Kirppistyyli on luovuutta
0
Kirppistyyli on luovuutta, ei halpa ratkaisu, ei köyhyyden mittari, eikä mikään “hätävaravaatetus”. Tämä teksti on sinulle, joka edelleen kuvittelet second hand -pukeutumisen olevan alempiarvoinen vaihtoehto. Voin luvata: et tule pitämään tästä, mutta ehkä se on juuri se, mitä tarvitset.
Kirppistyyli on luovuutta
On aika sanoa se ääneen: kirpputorivaatteet eivät ole hätävara. Ne ovat tyylin kovin ydin. Jos joku edelleen kuvittelee, että kirppistyyli = köyhyys, niin tervetuloa vuoteen 2025, jossa ihmiset maksavat 120 euroa ”uusretrosta” paidasta, joka on oikeastaan huonompaa laatua kuin vanha yliopistokolitsi Beyond Retrosta.
Kävin hiljattain kuvaamassa asuja, joissa molemmat pääosissa olevat vaatekappaleet, paita ja hame, ovat kirppislöytöjä Helsingistä. Takki ja kalastajahattu taas syntyivät leikkuujätteistä, koska miksi ostaa uutta, kun voi tehdä omansa? Ainoa täysin uusi ostos lookissa on Dr. Martensit, jotka hankin koronavuonna. Miksi? Koska etsin käytettynä, en löytänyt sopivia ja päätin, että jos jokin hankitaan uutena, sen on kestettävä seuraavat 20 vuotta.
Mutta mennään siihen provosoivaan asiaan, joka pitäisi sanoa kaikille: Kirpputorivaatteet eivät ole köyhyyden, vaan luovuuden mittari.
Second hand -tyyli ei synny rahalla, se syntyy kyvystä nähdä
Tiedätkö miksi kirppislöydöt ärsyttävät monia? Siksi, että ne pakottavat myöntämään, ettei tyylikkyys synny rahalla, vaan silmällä. Kukaan ei voi ostaa valmista tyyliä kirpputorilta. Siellä ei ole mallinuken päällä valmista asua, jota voisi kopioida. On vain rekki epäsopivia, vääränvärisiä ja hullunkurisia vaatteita.
Ja siellä sinä seistä hymyilet, kun bongaat helmen kaaoksesta. Siinä on jotain pelottavaa niille, joiden tyyli on aina tilattu uutena.
ASU
- Paita: Beyond retro
- Farkkuhame: Beyond retro, tehty vanhoista farkuista
- Takki: Itse tehty
- Kalastajahattu: Itse tehty, kaava: Käsityökekkerit
“Köyhyysargumentti” on vanhentunut ja samalla typerä
On käsittämätöntä, miten syvässä ihmisissä elää ajatus siitä, että käytetty = pakko. Että kirpputorilta ostava ihminen on automaattisesti alakynnessä. Samaan aikaan ne samat ihmiset ostavat uutta pikamuotia, joka on tehty halvemmasta kankaasta, huonommalla ompelulla ja tarkoitettu kestämään korkeintaan yhden sesongin. Silti he pitävät itseään paremman pukeutumisen edustajina. Jos joku tässä on köyhää, niin se on tyyliajattelu. Käytetty ei ole pakko. Käytetty on valinta.
Ja kaiken lisäksi: kirppistyyli on ekologisin tapa pukeutua, ilman että pukeudut beigeen pellava-asketismiin. Ekologisuus on vuosien aikana muuttunut suorastaan uskonnolliseksi estetiikaksi. Osta beigeä. Osta luonnonmateriaaleja. Osta kapselivaatekaappi. Osta, osta, osta.
Mutta ekologisuus ei synny ostamisesta. Se syntyy siitä, että jätät ostamatta. Second hand -tyyli on radikaali teko siksi, ettei se sovi siistiin minimalismimytologiaan. Se ei ole yhden värin vaatekaappi. Se ei ole säännöstelyä. Se ei ole hillittyä.
Se on villiä, kerroksellista, yhdistelevää ja täydellistä juuri siksi. Kun takki syntyy leikkuujätteistä ja lakki vanhoista kankaista, siinä ei ole mitään minimalistista. Se on ekologista melua. Ja juuri siksi se toimii.
Ikä ei ole syy kadota taustalle, päinvastoin
Yksi kirppistyyliin liittyvä provosoivin totuus on tämä: Mitä vanhemmaksi tulet, sitä rohkeammin kannattaa pukeutua. Koska miksi ei? Miksi säätää värejä, muotoja tai materiaaleja, kun ikä tuo nimenomaan varmuuden valita juuri sellaiset kuin haluaa? Kirppareilla voi rakentaa tyylin, joka ei muistuta ketään muuta, ei seuraa trendiä eikä yritä nuorentaa tai vanhentaa. Se vain on. Ja se on juuri se, mikä tekee siitä tyylikkään.
Kirppistyyli on vastarinnan muoto
Tiedän, että tämä ärsyttää monia. Eikä se haittaa, provosoiva totuus on usein juuri se, joka pitää sanoa. Kun pukeudut kirpputorilöytöihin, käsintehtyyn takkiin ja vanhoihin materiaaleihin, teet jotain mitä pikamuoti pelkää: et enää tarvitse sitä.
Et tarvitse uutuuksia, et sesonkeja, et “viikon trendiä” etkä logollisia varmistuksia siitä, että olet muodissa. Sinulla on tyyli, joka ei riipu kenestäkään. Se on vapautta. Ja juuri siksi se on niin voimakasta.
sinulla on varaa pukeutua, varaa olla luova
Jos joku ajattelee, että kirpputorilla käyminen kertoo varallisuudesta, he ovat oikeassa mutta eivät tavalla, jonka he luulevat. Koska lopulta: Minulla ei ole varaa pukeutua tylsään. Ja siksi pukeudun kirpputorilta, teen itse, kierrätän, muokkaan ja sekoitan.
Se ei ole halpa valinta. Se ei ole pakko. Se ei ole sattumaa. Se on luovuutta. Ja luovuus on aina luksusta.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Röyhelöt Riemuitsivat Syksyssä
Tämä Röyhelöt riemuitsivat syksyssä -postaus aloittaa synttäriviikkoni asusarjan villaa, vintagea, yhdistelyiloa ja hulmuavia helmoja, jotka päättivät käyttäytyä kuin olisivat omassa tanssiesityksessään.
Röyhelöt Riemuitsivat syksyssä
Synttäriviikko starttaa: minä, villapaita ja dramaattinen hame.
Synttäriviikon ensimmäinen asu on aina erityinen, sillä se virittää koko viikon tunnelman. Tällä kertaa valitsin ylleni itse neulomani Drops Design Janelle -villapaidan, pehmeän, lämpimän ja juuri sopivasti oversizen, sellaisen joka syleilee lempeästi, vaikka marraskuun tuuli tekisi parhaansa sotkeakseen hiukset, ajatukset ja koko kuvaussuunnitelman.
Mutta neule ei ole tämän päivän varsinainen tähti. Tähdeksi nimittäin ilmoittautui hame, joka päätti, että minun syntymäpäiväni on sille täydellinen hetki ottaa maailman suurin esiintymislava, eli lähin asvalttiparkki.
Hame, joka elää kuin sillä olisi oma show
Hame löytyi vuosia sitten UFFista, ja sen alkuperän selvittäminen vei tasan yhden googlauksen verran: kyseessä on erittäin todennäköisesti joko Mammu Couture tai Made by Triinu, kaksi suunnittelijaa, jotka tunnetaan dramaattisista, kerroksellisista, pliseeratuista ja elämää suuremmista hameistaan. Niissä on se tietty draamaenergia.
Sen energia on:
- “en tarvitse lavastusta, olen itse lavastus”,
- “olen syntynyt tuuleen”,
- ja “jos en hulmua, en ole onnellinen”.
Kuvat näyttävät välillä siltä, että hame yrittää lähteä yksinään kohti Ruoholahtea. Välillä se peittää jalkani kokonaan, välillä se muljahtaa ylös kuin olisi tekemässä piruettia. Hameella on selkeästi oma agenda, joka ei aina vastaa minun. Mutta hame tekee myös jotain muuta: se tuo esiin iloa. Sitä samaa iloa, jota synttäriviikolla pitääkin olla.
Kun tuuli toimii ilmaisena stylistinä
Koko kuvaustilanne oli enemmän performanssitaidetta kuin muotikuvia. Jokainen askeleeni muuttui tanssiksi, jokainen tuulenpuuska uudeksi asennoksi, jota en todellakaan ollut suunnitellut. Yhdessä kuvassa näytän siltä kuin olisin harjoittelemassa flamencoa. Toisessa siltä kuin yrittäisin pitää hameen maan pinnalla puhtaan hyväntekeväisyyden nimissä. Kolmannessa hame nousee niin korkealle, että näyttäisi aivan siltä, että aurinko on juuri nousemassa sen takaa. Ja juuri se on tämän asun taika.
Vaatekaappipäiväkirja: iloa siitä, mitä jo omistan
Tämä asu ei ole vain synttäriviikon aloituskokonaisuus, se on myös merkintä omaan vaatekaappipäiväkirjaani, jonka perusajatus on nauttia niistä vaatteista, jotka minulla jo on, ja oppia yhdistelemään niitä uusilla tavoilla. Vaatekaappipäiväkirja ei pyri täydellisyyteen, minimalismiin tai siihen, että ostaisin vähemmän, vaikka niin usein käykin. Sen tarkoitus on sanoa: “Katso, mitä kaikkea sinulla jo on. Leiki niillä.”
Tämä asu muistutti taas tärkeistä asioista:
Vanhat vaatteet voivat yllättää
- Hame on asunut kaapissani jo monta vuotta. Silti sen ja Janelle-neuleen liitto tuntuu tuoreelta ja raikkaalta.
Uusi asu syntyy yhdistelmästä, ei kaupasta
- En ostanut mitään uutta tätä kokonaisuutta varten. Ainoa uusi asia oli idea.
Leikkiminen kuuluu tyyliin
- Varsinkin hameen kanssa. Tuuli auttaa, jos oma mielikuvitus loppuu.
Tyyli on jo omassa kaapissa
- Tämä asu ei kerro siitä, mitä haluaisin ostaa, vaan siitä, mitä rakastan jo nyt.
Omat vaatteet ovat tarinoita
- Neule on käsityöni, hame kirppisaarre. Yhdessä ne ovat muistutus siitä, että parhaat tyylivalinnat eivät synny kiireessä, vaan tunteesta.
röyhelöenergiaa koko viikolle
Synttäriviikon ensimmäinen look oli enemmän kuin asu, se oli tarina. Tuulen tanssi, neuleen lämpö, hameen oma wappushow, ja ennen kaikkea merkintä vaatekaappipäiväkirjaan siitä, miten paljon iloa omista vaatteista voi löytää. Jos tämä asu kertoo jotakin tulevalta vuodelta, niin ainakin sen, että aion nauttia vaatteistani rohkeammin, hulmutella helmoja useammin ja antaa itselleni luvan leikkiä.
Eikä huono tapa aloittaa synttäriviikko ollenkaan.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua: