Vuosi alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen
2
Vuosi 2025 jää mieleeni vuotena, jossa elämä liikkui jatkuvasti eteenpäin, joskus vauhdilla, joskus raskain askelin. Vuosi alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen, sisälsi Erasmus+-projektin, muuton Jätkäsaaren sisällä, ikimuistoisen matkan Zakopaneen sekä syksyn, jolloin jouduimme hyvästelemään rakkaan perheenjäsenen. Tämä vuosikooste on kurkistus arkeen ja matkoihin, iloon ja suruun, elämään sellaisena kuin se meille vuonna 2025 näyttäytyi.
Vuosi alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen
1. Erasmus+ toi maailman Suomeen ja meidät Tanskaan
Vuosi 2025 käynnistyi vauhdikkaasti Erasmus+-projektin myötä. Tanskalaiset vieraat saapuivat Suomeen nopealla aikataululla keskelle talvea, ja arki sai aivan uudenlaisen rytmin. Talvipäivät täyttyivät yhdessäolosta, projekteista ja suomalaisista kokemuksista: lasketeltiin, saunottiin, käytiin avannossa ja kierrettiin Helsinkiä niin kuin vain paikalliset osaavat.
Erasmus+ ei ollut pelkkää ohjelmaa, vaan aitoa kohtaamista. Nuoret tekivät erilaisia projekteja, opettelivat toimimaan yhdessä ja tutustuivat kulttuureihin käytännön kautta. Helsingin talvi näytti parhaat ja haastavimmat puolensa, mutta tunnelma pysyi lämpimänä.
Kesällä koitti vastavierailu Tanskaan. Århus avautui meille merellisenä, elävänä ja nuorekkaana kaupunkina. Uimme, kanoottiretkellä nautimme luonnosta, osallistuimme nuorten tapahtumaan ja koimme Kööpenhaminan Tivolin huvipuistotunnelman. Lakko toi matkalle oman lisämausteensa, ja jäimme pariksi päiväksi jumiin Kööpenhaminaan, mutta siitäkin selvittiin, kuten matkalla usein käy. Erasmus+-projekti muistutti, kuinka arvokkaita kohtaamiset ja jaetut kokemukset ovat.
2. Koti, muutos ja elämä Jätkäsaaressa
Matkojen ja projektien rinnalla tapahtui yksi vuoden suurimmista arjen muutoksista: muutto Jätkäsaaren sisällä. Muutimme alueelle, jonne olimme alun perin halunneetkin. Vaikka matkaa oli vain korttelien verran, muutto tuntui fyysisesti ja henkisesti raskaalta.
Laatikot, järjestely ja luopuminen vanhasta veivät voimia, mutta lopputulos oli kaiken arvoinen. Nyt tuntuu siltä, että asumme oikeasti kotona. Uusi ympäristö on asettunut osaksi arkea, ja pienetkin asiat – valo, näkymät ja tuttuus – tekevät kodista paikan, jossa on hyvä olla.
Vuosi 2025 opetti, että muutos ei aina tarkoita kauas lähtemistä. Joskus suurin muutos tapahtuu lähellä, tutussa ympäristössä, ja silti se muuttaa koko arjen suunnan.
Vuoden kohokohta Zakopane ja Krakovan helle
Linja-autolla Tallinnasta Zakopaneen ja vuorille asti
Yksi vuoden mieleenpainuvimmista kokemuksista oli matka Tallinnasta Zakopaneen. Linja-automatka osoittautui minulle fyysisesti liian raskaaksi, ja vietin lähes koko matkan vessassa. Se oli matkan varjoisa puoli, mutta perille päästyämme kaikki muuttui
Zakopane hurmasi heti. Asuimme pienessä huoneessa Willa Lelujassa, ja tunnelma oli lämmin ja kodikas. Kävimme Gubałówkalla ihailemassa maisemia, tutustuimme Zakopanen historiaan ja kuuluisaan juustokulttuuriin sekä vierailimme kulttuurikeskuksessa, jossa avautui alueen käsityö- ja taideperinne.
Vaellus Morskie Okolle oli yksi matkan kohokohdista, ja Kasprowy Wierchiltä avautuvat maisemat pysäyttivät. Viimeinen päivä kului rentoutuen Chochołowskien kylpylässä, täydellinen vastapaino vuoristopäiville. Junamatka Krakovaan toi meidät keskelle kuumuutta ja kaupunkielämää, jossa vietimme vielä pari rauhallista yötä ennen kotimatkaa. Matka oli kaikkea muuta kuin täydellinen, mutta juuri siksi se jäi mieleen.
Luopuminen ja elämä sen jälkeen
Vuoden raskain hetki koitti syyskuussa. Jouduimme päästämään rakkaan 18-vuotiaan tiibetinspanielimme Nupun ikiuneen. Suru oli ja on edelleen syvä. Nuppu oli osa perhettä, arkea ja elämää tavalla, jota on vaikea pukea sanoiksi.
Nupun dementia oli verottanut myös Söpön, 14-vuotiaan tiibetinspanielimme, elämää. Hänen luonteensa oli muuttunut ja huoli oli jatkuvasti läsnä. Nupun poismenon jälkeen Söpö on kuitenkin saanut tilaa omalle surulleen ja palannut vähitellen omaksi itsekseen. Nyt hän nauttii pitkistä lenkeistä, huomiosta ja rauhallisemmasta arjesta.
Vuosi 2025 opetti, että luopuminen ei poista rakkautta. Se muuttaa sen muotoa. Surun rinnalle mahtuu myös kiitollisuus kaikista yhteisistä vuosista.
*****
Vuosi 2025 oli täynnä liikettä, muutosta ja tunnetta. Erasmus+, uusi koti, matkat ja menetys punoutuivat yhdeksi kokonaisuudeksi, joka jätti jäljen. Vuosi, joka alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen, muistuttaa siitä, että elämä ei ole koskaan vain yhtä sävyä, vaan kaikkea siltä väliltä.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Zakopanesta Krakovan helteeseen:
Kazimierzin kutsu
Kazimierzin kutsu herätteli minut unesta, oli aika sanoa hyvästit Zakopanen ihastuttavalle vuoristomajalle, Willa Lelujalle. Taivas oli kirkas ja vuorituuli hyväili poskia, mutta sydämessä myllersi. Kazimierz, tuo Krakovan sydän ja minun sydämeni koti, kutsui. Jo ennen kuin juna nytkähti liikkeelle, tunsin sen: Kazimierzin kutsu, Krakovan kuumuus. Oli aika palata.
Kazimierzin kutsu, Krakovan kuumuus
Aamu oli hellä, olimme pakanneet jo edellisenä iltana, vielä viimeiset punnitukset ennen lähtöä. Kahvia, aamupalaa ja siivous. Koko tuon ajan ajattelin jo Kazimierzin katuja. Minulla oli jo kova ikävä ja en meinannut malttaa ollenkaan. Onko kaikki mukana? Ei, tässä vaiheessa olimme jo huomanneet, että miehen aurinkolasit olivat kadonneet jonnekkin Linja-autoon. Olimme huomanneet sen jo junassa matkalla Varsovasta Zakopaneen. Mutta nyt se alkoi ärsyttämään miestä oikein kunnolla.
Ei auttanut kuitenkaan parku, vaan pakko oli lähteä kohti juna-asemaa. Lähdimme kävelleen, sillä halusimme vielä rauhassa hyvästellä Zakopanen. Meillä ei ollut kiire tallustella määränpäähän. Ehdin kuvatakin matkalla. Mitä lähemmäs tulimme asemaa, sen levottomammaksi tulin.
Hyvästi vuoret, hei Krakova
Lähdimme liikkeelle reippain askelin, minä haikeana ja mies hikoillen. Matkalaukut ja vetolaukut kolisivat mukulakivillä, kun astelimme kohti Zakopanen asemaa. Takana jäänyt Willa Leluja oli kuin satukirjan sivu, jonka käänsin kiitollisena, mutta hieman haikeana.
Junassa meidät valtasi vapauden ja odotuksen tunne. Avoimista ikkunoista puhaltava tuuli kuivatti otsan hien, ja kiskojen rytmi soi taustamusiikkina. Tutustuimme brittiläiseen äitiin ja hänen tyttäreensä, jotka olivat reilausmatkalla Euroopassa. Kävi ilmi, että molemmat olivat myös sisällöntuottajia, kuinka virkistävää oli jakaa hetki tarinoita, haaveita ja yhteyksiä.
Helteen halki, kuin draamassa
Krakovan juna-asemalle saavuttuamme minä vaadin, että kävellään hotelliin. Kuumuus paahtoi, ilma seisoi ja mieheni… no, hän ei ollut aivan yhtä innostunut kuin minä. “Seikkailua, seikkailua!” hihkuin kuin haltioitunut teinipuutarhuri, vetäen laukkuani kuin maailmanmatkaaja konsanaan. Mies puolestaan mutisi matkalaukkurumbasta, kirosanoja säästellen. Silti, rakkaus kaupunkia ja minua kohtaan vei hänetkin perille.
Päämäärämme oli Oberza Aparthotel, jossa meille oli varattu Hopea-huone. Ja voi, se sänky! Siihen rojahtaminen oli kuin kuoleminen ja uudestisyntyminen yhdellä kertaa. Ilmastointi surisi kuin kehräävä kissa, mutta keho vaati vielä suihkua ja vatsamme ruokaa.
Sasiedzin lohduttava tuttuus
Jos Krakova on sydämeni koti, Sasiedzi on kuin äidin syli. Alakerran ravintola on se paikka, jossa aina käymme, lohdullinen, turvallinen, maukas. Ruoka suli suuhun, viini viilensi ja tuttu tunnelma sai arjen tuntumaan kaukaiselta unelta.
Siitä vahvistuneina suuntasimme seuraavaan tärkeään pisteeseen: Alte Shul -synagogaan. Sen hiljaisuus puhutteli. Kiviseinät kertoivat tarinoita, joita ei aina ääneen sanota, mutta jotka voi tuntea sydämessä.
LATKESEJA; LÄMPÖÄ JA LEPOA
Illan viimeinen pysähdyspaikka oli Awiw-ravintola, Kazimierzin sydämessä. Latket, nuo yksinkertaiset mutta lohdulliset perunapannukakut, kruunasivat päivän.
Ja niin, siinä minä istuin, katsellen Kazimierzin katuja, kuunnellen iltahälinää. Tunsin oloni levolliseksi. Ei vain siksi, että olin perillä, vaan siksi, että olin kotona.
SEURAAVAKSI KAZIMIERZIN KADUT KUTSUVAT
Aamu tuo mukanaan uudet tuoksut, tarinat ja tunnelmat. Mutta tästä hetkestä, tästä illasta jäi sydämeeni rauha. Jos olet koskaan kokenut sen tunteen, kun jokin paikka tuntuu enemmän kodilta kuin mikään muu, tiedät mistä puhun.
Kazimierzin kutsu ei ole vain tunne, se on totuus.
Aurinkoista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: