Vanhat neulelehdet kätkevät ajattomia aarteita
2
Vanhoissa käsityölehdissä on jotain vastustamattoman kiehtovaa. Kellastuneet sivut, vuosikymmenten takaiset valokuvat ja ohjeet kertovat paljon enemmän kuin vain siitä, mitä on neulottu tai virkattu. Ne kertovat aikansa estetiikasta, arjesta ja käsitöiden merkityksestä osana jokapäiväistä elämää. Omasta kokoelmastani löytyy lehtiä aina 1940-luvulta lähtien, ja huomaan palaavani niiden äärelle yhä uudelleen. Niiden selaaminen on yhtä aikaa inspiraation etsimistä, historian tutkimista ja haaveilua tulevista projekteista. Ehkä juuri siksi vanhat neulelehdet kätkevät ajattomia aarteita tuntuu täydelliseltä kuvaukselta tälle harrastukselle. Sillä mitä enemmän näitä lehtiä selaa, sitä selvemmäksi käy, että hyvä käsityösuunnittelu kestää aikaa.
Vanhat neulelehdet kätkevät ajattomia aarteita
Rakastan vanhoja käsityölehtiä. Niissä on tunnelmaa, jota uusissa julkaisuissa harvoin kohtaa. Ehkä se syntyy ajan patinoimista sivuista, vanhoista valokuvista tai siitä ajatuksesta, että joku on vuosikymmeniä sitten neulonut juuri samoja malleja omiin tarpeisiinsa.
Omaan kokoelmaani on vuosien varrella kertynyt käsityö- ja neulelehtiä useilta eri vuosikymmeniltä. Vanhimmat niistä ovat 1940-luvulta. Jokainen lehti on pieni aikamatka omaan aikaansa. Kansikuvista voi nähdä vuosikymmenten vaihtuvat tyylit, värimaailmat ja siluetit, mutta samalla huomaa myös jotain yllättävää: monet ideat näyttävät edelleen hämmästyttävän ajankohtaisilta. Kun selaa vanhoja lehtiä avoimin mielin, huomaa nopeasti, ettei hyvä suunnittelu vanhene.
Kokoelma täynnä historiaa
Yksi tämän harrastuksen parhaista puolista on löytämisen ilo. Kirpputorit, vanhat kirjakaupat ja sattumanvaraiset löydöt ovat kartuttaneet kokoelmaani vähitellen vuosien varrella.
Tällä hetkellä kokoelmaani kuuluu esimerkiksi:
- Kotiliesi 8/1971
- Useita Virkkaus- ja Neuletyöt -lehtiä 1940-, 1960- ja 1970-luvuilta
- Me Neulomme -julkaisuja
- Vanhoja Me Naiset -lehtiä, joissa on käsityöohjeita ja neuleita
- Muita aikakauslehtiä, joiden sivuilta löytyy käsityö- ja neuleinspiraatiota
Vanhin kokoelmani lehdistä on 1940-luvulta. On hämmästyttävää ajatella, että samat ohjeet ovat kulkeneet käsityöntekijöiden mukana jo yli 80 vuoden ajan. Vaikka langat, mitoitukset ja merkintätavat ovat muuttuneet, monet mallit tuntuvat edelleen ajankohtaisilta. Juuri se tekee näistä lehdistä niin kiehtovia. Ne eivät ole vain nostalgisia keräilykohteita, vaan edelleen käyttökelpoisia inspiraation lähteitä.
Menneiden vuosikymmenten inspiraatiota
Vanhoissa käsityölehdissä viehättää erityisesti niiden aitous. Ne eivät ole vain kokoelmia neuleohjeista, vaan ikkunoita menneeseen maailmaan. 1940-luvun ohjeissa näkyvät käytännöllisyys ja materiaalien säästävä käyttö. 1950-luvulla siluetit muuttuvat elegantimmiksi, kun taas 1960- ja 1970-luvuilla mukaan tulevat rohkeammat värit ja kokeellisemmat kuviot. Jokaisella vuosikymmenellä on oma tunnistettava ilmeensä.
Silti kaikkein kiinnostavinta on huomata, kuinka monet mallit näyttävät edelleen moderneilta. Palmikkoneuleet, kirjoneuleet, klassiset neuletakit ja väljät villapaidat eivät ole koskaan oikeastaan poistuneet muodista. Muoti kulkee sykleissä, ja käsityöt näyttävät olevan siinä ehkä kaikkein armollisimpia.
Teenkö näistä neuleita? Kyllä, tarkoitus olisi.
Vaikka osa ohjeista vaatii varmasti hieman soveltamista, haluan ehdottomasti kokeilla vanhojen mallien toteuttamista. Lankojen vahvuudet ovat voineet muuttua vuosikymmenten aikana, samoin merkintätavat ja kokotaulukot, mutta se tekee projektista vain entistä kiinnostavamman.
Ajatus siitä, että voisi neuloa itselleen vaatteen 1940-, 1960- tai 1970-luvun ohjeella, tuntuu erityiseltä. Siinä yhdistyvät historia, käsityötaidot ja mahdollisuus luoda jotain täysin käyttökelpoista tähän päivään. Ehkä juuri siinä piilee vanhojen käsityölehtien suurin viehätys. Ne eivät ole vain keräilykohteita tai nostalgisia muistoesineitä. Ne ovat edelleen käyttökelpoisia työvälineitä. Sivujen välissä odottaa lukemattomia projekteja, jotka ansaitsevat uuden mahdollisuuden.
Vanhojen ohjeiden viehätys
Nykyään neuleohjeet ovat usein hyvin viimeisteltyjä ja yksityiskohtaisia. Vanhemmissa ohjeissa on kuitenkin tietynlaista vapautta. Niissä oletetaan, että tekijä osaa soveltaa, tehdä omia ratkaisujaan ja käyttää omaa harkintaansa. Se tuntuu virkistävältä. Käsityöt eivät ole pelkästään valmiin tuotteen tavoittelua. Ne ovat myös ongelmanratkaisua, luovuutta ja omien taitojen kehittämistä. Vanhojen ohjeiden käyttäminen haastaa katsomaan tekemistä hieman eri näkökulmasta.
Samalla syntyy yhteys niihin käsityöntekijöihin, jotka ovat vuosikymmeniä sitten neuloneet samoja malleja omiin koteihinsa. Ajatus on oikeastaan aika kaunis.
Vanhojen lehtien uusi elämä
Käsityömaailmassa puhutaan paljon hitaasta muodista, vastuullisuudesta ja vaatteiden pitkäikäisyydestä. Vanhojen neulelehtien käyttäminen tuntuu sopivan tähän ajatteluun täydellisesti. Sen sijaan, että etsisin jatkuvasti uusimpia ohjeita, voin palata vuosikymmenten takaiseen inspiraatioon. Samalla vanhat lehdet saavat uuden tarkoituksen. Ne eivät jää vain hyllyyn koristeiksi, vaan muuttuvat osaksi omaa käsityöharrastustani.
Ehkä jonain päivänä käytän villapaitaa, jonka ohje on julkaistu jo ennen kuin vanhempani olivat syntyneet. Ajatus saa minut hymyilemään. Vanhojen käsityölehtien selaaminen muistuttaa siitä, että vaikka ajat muuttuvat, käsillä tekemisen ilo säilyy. Hyvä neulemalli kestää vuosikymmeniä, ja parhaat ideat löytävät aina tiensä uudelleen käyttöön.
Nyt täytyy vain päättää, mistä ohjeesta aloitan. Kenties juuri siitä kaikkein vanhimmasta. Se olisi aika hieno tapa antaa näille lehdille uusi elämä. Ja kuka tietää, ehkä tulevaisuudessa blogissa nähdään neuleita, joiden ohjeet ovat peräisin jopa 1940-luvulta. Se olisi samalla pieni kunnianosoitus menneiden sukupolvien käsityötaidoille ja muistutus siitä, että luovuus ei vanhene koskaan.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Ihania käsityölehtiä:
En halunnut luopua näistä farkuista
Joskus kaikkein ihanimmat vaatteet ovat juuri niitä, joiden kanssa joutuu näkemään vähän vaivaa. Nämä farkut olivat aluksi aivan liian pienet, mutta en halunnut luopua niistä. Jokin niissä tuntui heti omalta. Ja niin siinä kävi, että en halunnut luopua näistä farkuista, vaan lähdin muokkaamaan niiden ulkonäköä ihan uuteen suuntaan ja nyt farkut ovat juuri oikeanlaiset. Ja näin niistä tuli ehkä yksi lempivaatteistani. Farkut ovat alunperin ostettu kirpparilta, niin kuin aina.
En halunnut luopua näistä farkuista
Löysin nämä farkut omasta kaapistani ja tiesin heti, että haluan tuunata. Tiedätte varmasti sen tunteen, kun vaate vain puhuttelee jollain oudolla tavalla. Vaikka koko ei olisi oikea, vaikka järki sanoisi jotain muuta, silti huomaa jo mielessään käyttävänsä sitä. Todellisuus oli kuitenkin vähän hankalampi, jos farkut ovat aivan liian pienet.
Ei sellaisella tavalla, että “ehkä nämä tästä vähän venyvät”, vaan oikeasti liian pienet. Silti en pystynyt siirtämään niitä poistopussiin. Minulla on muutenkin tapana nähdä vaatteissa jotain muuta kuin se, mitä ne juuri sillä hetkellä ovat. Näen helposti mahdollisuuden.
Ensimmäinen projekti oli siis suurentaminen. Purin sivusaumat ja lisäsin näin molempiin sivuihin kaitaleet, ja farkut alkoivat oikeasti tuntua mukavilta päällä. Jo siinä vaiheessa niihin tuli ihan erilainen suhde kuin tavallisiin kaupasta ostettuihin housuihin. Kun vaatteen eteen tekee itse jotain, siihen kiintyy aivan eri tavalla.
Neulepaita on ostettu UFFista.
Mutta en halunnut jättää niitä siihen
Pitkät lahkeet eivät tuntuneet oikeilta, joten leikkasin farkut lyhyemmiksi. Heti koko ilme muuttui kevyemmäksi ja enemmän minun näköisekseni. Tykkään muutenkin vähän sellaisesta huolettomasta tyylistä, jossa kaiken ei tarvitse näyttää liian viimeistellyltä. Ja sitten tuli se yksityiskohta, joka teki näistä oikeasti omat farkkuni. Ompelin frillan molempiin lahkeisiin.
Rakastan pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät vaatteesta persoonallisen. Sellaisia, joita ei löydy jokaisesta ketjuliikkeestä. Kun frillat paikoillaan, farkut näyttivät juuri siltä kuin olin ne mielessäni nähnytkin. Ehkä juuri siksi pidän tuunaamisesta niin paljon. Vaatteesta tulee enemmän kuin pelkkä vaate. Siitä tulee osa omaa tarinaa.
Aina voi tuunata vaatteen sopimaan omaan makuun
Nykyään tuntuu, että kaiken pitäisi olla heti täydellistä. Oikea koko, oikea trendi, oikea tyyli. Jos jokin ei istu täydellisesti, se jätetään ostamatta tai heitetään pois. Mutta minun lempivaatteeni eivät yleensä ole niitä helpoimpia tapauksia. Ne ovat niitä, joiden kanssa joutuu vähän neuvottelemaan.
Sellaisia, joita pitää korjata, leikata, suurentaa tai rakentaa uudelleen. Ja ehkä juuri siksi niissä on enemmän tunnetta kuin monessa uudessa vaatteessa. Rakastan myös sitä ajatusta, että vaatteessa näkyy ihminen. Käsityö. Oma mielikuvitus. Ei vain valmis trendi, jonka joku muu on päättänyt puolestani.
Kirpputoreissa on muutenkin jotain ihanaa. Vaatteilla on jo valmiiksi eletty elämä, ja sitten ne saavat uuden. Joskus mietin, kuinka monta tarinaa yksi vaatekappale kantaa mukanaan ennen kuin se päätyy juuri oikealle ihmiselle. Näiden farkkujen kohdalla tuntui vähän siltä.
Nyt kun katson tätä kuvaa metsässä, tuntuu vaikealta uskoa, että olin jo melkein luovuttamassa niiden suhteen. Valkoinen jäkälä, kesävalo, letit ja nämä farkut muodostavat yhdessä juuri sellaisen tunnelman, jota rakastan. Vähän boheemin, vähän satumaisen ja hyvin oman näköisen. Ehkä oma tyyli syntyykin juuri siitä, ettei luovu liian helposti. Että uskaltaa nähdä vaatteessa jotain enemmän kuin sen ensimmäisen version. Joskus kaikkein ihanimmat vaatteet eivät löydykään valmiina. Ne tehdään itse.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää farkkujen tuunauksia: