Nämä ihanat lasinaluset valmistuivat näppärästi farkkujen sisäsaumoista punomalla. Lopuksi ompelin kaikki yhteen, niin että ne pysyvät tukevasti koossa, eikä mikään mene rikki heti. Paksu farkku ei aina halua totella, joten pieni sorminäppäryys ja kärsivällisyys ovat tarpeen, mutta lopputulos on todella söpö ja käyttökelpoinen. Näin sain farkkujen sisäsaumasta lasinaluset kauniiseen kesäpäivään helposti. Vähän niin kuin omistaisit taikasormet.

Farkkujen sisäsaumasta lasinaluset

Zero waste -ajattelu näkyy juuri tällaisissa pienissä projekteissa. usein farkuista hyödynnetään vain siistimmät osat, vaikka haarasaumat ja sisäsaumat ovat kaikkein kestävintä materiaalia. Näissä lasinalusissa jokainen pala tulee käyttöön, eikä mitään mene hukkaan. Tämä projeksti on hvyä esimerkki siitä, että pienillä arjen valinnoilla voi luoda jotain hyödyllistä ja kaunista, samalla vähentäen jätteen määrää.

Farkkujen sisäsaumasta lasinalusten tekeminen on yllättävän helppoa, vaikka se saattaa aluksi vaikuttaa haastavalta. Haarasaumat ovat juuri sopivan paksuja ja kestävät hyvin käyttöä, ja niistä syntyy tukevia paloja, jotka pysyvät muodossaan. Pienet saumat voi leikata sopivan pituisiksi suikaleiksi ja punoa ne yhteen, jolloin syntyy kauniita ja yksilöllisiä lasinalusia. Tämä on myös mainio tapa hyödyntää farkkuja, jotka muuten saattaisivat jäädä käyttämättömiksi. Lisäksi projektin voi tehdä nopeasti ilman monimutkaisia työkaluja, joten se sopii täydellisesti nopeisiin DIY-hetkiin kotona.

Lumppis -projekti

Lumppis-projekti on opettanut paljon: jämäpalat saa käyttöön yllättävillä tavoilla, ja luovuus on avain onnistumiseen. Pienistä jäännösmateriaaleista voi syntyä sekä sisustuselementtejä että käytännöllisiä arkiesineitä, ja samalla oppii arvostamaan materiaalia uudella tavalla. Projekti muistuttaa, että zero waste ei ole vain ajattelutapa, vaan myös elämäntapa, pieniä tekoja arjessa, jotka tekevät suurta eroa.

Lisäksi projektin avulla voi inspiroida muita: ystävät ja perhe huomaavat, miten vanhasta farkusta syntyy jotain uutta ja kaunista, eikä mikään mene hukkaan. Näin zero waste – ajattelu leviää luonnollisesti ja arjen luovat ratkaisut saavat näkyvyyttä. Jokainen onnistunut lasinalunen on pieni voitto, joka kannustaa koekilemaan lisää kierrätysprojekteja.

 

Läjä projekti ja sen tiimoilta tekstiilijätteestä tunika. Nyt tuli niin suloinen tunika, että mieli ihan kirkastuu ja haluaa tehdä lisää ja lisää tällaisia tunikoita. Vihdoin on saatu projekti eteen päin yhdellä uudella vaatteella.

Tekstiilijätteestä tunika

Nyt on tosiaan tehty isosti hommia, että saadaan tämä läjä projekti jälleen kunnolla vauhtiin. Kun olen valittanut siitä, että homma ei etene ja ei meinaa saada laatikoita tyhjäksi niin on ihan pakko myös todeta sellainen, että jälleen on yksi laatikko tyhjä. Olo on mitä mahtavin tämän vuoksi. Kyseinen laatikko sisälsi erilaisia paidan osia kuten hihoja, etu-tai takakappaleita ja oli muutamia hartiaosiakin. Loput mitä en enää käyttänyt laitoin koulun askartelukassiin. Täytyy sanoa, että nyt on aika kevyt olo kun taas yksi laatikko on poissa ja kaapissa keikkuu uusi sekametelisoppa tunika.

Tämän tunikan lopputulos oli aika kiva. Tässä on kaikki ne elementit joista pidän. On tilkkumaisuutta, yliampuvaa, pitsiä sekä tietenkin oversize kokoa. Tämän tyylinen tunika tai mekko on todella helppo toteuttaa. Rakenna helmaosa hihaosista niin, että hihan ranneosa tulee kiinnitetyksi yläosaan ja näin helma automaattisesti levenee, jos käyttää etu- tai takakappaleita niin leikkaa kappale hiukan viistoon, helmasta leveämpi mitä yläosasta.

Kun helmaosa on ommeltu sen voi leikata muotoonsa halutessaan. Itse tykkään niin, jotkut jättää helman epätasaiseksi mutta minulle se on liikaa vaan haluan sen epäsymmetriseksi tarkoituksella ja sen lisäksi rakentaa helmaan frillan. Mitään kaavaa siis ei tarvita vaan rakennetaan tunika kappaleiden mukaan.

Päivä luonnontieteellisessä museossa

Meidän pojan lempimuseo on luonnontieteellinen museo, jossa pitää päästä seikkailemaan aina kuin vain mahdollista mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että aikansa kutakin ja nyt keskitytään muihin menoihin. On todella mielenkiintoinen kohde ja todella suosittelen paikkaa ihan kaikille mutta meille riittää kyllä nyt. Tänä vuonna käyty jo pariin kertaan täällä. Vaikka miten olisi dinoja ja dinokierroksia niin jossakin kohtaa vaan tulee sellainen olo, että nyt riittää, halutaan jotain muuta. Härdelli ei ihan samaa mieltä ole mutta seikkailunhaluisena otti asian rauhallisesti, että tämä on nyt viimeinen kerta hetkeen kun mennään Luonnontieteelliseen museoon.

Kaikesta huolimatta oli mahtava päivä, joka vietettiin Härdellin kummin kanssa. Oikeastaan aika sama missä aikaa kuluttaa kunhan saa olla niiden tärkeiden aikuisten kanssa tekemässä jotakin lapsen ehdoilla. Jokainen reissu on aina onnistunut reissu kun antaa seikkailun viedä mennessään. Luonnontieteellisen museon käyntiin liittyy aina myös ruokailu ja tällä kertaa Härdelli halusi tiettyä ruokaa ja shän sopi meille oikein hyvin. Massut tuli täyteen ja dinojen metsästäjä/tutkija tuli ravittua niin päästään kuin vartalostaan.

 

 

 

 

 

 

Siivous kannattaa aina

Satuin siivouksen tiimellyksessä löytämään myös jotakin vanhaa lankaa, jossa on joukossa paljetteja. Lanka on kauan sitten ostettu tyttöä varten mutta en ole koskaan saanut aloitettua siitä mitään. Nyt tein vihdoin pipon. Lankaa on vielä paljon jäljellä, että jos tyttö vielä haluaa pipon niin teen hänelle myös samanlaisen. Ohjeita erilaisiin pipoihin löytyy täältä. Itse valitsin ihan peruspipon ohjeen.