Vaatteet muistavat enemmän kuin moni ihminen
0
Joidenkin vaatteiden kohdalla huomaan pysähtyväni aivan eri tavalla kuin ennen. En enää katso ensimmäisenä hintalappua, trendiä tai sitä, sopiiko jokin juuri nyt muotiin. Katson sitä, miltä vaate tuntuu käsissä. Mietin, minkälaiseen päivään se voisi kulkea mukana. Ja ehkä kaikkein eniten mietin sitä, millaisia muistoja siihen voisi tarttua vuosien aikana. Sillä joskus vaatteista tulee paljon enemmän kuin kangasta ja saumoja. Niistä tulee osa meidän elämää. Ja ehkä juuri siksi syntyy tunne, että vaatteet muistavat enemmän kuin moni ihminen. Rakastan vintagea, kirpputorilöytöjä, boheemia tyyliä ja sellaisia vaatteita, joihin liittyy oikeita tarinoita.
Tässä postauksessa pohdin vaatteiden syvempää merkitystä, slow fashionia, second handia, kesämuotia ja sitä miksi jotkut vaatteet muuttuvat vuosien aikana lähes korvaamattomiksi. Mukana on myös itse tehtyjä vaatteita, UFF -löytöjä, matkamuistoja ja kesämuistoja, jotka tekevät tyylistä aidosti omannäköisen.
Vaatteet muistavat enemmän kuin moni ihminen
Kun vaate ei ole enää esine
Minulla on vaatteita, joiden arvoa ei voisi koskaan selittää rahassa. Ei siksi, että ne olisivat harvinaisia tai kalliita, vaan siksi, että ne ovat kulkeneet mukana elämässä niin pitkään, että niihin on jäänyt jotain näkymätöntä. Jokin tunne. Jokin aika. Jokin versio minusta.
Yksi rakkaimmista kesäasuistani koostuu täysin tällaisista vaatteista. Valkoiset housut olen tehnyt itse ilman kaavaa. En edes suunnitellut niitä kovin tarkasti, vaan etenin enemmän tunteella kuin ohjeilla. Silti niistä tuli juuri sellaiset kuin pitikin. Sellaiset, joissa on hyvä hengittää kesällä. Sellaiset, jotka tuntuvat enemmän minulta kuin yksikään kaupan hyllyltä löytynyt housupari.
Pitsipaidan taas löysin UFFista. Muistan vieläkin sen tunteen, kun näin sen rekissä. Sellainen pieni sydämen nykäisy, jonka vain jotkut vaatteet osaavat aiheuttaa. Tiedätte varmasti sen tunteen – kun jokin vaate ei tunnu vain vaatteelta vaan siltä kuin se olisi odottanut juuri sinua.
Farkkutakki on matkamuisto Venice Beachilta. En edes tarvitse siitä valokuvaa muistaakseni miltä siellä tuoksui. Riittää, että puen takin päälle. Yhtäkkiä mieleen palaa lämmin ilta, merituuli ja tunne siitä, että maailma oli hetken aivan auki.
Ja ne kengät. Ostettu vuosia sitten Kenkämaailmasta matkalla Yyteriin. Joku toinen näkisi vain kengät. Minä näen automatkan, kesäpäivän ja sen erityisen keveyden, joka kuuluu vain Suomen kesään. Ehkä juuri sitä vaatteiden syvin olemus on. Ne eivät ole irrallisia tavaroita. Ne imevät itseensä elämää.
Muistot tarttuvat kankaisiin
Minusta tuntuu, että nykyään maailma yrittää opettaa meille aivan päinvastaista. Vaatteiden pitäisi vaihtua nopeasti. Koko ajan pitäisi ostaa uutta, päivittää tyyliä ja seurata trendejä. Vaatteista on tullut monille lähes kertakäyttöisiä. Silti kaikkein rakkaimmiksi eivät yleensä muodostu ne uusimmat ostokset. Rakkaimmiksi muodostuvat ne, joiden kanssa on eletty.
Ne hieman kuluneet neuletakit, joiden hihoihin on jäänyt vuosien elämä. Kesämekot, joihin liittyy yksi täydellinen ilta. Laukut, jotka ovat nähneet enemmän junamatkoja kuin moni ihminen. Tai korut, joita pitää aina automaattisesti mukana, vaikka niiden lukko olisi jo vähän rikki.
Siksi rakastan myös kirpputoreja niin paljon. Niissä on jotain lähes taianomaista. Jokaisella vaatteella on ollut elämä jo ennen minua. Joku toinen on ehkä käyttänyt samaa pitsipaitaa kesäiltana kaksikymmentä vuotta sitten. Joku on tanssinut samassa hameessa, matkustanut, rakastunut tai itkenyt. Ja sitten vaate jatkaa matkaa uudelle ihmiselle. Minua kiehtoo ajatus siitä, että vaatteet voivat kantaa mukanaan tarinoita monesta elämästä.
Kauneinta ei ole täydellisyys
Ehkä juuri siksi kaikkein persoonallisin tyyli syntyy harvoin täysin uutena ostetuista kokonaisuuksista. Kiinnostavimmat ihmiset näyttävät usein siltä, että heidän vaatteensa ovat löytyneet vuosien aikana vähän sieltä sun täältä. Lahjana. Kirpputorilta. Matkalta. Itse tehtyinä. Sattumalta. Sellainen tyyli ei näytä rakennellulta. Se näyttää eletyltä. Ja ehkä juuri sitä minä itsekin tavoittelen, vaikka en aina edes tietoisesti. Haluan, että vaatteissani näkyy elämä. Että ne eivät olisi täydellisiä tai liian siloteltuja. Että niissä näkyisi kesäpäiviä, käsityötä, vanhoja muistoja ja vähän huolimatontakin kauneutta.
Sillä oikeastaan kaikkein kauneinta ei ole täydellisyys. Kauneinta on tunne. Kesässä se korostuu erityisesti. Kesävaatteet tuntuvat imevän itseensä enemmän muistoja kuin talvivaatteet koskaan. Ehkä siksi, että kesällä eletään muutenkin enemmän hetkissä. Mennään rannalle, toreille, iltakävelyille ja automatkoille ikkunat auki. Kesävaatteisiin tarttuu auringon lämpöä, jäätelötahroja, hiekanmurusia ja huolettomia päiviä. Ja vuosien päästä jokin tietty vaate voi palauttaa kaiken takaisin sekunnissa.
Vaatteet kertovat keitä me olemme
Uskonkin, että ihmiset eivät oikeasti kaipaa jatkuvasti uusia vaatteita. Moni kaipaa tunnetta. Sitä, että jokin tuntuu omalta. Että vaate ei olisi vain päälle puettava asia, vaan osa omaa tarinaa. Sellaisia vaatteita ei välttämättä löydä kiireessä. Ne löytyvät joskus sattumalta UFFin rekistä. Joskus matkamuistona toiselta puolelta maailmaa. Joskus ompelukoneen äärestä ilman kaavaa ja täydellisiä suunnitelmia. Ja joskus niistä tulee niin tärkeä osa elämää, ettei niitä enää osaa ajatella vain vaatteina lainkaan.
Ihanaa iltaa!
Seuraa minua:
Lisää aiheeseen liittyvää:
Tämä itse tehty paita muutti tapani katsoa koko vaatekaappiani
Viisi kesäjuttua, joihin en kyllästy koskaan
Kesä ei tunnu minusta koskaan suorittamiselta. En halua listaa nähtävyyksistä, joista pitää ottaa pakollinen kuva, enkä aikataulua, joka täyttyy täydellisistä kesäpäivistä. Kaikkein parhaat muistot syntyvät yleensä hetkistä, jotka näyttävät ulkopuolelta aivan tavallisilta: hiekkaa varpaissa, kahvi termospullossa, musiikki joka kuuluu ilta-auringossa jostain kauempaa. Tänä kesänä mukana on myös jotain aivan uutta. Meidän ensimmäinen oma mökkikesä. Tai oikeastaan projekti, joka näyttää tällä hetkellä enemmän viidakolta kuin idylliseltä mökkimaisemalta. Silti juuri nyt tuntuu siltä, että viisi kesäjuttua, joihin en kyllästy koskaan kuvaa täydellisesti sitä, mitä tältä kesältä eniten odotan.
Viisi kesäjuttua, joihin en kyllästy koskaan
Kesässä parasta on se, että tavalliset asiat muuttuvat yhtäkkiä erityisiksi. Sama kahvi maistuu paremmalta ulkona juotuna, sama kaupunki näyttää pehmeämmältä ilta-auringossa ja täysin tavallinen keskiviikko voi tuntua pieneltä seikkailulta. Minun kesälomani ei oikeastaan rakennu isoista suunnitelmista vaan muutamasta asiasta, joihin palaan vuodesta toiseen uudelleen.
Yyteri ja loputon hiekkaranta
Yyterissä on jotain melkein epätodellista. Kun hiekkadyynit avautuvat eteen, ei aina tunnu edes siltä, että olisi Suomessa. Maisema näyttää enemmän joltain elokuvan rantakohtaukselta kuin kotimaan kesältä.
Rakastan sitä tunnetta, kun hiekka on niin lämmintä, että kengät unohtuvat heti autoon. Tuuli, meri ja valtava avoin tila tekevät olosta kevyen tavalla, jota on vaikea selittää. Yyterissä ei tarvitse suorittaa mitään. Voi vain kävellä rantaa pitkin, istua dyynien suojassa tai katsoa merta tuntikausia.
Usein parhaat rantapäivät eivät edes sisällä uimista. Riittää, että mukana on viltti, jotain hyvää syötävää ja aikaa olla ilman kiirettä.
Suomenlinna ilman suunnitelmaa
Suomenlinna kuuluu niihin paikkoihin, joihin voisin mennä aina uudelleen. Vaikka siellä käy paljon turisteja, paikka tuntuu silti rauhalliselta.
Paras tapa viettää päivä Suomenlinnassa ei ole nähdä kaikkea vaan kulkea ilman päämäärää. Löytää hiljainen rantakallio, istua hetki vanhan kivimuurin vieressä tai vain katsella veneitä. Lauttamatka kuuluu kokemukseen yhtä paljon kuin itse saari. Siinä ehtii jättää kaupungin hetkeksi taakse.
Pidän myös siitä, että Suomenlinna näyttää erilaiselta joka säällä. Aurinkoisena päivänä meri kimaltää kirkkaana, mutta pilvisellä säällä koko paikka muuttuu melkein elokuvamaiseksi.
*****
Piknik Helsingissä
Helsinki on kesällä parhaimmillaan juuri silloin, kun mitään erityistä ei tapahdu. Yksi täydellinen päivä voi olla niinkin yksinkertainen kuin viltti, mansikoita ja hyvä paikka istua.
Rakastan rantapiknikejä kaikkein eniten. Se, että meri näkyy taustalla, tekee kaikesta heti enemmän kesää. Joskus mukaan lähtee kahvi ja croissantit, joskus taas kasa sekalaisia eväitä lähikaupasta. Piknikeissä parasta on spontaanius. Ei tarvitse varata pöytää eikä suunnitella viikkoa etukäteen. Ja jotenkin ulkona syöty ruoka maistuu aina paremmalta.
Ulkoilmakonsertit ja loputtomat kesäillat
Kesällä musiikki kuulostaa erilaiselta ulkona. Ehkä siihen vaikuttaa lämmin ilma tai se, että ihmiset ovat muutenkin rennompia. Rakastan erityisesti niitä iltoja, jolloin aurinko alkaa laskea kesken keikan ja koko paikka muuttuu pehmeän kultaiseksi.
Parasta eivät ole pelkästään esiintyjät vaan tunnelma. Ihmiset vilteillä, kaukaa kuuluva musiikki ja tunne siitä, ettei kenelläkään ole kiire kotiin.
Kesäilloissa on jotain melkein taianomaista. Yhtäkkiä huomaa, että kello on paljon enemmän kuin luuli, mutta ulkona on edelleen valoisaa ja lämmin tuuli tuntuu iholla. Sellaisina hetkinä tulee tunne, ettei kesä voisi koskaan loppua.
Ensimmäinen mökkikesä ja täydellinen kaaos
Tämän kesän suurin projekti on ehdottomasti mökki. Tai ehkä pitäisi sanoa mökkiraunioiden pelastusoperaatio. Mökki hankittiin vasta, ja paikka on tällä hetkellä täysin umpeen kasvanut. Piha näyttää enemmän villiltä metsältä kuin pihalta ja tekemistä riittää varmasti koko kesäksi. Mutta ehkä juuri siksi olen siitä niin innoissani.
On yllättävän palkitsevaa nähdä, miten paikka muuttuu vähän kerrallaan. Kun raivaa pusikkoa, pesee vanhoja pintoja tai löytää kaiken kaaoksen keskeltä jotain kaunista, alkaa vähitellen nähdä, millainen paikasta vielä tulee.
Rakastan myös sitä, ettei kaiken tarvitse olla heti valmista. Vähän kuluneet pinnat, vanhat huonekalut ja keskeneräisyys kuuluvat mökkitunnelmaan. Täydellisyys ei edes sopisi siihen. Ehkä juuri siinä on koko kesän idea. Kaiken ei tarvitse olla valmista eikä täydellistä. Riittää, että aurinko paistaa välillä, kahvi ehtii jäähtyä käteen ja jossain vaiheessa huomaa olevansa onnellinen ihan tavallisesta hetkestä.
Tällaiset ovat minun viisi kesäjuttua, joihin en kyllästy koskaan, millaiset sinun on?
Ihanaa iltaa!
Seuraa minua:
Ihania hetkiä kesällä: