Laiskan sunnuntai
2
Tiedättekö mikä on laiskan sunnuntai? Minäpä kerron, sellainen sunnuntai kun ei tehdä mitään muuta kuin tautiskellaan. Meikäläisellä on nyt kaksi pitkää viikkoa ja molemmissa päissä on sunnuntai vapaa. Lauantaina meillä oli töissä nuorten kevätnäyttely ja tästä syystä sunnuntai oli ainut vapaa.
Laiskan sunnuntai
Tosiaan lauantaina nukahdin heti kun pääsin kotiin töistä ja aamulla heräilin seitsemän aikaan. Jossakin vaiheessa mies sitten vain päätti, että lähdetään porukalla pienelle aamukävelylle ja syömään Konttiravintola Mortoniin ja näinhän me sitten tietenkin tehtiin. Ollaan pidempään jo suunniteltu, että mennään tuohon konttiravintolaan syömään ja nyt se sitten vihdoin toteutui ja voi että, että oli hyvä aamupala. Me jäimme miehen kanssa vielä hetkeksi viihtymään kun poika singahti kotiin takaisin lepäilemään.
Kun tultiin kotiin, laiteltiin parveketta hiukan enemmän sellaiseksi kuin sen haluan. Haasteita on ja niistä haasteista en pidä ollenkaan. Meillä oli kuitenkin suunnitelmissa, että mennään viereiseen ravintolalaivaan viettämään lämmintä kesäpäivää, mutta kun päästiin lähelle laivaa, niin se olikin kiinni, joten matka jatkui sitten rauhallisesti kohti keskustaa ja lopulta olimmekin kiivenneet Torniin. Upeat näköalat, en ole koskaan nähnyt Helsinkiä sellaisena kuin Tornista. Siellä viihdyimme hyvin ja kävelyreissu jatkui kohti Eiraa.
Nälkä kun yllättää
Pitää olla vähän hullu kun lähtee kävelylle ilman vettä. Tosin meidän ei pitänyt lähteä kävelylle, vaan piti mennä ihan lähelle istahtamaan ja katselemaan maailmaa. Lopulta olimme monta tuntia kävelyllä. Eirasta päätimme kuitenkin alkaa kulkea kohti kotia, sillä vatsat huusivat kilpaa ruokaa. Matkalla törmäsimme Jim Lim ravintolaan ja tietenkin oli sukellettava ovesta sisälle. Oli niin kova nälkä, että olisimme voineet syödä pelkkää tuoksua, mutta onneksi saatiin ruokaakin. Aasialainen makumaailma vei mennessään.
Syötiin hiljaa, kumpikaan ei puhunut mitään. Vettä kului aika reippaasti, koska pöljät olivat liikkeellä ilman omaa vettä. Kannattiko? No, ei. Oli muuten ihana lähteä kävelemään kohti kotia kun vatsa oli täynnä ruokaa ja vesikin oli alkanut tehdä töitä kropassa. Kun päästiin kotiin, laitoin ohjelman päälle ja otin virkkuukoukun käteen ja aloin hommiin. Ihana laiska sunnuntai.
Rentoa tiistaita kaikille!
Seuraa minua:
Designmuseo
Helsingin Designmuseo
Käytiin Helsingin Designmuseossa muutama viikko sitten ihan ensimmäistä kertaa koskaan. Helsingissä on valtava määrä erilaisia museoita ja jotenkin Designmuseo jäänyt kaiken muun jalkoihin. Mutta nyt vihdoin päätettiin hypätä muotoilun ja suunnittelun maailman. Valtava määrä tuttuja asioita omasta lapsuudesta ja paljon uutta tietoa muotoilusta. Asia mikä otti päähän ja häiritsi alakerrassa, oli äänestys. Vaikka sitä ohjattiin hyvin, niin se vei valtavasti tilaa ja ihmismäärä oli taas kamala.
Designmuseo
Vaikka en pitänyt äänestyksen tuomasta ihmisvilinästä, niin nautin kyllä kovasti tepastella museossa. Varsinkin kun ympärillä oli niin paljon tuttuja juttuja. Heitin äidilleni valokuvan mehulingosta, jollainen meillä on ollut kun olin lapsi. Äitini tosin laittoi viestin takaisin, ettei meillä ollut ihan samanlaista. Jotenkin aivot vain on jäänyt siihen moodiin, että kuvan mehustin on samanlainen millainen meillä oli.
Tutustu Designmuseon näyttelyihin tästä linkistä.
Mieheni oppi taas jotakin uutta, sillä hän ei tiennyt, että prinsessa Leia käyttää Björn Weckströmin suunnittelemia koruja. Kyseinen koru on itselläni ollut monta vuotta jo hankintalistalla. Mutta valitettavasti nuorio-ohjaajan palkalla ei sellaista hankita tuosta noin vain. Enkä usko, että sitä tulisi kauheasti edes käytettyä, kun ei ole sellaisia tilaisuuksia. Mutta aina voi haaveilla.
Puutarha tuo yhteisöllisyyttä
Minua kiinnosti kovin puutarharakentaminen ja sen vaikutukset. Minulla on vuosia ollut kova hinku saada oma kaupunkipuutarha, mutta sen hankinta on ollut vain pieni piste tulevaisuudessa. Ihan siitäkin syystä, että meillä oli omat pikku palstat Paloheinässä, jossa ennen asuimme. Nyt ei sellaista herkkua täällä uudessa ole. Siksi sain uudelleen pienen kipinän ja seurailen koko ajan palstojen myyntejä. Pikku mökki ja palsta, jossa voi viljellä omat hyötykasvinsa.
Käsityöläisenä minua kiinnosti yksi tietty asia, nimittäin tuossa näyttelyssä oli myös iso keto, joka oli tehty tekstiilistä. Sille kedolle sai mennä kävelemään sukkasilleen ja ottaa kuvia. Jono oli sillä hetkellä, joten vain ihastelin sitä ja mietin kovasti, että minne voisimme nuorten kanssa tuollaisen yhteisteoksen rakentaa. Samalla ajatuksella siis. Mitään tilaa tuollaiselle meillä ei ole, mutta voihan sitä aina unelmoida sellaisesta.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: