nousee aina ensimmäisenä mieleen. Se oli lehti, jota selailin 80-luvulla innosta puhkuen, ja sen kaavoista syntyi silloin useita vaatteita. Yhtä lailla se elää edelleen mukana, sillä kaavat ovat ajattomia ja käyttökelpoisia. Tästä numerosta löytyi myös hameen malli, jonka nyt ompelin uudestaan, tällä kertaa tilkusta, joka oli odottanut vuoroaan kangaslaatikon pohjalla.
Hame kuuluu osaksi Rätti ja Lumppu -projektiani. Se sai alkunsa hyvin arkisesta tilanteesta: muuton yhteydessä en saanut kaikkia kankaita ja materiaaleja enää kaappiin mahtumaan. Lopulta ne päätyivät kahteen isoon Ikean muoviseen varastokassiin, ja päätin, että niistä teen mitä ikinä saan aikaiseksi. Ei suunnitelmaa, ei suuria linjoja, vain pala palalta eteenpäin. Juuri se tekee projektista kiehtovan: koskaan ei tiedä, mikä kangas nousee seuraavaksi esiin ja minkälaisen vaatteen se haluaa tulla.
Tämä hame syntyi siis kirjaimellisesti kätköstä, josta moni olisi voinut vain ohittaa palasen liian pienenä tai hankalana. Minulle se oli kuitenkin mahdollisuus. Ja kun yhdistin sen tuttuun, rakkaaseen kaavaan, palanen heräsi eloon. Rätti ja Lumppu ei ole vain kierrätysprojekti, vaan muistutus siitä, että kauneus piilee usein siinä, mikä ensin tuntuu vähäpätöiseltä.
Asun kerroksia
Hameen aaltomainen helma elää liikkeessä kauniisti ja tuo asuun keveyttä. Kun helmaan yhdistää neuleen, se saa vastaparikseen rauhoittavan pehmeyden. Lindexin neule, jonka olkapäissä on kauniit laskokset, on samalla rento ja näyttävä, sellainen, joka kietoo sinut lämpöön, mutta ei vie liikaa huomiota. Juuri sopiva kontrasti kukkien runsaudelle.
Kengät viimeistelevät kokonaisuuden. Opshop Helsinki, Hietalahden kupeessa, on paikka, josta aina löytyy yllätyksiä. Sieltä bongatut paksupohjaiset mustat lakeriloaferit toivat tähän lookiin juuri sen särmän, jota kaipasin. Ne katkaisevat hempeyden, tuovat voimaa askeleeseen ja suojaavat sadepäivänä paremmin kuin ballerinat. Kävely kaupungissa saa aivan uuden rytmin, kun jalassa on tukevat, kiiltävät loaferit.
Kun peilaan kokonaisuutta, näen siinä monta kerrosta. On nostalgiaa, Miss B:n kaavat ja muistot 80-luvulta. On kierrätystä ja kestävyyttä, Ikean kasseihin unohtuneet palat ja second hand -kengät. On arjen käytännöllisyyttä, neule ja loaferit, jotka kantavat sateen läpi. Ja lopulta on ripaus romantiikkaa, jota kukat tuovat aina, olivatpa ne sitten mekossa, maljakossa tai kevään ensimmäisessä puistokävelyssä.
Kukkia, neuletta ja loaferit ei siis ole vain päivän asu. Se on tarina siitä, miten menneisyys, arjen sattumat ja nykyhetki voivat sulautua yhteen. Se muistuttaa, että kauneus löytyy usein sieltä, missä elementit törmäävät ja että tärkeintä on, että asu tuntuu omalta.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: