Paradox museon perhepäivä Helsingissä
0
Paradox museon perhepäivä Helsingissä. Sadepäivän pelastus löytyi yllättävästä paikasta, kun suuntasimme Helsingin Paradox museoon. Tämä visuaalinen ja ajatuksia hämmentävä elämys sai meidät nauramaan ja erään 16-vuotiaan pysymään lujana kuin kivipatsas. Päivän päätteeksi herkuttelimme Santa Fé -ravintolassa, ja vaikka ilossa oli mukana ripaus haikeutta, jäi päivä sydämeen lämpimänä muistona.
Paradox museon perhepäivä Helsingissä
Sade ropisi Helsingin kattoihin ja kenkiin, mutta me päätimme olla antamatta säälle valtaa. Laitoimme sadeviitat heilumaan ja otimme suunnan kohti Paradox museota Fabianinkadulla. Olin kuullut siitä aiemmin ystäviltä, mutta nyt oli meidän vuoro astua siihen oudon kiehtovaan maailmaan, jossa seinät kaatuvat ja lattiat katoavat jalkojen alta, tai ainakin siltä tuntuu. Paradox museossa kaikki on vähän vinksin vonksin.
Museo on täynnä visuaalisia illuusioita, tiloja joissa perspektiivi huijaa, peilejä jotka vääristävät ja huoneita jotka saavat pään pyörälle. Ja vaikka paikka on kuin tehty Instagram-kuville, huomasin pian, että kaikkein hauskinta oli hetki, kun ei ottanut kameralla mitään, vaan nautti hämmentävästä todellisuudesta, joka muistutti, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää.
Teini patsastelee, aikuiset repeilevät
Perheemme 16-vuotias seisoi jo sisäänkäynnillä kuin kivipatsas. Hän ei sanonut mitään, mutta ilme kertoi kaiken: “Tämä on kiusallista.” Hän kulki mukana kuin ohjelmoitu robotti, ei nauranut, ei koskenut mihinkään, ei ottanut kuvia. Me mieheni kanssa puolestaan koimme suurta riemua. Siis ei pelkästään Paradox museosta, vaan siitä, että teinimme häpesi meitä niin sydämensä pohjasta. Me teimme kierroksesta näyttävän: heittäydyimme joka kuvaan, makasimme illuusiohuoneiden lattioilla, seisoin seinillä ja mieheni ”kellui” katossa. Kuvasimme toisiamme, mutta kaikkein arvokkainta oli se vilpitön nauru, joka kumpusi vatsanpohjasta.
Jossain kohtaa näin teinin katseen peilin kautta. Hän yritti olla vakava, mutta silmät vilkaisivat meitä ja suupieli nytkähti. En ollut varma oliko se hymy vai halveksunta. Ehkä molempia. Mutta siinä hetkessä tunsin jotain haikean kaunista: hän oli jo vähän erillään, mutta vielä meidän kanssamme.
Paradox museo oli enemmän kuin museo, siellä aika katoaa. Kiertelyyn meni yllättäen yli tunti, ja silti tuntui, että jotain jäi vielä näkemättä. Museossa ei varsinaisesti ole opastusta tai aikajanaa, se on kokemus, ei näyttely. Ja juuri siksi se sopi meille niin hyvin sateisena päivänä. Ei aikatauluja, ei odotuksia, vain hetkiä.
Santa Fé, lohturuokaa ja hiljaisia hymyjä
Museon jälkeen satoi edelleen. Päätimme paeta märkää ja nälkää Santa Fé -ravintolaan, joka on tuttu ja turvallinen valinta: tex-mex-annoksia, pehmeitä tuoleja ja lämpimän hämyinen tunnelma. Teini söi hiljaa, mutta tyhjensi lautasensa tehokkaasti. Se on aina hyvä merkki.
Juttelimme miehen kanssa päivän hassuimmista hetkistä ja näytimme toisillemme kuvia, joita olimme ottaneet. Yritimme houkutella poikaammekin kommentoimaan, mutta hän vain nyökkäsi ja hymyili pienesti. Se riitti. Joskus hymy ilman sanoja on suurin osoitus siitä, että sydän on ollut mukana.
Sadepäivän suojassa, yhdessä
Paradox museo oli meille enemmän kuin paikka. Se oli muistutus siitä, että hassuttelu ei ole vain lasten oikeus. Että teini-ikä voi olla kipuilua, mutta myös yhteyden hetkiä, vaikka ne kätkeytyisivätkin jäykkyyden ja häpeän taakse. Se oli keidas keskellä harmaata päivää. Ja kun sade illalla taukosi hetkeksi, kävelimme takaisin hotellille. Me aikuiset kepein askelin, poika pari askelta takana. Mutta mukana. Koko ajan mukana.
Vinkit Paradox museoon:
- Sijainti: Fabianinkatu 29, Helsinki
- Sopii erityisesti sateiselle päivälle, sisällä on lämmintä, kuivaa ja yllättävää
- Ota kamera mukaan, mutta älä unohda katsoa asioita myös linssin ulkopuolelta
- Liput kannattaa ostaa etukäteen verkosta, etenkin viikonloppuisin
- Aikaa kannattaa varata 1–1,5 tuntia
- Sopii kaikenikäisille, myös niille jotka luulevat olevansa jo “liian vanhoja hassutteluun”
Sateessa on joskus hiljaista lohtua. Mutta museossa, jossa todellisuus väännetään nurin, löytyy ilo, joka kestää pitkään sateen jälkeenkin.
– VillaNanna
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Illallinen kahdelle Merimakasiinissa
Illallinen kahdelle, makumatka Merimakasiinin parsamenun läpi. Herkullinen neljän ruokalajin illallinen Merimakasiinissa Helsingissä: lohta, parsakeittoa, turskaa ja valkosuklaablondie. Tunnelmallinen ilta kahdelle meren äärellä.
Illallinen kahdelle, makumatka Merimakasiinin parsamenun läpi
Meillä on paikkoja, joihin palaamme yhä uudelleen ja Helsingin Merimakasiini on yksi niistä. Se meren tuoksu, vanhan satamamakasiinin tunnelma ja ikkunoista avautuva Hietalahden merinäköala… Se rauhoittaa, koskettaa ja vähän kutittaa vatsanpohjasta, etenkin kun tietää, mitä keittiöstä on tulossa.
Tällä kertaa päätimme hemmotella itseämme keittiömestari Markus Kornmayerin suunnittelemalla parsamenulla (55 €), joka vei meidät täydelliselle makumatkalle. Ravintola ei pettänyt taaskaan, eikä muuten myöskään mies, joka tarjoutui maksajaksi.
Lohi: viiden tähden avaus
- Aloitimme Jääkellarin lohella, lohikroketilla, savulohirilletellä ja kirjolohen mädillä, jonka kruunasi valkoinen parsa. Tässä annoksessa oli kaikkea: rousketta, pehmeyttä, suolaisen ja makean tasapainoa. Ja ehkä ripaus rakkautta, sillä en muista koska viimeksi olisin saanut näin hyvää lohikroketin kuorta, täydellisen rapea, ja sisällä savuisen täyteläinen täyte. Kyllä, nuolin haarukan varrenkin.
Parsakeitto: lempeä halaus lautasella
- Toisena saimme parsakeittoa käsin kuorituilla Jäämeren katkaravuilla. Ja tässä kohtaa silmät menivät melkein kiinni jo ensimmäisellä lusikallisella. Mieheni totesi: “Tässä on jotain niin lohdullista, että tekisi mieli pyytää peitto ja jäädä tänne.” En olisi pannut pahakseni.
- Keiton rakenne oli täydellinen: samettinen mutta ei raskas. Katkaravut toivat juuri sopivasti merisuolaisuutta. Kevät kulhossa, sanon minä.
Turska: yllättäjä lautasella
- Pääruokana tuli paistettua Ahvenanmaan turskaa, vihreää parsaa, perunaa ja Hollandaise-kastiketta. Tämä annos sai mieheni hiljaiseksi ja jos tunnet mieheni, tiedät miten harvinaista se on. (Tästä voisi tulla meidän uusi terapiamuoto.) Turska oli mehukasta ja täydellisesti paistettua. Hollandasekastike toimi niin hyvin, että olisin voinut pyytää sitä lasissa mukaan.
Suklaa: suloinen loppu
- Jälkiruokana saimme valkosuklaablondien, tummaa suklaata ja marjoja. Ja oi että! Blondie oli pinnalta kevyesti rapea, sisältä ihanan tahmainen. Marjat tasapainottivat makeuden ja tumma suklaa toi annokseen syvyyttä. Täydellinen päätös illalle ja kyllä, söin myös mieheni annoksesta. Rakkaudella tietenkin.
Merimakasiini, sydämellinen paikka, johon palaa mielellään
Tämä ei ollut ensimmäinen kertamme Merimakasiinissa, eikä varmasti viimeinenkään. Rakastamme paikan merellistä tunnelmaa, tasokasta ruokaa ja ennen kaikkea ystävällistä henkilökuntaa, joka saa meidät tuntemaan kuin olisimme palanneet vanhojen ystävien luo.
Jos etsit romanttista illallispaikkaa Helsingissä, jossa yhdistyvät huolella suunniteltu menu, sesongin parhaat maut ja meren läheisyys, suuntaa Merimakasiiniin. Ja ota joku tärkeä mukaasi, hyvän ruoan jakaminen tekee hetkestä vieläkin erityisemmän.
Aurinkoista sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: