Elämä ei aina näytä valmiilta – eikä ehkä tarvitsekaan
0
Kesä ei ole tänä vuonna näyttänyt täydelliseltä. Se on näyttänyt keskeneräisiltä käsitöiltä, lattialle unohtuneilta lankakeriltä, peiliselfieiltä ennen kauppaan lähtöä, villasukilta sohvan nurkassa ja väsyneiltä iltapäiviltä päänsäryn keskellä. Elämä ei aina näytä valmiilta – eikä ehkä tarvitsekaan, se saa näyttää välillä juuri niin sotkuiselle kuin se oikeasti on.
Elämä ei aina näytä valmiilta – eikä ehkä tarvitsekaan
Viime aikoina olen huomannut yhden asian hyvin vahvasti. En jaksa enää rakentaa täydellistä kulissia edes itselleni.
Tämä viikko on ollut vaikea. Päänsärkyä on ollut paljon ja sen mukana sellaista outoa saamattomuutta, joka ei tunnu laiskuudelta vaan enemmänkin siltä, että keho yrittää pakottaa pysähtymään. Monen vuoden stressi tuntuu purkautuvan nyt samaan aikaan. Sellainen jatkuva selviytymismoodi ei kai lopulta vain katoa yhdellä kertaa.
Ja ehkä juuri siksi puhelimen kamerarulla näyttää tällä hetkellä siltä kuin näyttää. Siellä on kuvia keskeneräisistä käsitöistä, puoliksi tehdyistä projekteista, ruokakuvia ilman mitään estetiikkasuunnitelmaa, peilin kautta otettuja asukuvia, koiran päiväunia ja niitä pieniä hetkiä, joita ei yleensä ajatella “oikeana sisältönä”. Mutta ehkä juuri ne ovat sitä kaikkein oikeinta sisältöä.
Somessa näkee paljon viimeisteltyä elämää. Kauniita koteja, täydellisiä aamiaisia, huoliteltuja asuja ja jatkuvaa tehokkuutta. Joskus huomaan itsekin ajattelevani, että pitäisi jaksaa enemmän. Pitäisi saada enemmän aikaan. Pitäisi olla inspiroivampi, energisempi ja valmiimpi.
Todellisuudessa moni meistä on vain väsynyt. Ja ehkä juuri nyt ihmiset kaipaavat enemmän elämää, joka näyttää oikealta ihmiselämältä. Sellaista, jossa kaikki ei ole täysin hallinnassa.
Keskeneräisyydessä on jotain lohdullista
Minulla on aina ollut tapana tehdä paljon käsillä. Käsityöt rauhoittavat, vaikka välillä projektit jäävät kesken pitkäksikin aikaa. Tällä hetkellä keskeneräisiä töitä on vähän joka puolella. Yksi villasukka odottaa pariaan, lankakerät pyörivät pitkin kotia ja erilaisia ideoita on enemmän kuin energiaa toteuttaa niitä.
Ennen olisin ehkä pitänyt sitä epäonnistumisena. Nyt ajattelen vähän toisin. Keskeneräisyys kertoo siitä, että elämä on käynnissä. Että on vielä asioita, joita haluaa tehdä, vaikka juuri nyt ei jaksaisi kaikkea. Kaiken ei tarvitse valmistua heti.
Sama koskee ehkä ihmistä itseäänkin. Viime vuodet ovat olleet raskaita monella tavalla ja huomaan vasta nyt, kuinka pitkään keho on ollut jatkuvassa kuormituksessa. Kun stressi alkaa hellittää, tilalle ei tulekaan heti energiaa ja iloa. Ensin tulee usein väsymys. Todella suuri väsymys.
Sen hyväksyminen on ollut vaikeaa ihmiselle, joka on tottunut pärjäämään ja tekemään. Mutta ehkä lepo ei olekaan epäonnistumista. Ehkä se on osa sitä, että yrittää jälleen tulla ihmiseksi kaiken suorittamisen jälkeen.
Ehkä tavallinen elämä riittää
Olen alkanut ajatella, että kaikkein kauneimmat asiat löytyvät usein juuri tavallisista hetkistä. Siitä, kun Söpö nukkuu vieressä samalla kun neulon vähän aikaa. Siitä, kun aurinko osuu iltapäivällä lankakerään lattialla. Siitä, kun löytää kirpparilta jotain, mikä tuntuu heti omalta. Tai siitä, että jaksaa laittaa vähän huulipunaa ja ottaa peilikuvan, vaikka olo ei olisi erityisen energinen.
Ehkä elämä ei koostukaan suurista hetkistä vaan pienistä asioista, jotka tekevät arjesta pehmeämmän. Ja ehkä juuri niitä kuvia olen viime aikoina tallentanut. Ei täydellisiä kuvia. Ei täydellistä elämää. Vaan pieniä todisteita siitä, että kaiken väsymyksenkin keskellä elämässä on edelleen lämpöä, värejä, lankaa, koiran tassuja, kesäiltoja ja hitaita hetkiä. Ehkä se riittää juuri nyt.
Mukavaa lauantaita!
Seuraa minua:
Lue myös nämä postaukset:
Kun keho sanoo stop: stressi, allergiat ja lupa levätä
Kun keho sanoo stop. Joskus elämä tuntuu kulkevan sumun läpi. Pää särkee, silmät vuotavat, nenä on tukossa tai vuotaa taukoamatta, ja keho tuntuu turvonneelta sekä raskaalta kantaa. Kesä, jonka pitäisi olla keveyden ja valon aikaa, voikin muuttua selviytymiseksi päivästä toiseen. Tässä tekstissä pohdin, miltä tuntuu elää allergiaoireiden, stressin ja oman jaksamisen rajojen keskellä. Samalla muistutan itseäni siitä, että lepo ei ole heikkoutta, vaan välttämätöntä. Jos olet joskus tuntenut syyllisyyttä siitä, ettet jaksa olla parhaimmillasi, tämä teksti on sinulle.
Kun keho sanoo stop: stressi, allergiat ja lupa levätä
Kesästä puhutaan usein vuoden parhaana aikana. Sosiaalinen media täyttyy täydellisistä piknikeistä, mökkiviikonlopuista ja loputtomista energiavarastoista. Todellisuus voi kuitenkin näyttää aivan toisenlaiselta.
Tänä kesänä olen huomannut, miten helposti oma hyvinvointi jää kaiken muun alle. Stressi on hiipinyt osaksi arkea lähes huomaamatta. Samaan aikaan allergiaoireet ovat pahentuneet. Päänsärky on ollut jatkuva seuralainen, silmät vuotavat ja kutisevat, nenä vuotaa taukoamatta ja koko keho tuntuu turvonneelta.
On vaikea tuntea itseään omaksi itsekseen silloin, kun oma keho tuntuu työskentelevän sinua vastaan. Silti maailma ympärillä jatkaa kulkuaan. Jätkäsaaren rannassa ihmiset kävelevät määrätietoisesti eteenpäin. Lautat kuljettavat matkustajia satamaan ja sieltä pois. Kesäpäivät vaihtuvat iltoihin riippumatta siitä, kuinka paljon energiaa minulla juuri sillä hetkellä on. Juuri silloin olen yrittänyt opetella jotain tärkeää.
Lupa levätä ei ole laiskuutta
Moni meistä on kasvanut ajatukseen, että arvo mitataan tekemisen kautta. Jos et jaksa, sinun pitäisi yrittää enemmän. Jos olet väsynyt, ehkä et ole vain organisoinut aikaasi tarpeeksi hyvin. Todellisuudessa keho ei kuitenkaan noudata tehokkuusajattelua.
Kun stressi pitkittyy, se voi näkyä monin tavoin. Uni voi häiriintyä, päänsäryt lisääntyä ja palautuminen hidastua. Allergiat voivat tuntua entistä voimakkaammilta, kun elimistö on jatkuvasti kuormittuneessa tilassa. Juuri tämän ymmärtäminen on ollut minulle tärkeä oivallus.
Lepo ei ole palkinto, joka ansaitaan vasta sitten, kun kaikki tehtävät on hoidettu täydellisesti. Lepo on perustarve. Samalla tavalla kuin tarvitsemme ravintoa, vettä ja unta, tarvitsemme myös hetkiä, jolloin emme vaadi itseltämme enempää.
Stressi ja allergiat voivat muodostaa noidankehän
Moni allergikko tunnistaa tilanteen, jossa stressaavat elämänvaiheet tuntuvat pahentavan oireita. Vaikka stressi ei aiheuta allergioita, se voi vaikuttaa siihen, miten voimakkaina oireet koetaan. Kun keho käy ylikierroksilla, palautuminen hidastuu. Silloin jatkuva nenän vuotaminen, silmien kutina ja tukala olo voivat tuntua entistä kuormittavammilta.
Pahimmillaan syntyy noidankehä:
- Allergiaoireet heikentävät unen laatua.
- Huono uni lisää stressiä ja uupumusta.
- Stressi heikentää jaksamista entisestään.
- Oireet tuntuvat entistä raskaammilta.
Tämän kehän katkaiseminen ei tapahdu yhdessä yössä. Usein ensimmäinen askel on kuitenkin yllättävän yksinkertainen: hyväksyä oma tämänhetkinen tilanne.
Pienet hetket voivat kannatella vaikeina päivinä
Vaikeina päivinä olen huomannut, että lohtu löytyy harvoin suurista ratkaisuista. Joskus se löytyy Jätkäsaaren rantareitiltä. Meren katsomisesta muutaman minuutin ajan. Tuulesta, joka tuntuu kasvoilla. Kesäisestä valosta, joka osuu rakennusten seinämiin.
Joskus lohtu löytyy Söpöstä. Eläimet muistuttavat meitä levon luonnollisuudesta. Ne eivät suorita lepoa tai perustele sitä kenellekään. Ne lepäävät silloin, kun lepoa tarvitaan. Ehkä me ihmisetkin voisimme opetella samaa. Sen sijaan, että moitimme itseämme jaksamattomuudesta, voisimme kysyä: mitä tarvitsen juuri nyt?
- Ehkä vastaus on päiväunet.
- Ehkä se on lasillinen vettä.
- Ehkä se on antihistamiini ja rauhallinen ilta kotona.
- Tai ehkä se on vain lupa olla keskeneräinen.
Sinun ei tarvitse jaksaa kaikkea yksin
Yksi vaikeimmista asioista on myöntää, ettei juuri nyt jaksa samalla tavalla kuin ennen. Erityisesti silloin, kun ulospäin kaikki näyttää normaalilta. Totuus on kuitenkin se, että jokainen ihminen kohtaa elämässään vaiheita, jolloin voimavarat ovat vähissä. Se ei tee kenestäkään heikkoa tai epäonnistunutta. Se tekee meistä ihmisiä.
Jos elät parhaillaan stressin, allergioiden tai jatkuvan väsymyksen keskellä, haluan muistuttaa yhdestä asiasta: sinun ei tarvitse ansaita oikeutta huolehtia itsestäsi.
- Saat levätä.
- Saat perua suunnitelmia.
- Saat pyytää apua.
- Saat olla juuri niin väsynyt kuin olet.
Kesä ei mene pilalle, vaikka et jaksaisi kaikkea. Elämä ei pysähdy siihen, että pidät tauon. Joskus tärkein asia, jonka voimme tehdä, on kuunnella omaa kehoamme silloin, kun se yrittää kertoa meille jotain olennaista. Ehkä lepo ei ole merkki siitä, että luovutamme. Ehkä lepo onkin tapa selviytyä eteenpäin.
Nautinnollista päivää kaikille!
Seuraa minua:
Lisää aiheeseen liittyvää: