Ilmainen ei tarkoita arvotonta koskaan
0
Ilmainen ei tarkoita arvotonta koskaan. Se oli ensimmäinen ajatus, kun puin ylleni Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta löytämäni vaatteet. Moni ohittaa ilmaisrekit vilkaisemattakaan, mutta minä näen niissä mahdollisuuksia. Tällä kertaa löysin kokonaisen asukokonaisuuden ja samalla aiheen pohtia, miksi annamme hintalapun määrittää vaatteen arvon.
Ilmainen ei tarkoita arvotonta koskaan
Jos pyytäisin ihmisiä valitsemaan kahdesta täysin samanlaisesta vaatteesta toisen ilmaiseksi ja toisesta maksamaan 50 euroa, moni pitäisi maksullista automaattisesti parempana. Vaikka vaatteet olisivat täsmälleen samanlaiset.
Hinta vaikuttaa yllättävän paljon siihen, miten arvioimme tavaroita. Kallis tuntuu laadukkaammalta ja halpa tai ilmainen helposti vähemmän arvokkaalta. Tämä ajattelutapa näkyy myös kierrättämisessä. Ilmaisosaston ohi kävellään nopeasti, koska ajatellaan, että jos vaate on päätynyt sinne, siinä täytyy olla jotain vialla.
Todellisuudessa syitä on lukemattomia. Vaate voi olla väärän kokoinen, tyyli ei enää miellytä omistajaa tai kaappiin on yksinkertaisesti kertynyt liikaa tavaraa. Vaatteen arvo ei kuitenkaan katoa siksi, että joku luopuu siitä.
Minulle Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto on vähän kuin aarrekartta. Siellä ei tarvitse miettiä merkkejä tai alkuperäisiä hintoja. Katson vain väriä, materiaalia, leikkausta ja sitä, mitä kaikkea vaatteesta voisi saada aikaan.
Joskus vaate päätyy suoraan käyttöön. Joskus siitä syntyy jotain aivan muuta. Olen ommellut verhoista hameita, pöytäliinoista housuja ja vanhoista paidoista uusia yläosia. Ilmaisrekki on usein ensimmäinen paikka, josta ideat alkavat.
Miksi puin löydöt juuri näin?
Tällä kertaa löysin leopardikuvioisen hameen ja pitkän farkkupaidan. Erikseen ne olisivat voineet näyttää tavallisilta, mutta yhdessä näin heti tasapainoisen kokonaisuuden. Leopardikuosi on näyttävä. Se herättää mielipiteitä eikä jää huomaamatta. Siksi sen rinnalle kannattaa valita jotain rauhallista. Farkkupaita tekee juuri sen. Sen sininen sävy rauhoittaa kokonaisuutta ja tuo siihen arkisuutta, jolloin leopardikuosi ei tunnu liian hallitsevalta.
Jätin farkkupaidan auki alaosastaan. Se ei ollut sattumaa. Auki jätetty paita muodostaa pitkän pystylinjan, joka keventää kokonaisuutta ja antaa hameen näkyä paremmin. Samalla farkkupaita toimii kevyenä kerroksena, joka tekee asusta kiinnostavamman kuin pelkkä paita ja hame.
Mustat sandaalit sitovat kokonaisuuden yhteen, sillä ne toistavat leopardikuosin tummia sävyjä. Pieni värikäs laukku tuo mukaan persoonallisuutta ja muistuttaa siitä, ettei kaiken tarvitse olla viimeisen päälle yhteensopivaa. Joskus juuri pieni yllätys tekee asusta kiinnostavan.
Pidän pukeutumisessa siitä, että kokonaisuus näyttää siltä kuin se olisi syntynyt vaivattomasti, vaikka todellisuudessa jokaisella osalla on oma tehtävänsä. Yksi vaate rauhoittaa, toinen tuo rakennetta, kolmas liikettä ja neljäs pienen pilkahduksen leikkisyyttä.
Tyyli ei synny rahasta vaan näkemyksestä
Usein kuulee sanottavan, että hyvin pukeutuminen on kallista. Olen eri mieltä. Tyyli ei synny siitä, kuinka paljon rahaa käyttää, vaan siitä, osaako nähdä mahdollisuuksia.
Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto on siitä hieno paikka, että siellä kaikki ovat samalla viivalla. Kukaan ei tiedä, mikä vaate on joskus ollut kallis merkkivaate ja mikä edullisen ketjuliikkeen mallistoa. Kun hintalappu puuttuu, jäljelle jää vain itse vaate.
Se pakottaa katsomaan vaatetta uusin silmin. Istuuko leikkaus? Tuntuuko materiaali hyvältä? Sopisiko se osaksi omaa tyyliä? Voisiko sitä muokata tai yhdistää johonkin, mitä kaapista jo löytyy?
Minulle kierrättäminen ei ole vain tapa säästää rahaa. Se on tapa hidastaa kuluttamista ja haastaa omaa luovuutta. Jokainen löytö tuntuu pieneltä voitolta, koska tiedän pelastaneeni vaatteen uuteen käyttöön.
Ehkä juuri siksi rakastan ilmaisosastoja niin paljon. Ne muistuttavat, ettei vaatteen arvo ole koskaan ollut kiinni hinnasta. Arvo syntyy siitä, että vaate saa uuden elämän, uusia muistoja ja uuden mahdollisuuden tulla nähdyksi.
Ja ehkä seuraavan kerran, kun kuljet Kierrätyskeskuksessa ilmaisrekin ohi, pysähdyt hetkeksi. Et siksi, että etsisit ilmaista, vaan siksi, että etsisit jotain ainutlaatuista. Saatat yllättyä siitä, mitä löydät, tai siitä, mitä alat nähdä.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää ilmaisosaston löytöjä:
Miksi ostaisin uutta, kun Helsingin kirppikset ovat täynnä aarteita?
Miksi ostaisin uutta, kun Helsingin kirppikset ovat täynnä aarteita? Siinä kysymys, johon palaan yhä uudelleen. Samaan aikaan kun pikamuotiketjut houkuttelevat uusilla mallistoillaan viikosta toiseen, kirpputoreilla odottaa valtava määrä laadukkaita vaatteita valmiina uuteen elämään. Tällä kertaa lähdin kirppiskierrokselle Helsingin keskustaan. Reitin varrella olivat Fredan UFF, PrePorté ja Bulevardin UFF, eikä kotiin tarvinnut palata tyhjin käsin.
Miksi ostaisin uutta, kun Helsingin kirppikset ovat täynnä aarteita?
Kirppisvaatteilla kesäpäivään
Joskus tuntuu siltä, että nykyään on melkein outoa sanoa ääneen ostavansa suurimman osan vaatteistaan käytettynä. Sosiaalinen media täyttyy jatkuvasti uusista ostoksista, ”pakko saada” -trendeistä ja vaatehalleista, jotka vaihtuvat nopeammin kuin vuodenajat.
Minä kuljen mielelläni vastavirtaan. En siksi, että haluaisin olla erilainen, vaan siksi, että en yksinkertaisesti näe järkeä ostaa uutta, jos käytettynä löytyy parempaa.
Päivän asu löytyi kirpputoreilta
Tämän päivän asu on siitä hyvä esimerkki.
Valkoiset leveälahkeiset housut löysin Tallinnan kirpputorilta. Ne ovat kevyet, mukavat ja juuri sellaiset, joita olen käyttänyt tänä kesänä jatkuvasti. Vaaleansininen kirjailtu pusero puolestaan löytyi Paavli Kaltsukasta. Rakastan sen rentoa mallia ja pieniä kirjailtuja yksityiskohtia, jotka tekevät siitä paljon kiinnostavamman kuin tavallinen kesäpusero.
Itse ommeltu laukku kruunasi asun
Ja sitten se laukku. Moni on kysynyt siitä jo aikaisemmin.
Kyseessä ei ole minkään luksusmerkin uutuus eikä sosiaalisen median hittituote. Se on itse ompelemani oversized-vartalolaukku. Piirsin siihen oman kaavan, koska halusin juuri sellaisen laukun, jota en löytänyt kaupoista. Siihen mahtuu kaikki tarpeellinen, myös kirppiskierroksen löydöt, eikä sitä tarvitse asetella olkapäällä jatkuvasti uudelleen. Juuri tällaiset projektit muistuttavat minua siitä, miksi rakastan ompelemista. Jos sopivaa ei löydy, sen voi tehdä itse.
Kirppiskierros Helsingissä: Fredan UFF, PrePorté ja Bulevardin UFF
Kirppiskierroksemme alkoi Fredan UFFilta. UFF kuuluu niihin paikkoihin, joissa käyn lähes aina, kun liikun Helsingin keskustassa. Valikoima vaihtuu nopeasti, joten koskaan ei voi tietää, mitä rekistä löytyy. Tällä kertaa löytyi enemmän kuin osasin odottaa.
UFFin parhaat kirppislöydöt
Mukaan lähti ihana L’Atelier de Mila Paris -neule, joka huokuu ajatonta ranskalaista tyyliä. Lisäksi löysin beigen suoran hameen, valkoisen A-linjaisen hameen sekä harmaan trikoohameen.
Hameet ovat vaatekaappini todellisia työhevosia. Niitä voi yhdistellä loputtomasti erilaisiin yläosiin, ja tarvittaessa niitä voi myös muokata ompelukoneella. Välillä pienikin muutos tekee vanhasta vaatteesta aivan uuden.
PrePorté yllätti jälleen
UFFilta matka jatkui PrePortéen. Sieltä löytyi kokonainen asu, johon ihastuin heti. En kuitenkaan paljasta siitä vielä enempää, sillä se ansaitsee aivan oman postauksensa. Siinä riittää yksityiskohtia, joita haluan esitellä kunnolla.
Miksi kirppistely vie aina mukanaan?
Lopuksi kävimme vielä Bulevardin UFFilla. Vaikka suurimmat löydöt olivat jo kassissa, kirppiskierroksen parasta antia ei oikeastaan ole edes ostaminen. Se on etsiminen. Se tunne, kun rekistä pilkistää jotain kiinnostavaa. Se hetki, kun huomaa vaatteen olevan juuri oikean kokoinen.
Ja ennen kaikkea se ilo, kun ymmärtää pelastaneensa laadukkaan vaatteen takaisin käyttöön. Minulta kysytään joskus, eikö kirppiksillä käyminen vie liikaa aikaa. Varmasti vie enemmän kuin verkkokaupan ostoskoriin klikkaaminen.
Mutta juuri siinä piilee koko viehätys. Kirpputorilla ei voi ostaa kaikkea heti. Siellä täytyy pysähtyä, tutkia materiaaleja, tunnustella laatua ja käyttää mielikuvitusta. Se on vastakohta pikamuodin nopeudelle. Ehkä juuri siksi viihdyn siellä niin hyvin.
Joskus törmään myös kommenttiin: ”Minä en koskaan löydä kirppiksiltä mitään.” Usein vastaan siihen, ettei kirpputorilta lähdetä hakemaan yhtä tiettyä vaatetta. Sinne lähdetään etsimään yllätyksiä. Kun odotukset ovat avoimet, löytöjä alkaa kummasti ilmestyä.
Kirpputorit ovat elämäntapa, eivät pelkkä ostospaikka
Minulle kirppikset eivät ole pelkkä tapa säästää rahaa. Ne ovat osa elämäntapaa. Rakastan sitä, että vaatteilla on historia. Että joku toinen on käyttänyt niitä ennen minua ja nyt ne saavat uuden elämän. Joskus ne päätyvät käyttööni sellaisenaan. Joskus puran ne osiin ja ompelen niistä jotain aivan uutta.
Siinä on jotain paljon kiinnostavampaa kuin siinä, että ostaisin jälleen yhden uuden vaatteen suoraan tehtaan hyllyltä. Tiedän, ettei kirppistely sovi kaikille. Toiset haluavat ostaa kaiken uutena, ja se on heidän valintansa. Minä valitsen mieluummin aarteenetsinnän.
Siksi en oikeastaan enää kysy itseltäni, mitä uutta kauppoihin on tullut. Kysyn mieluummin, mitä joku on tänään jättänyt kirpputorille odottamaan seuraavaa omistajaansa. Ja yllättävän usein vastaus on: jotain juuri minulle täydellistä.
Ihanaa tiistaita!
Seuraa minua:
Muutama löytö päällä näissä postauksissa: