Kun vanha verho muuttuu unelmien paidaksi
2
Voiko vanhasta verhosta syntyä vaate, joka tuntuu enemmän omalta kuin mikään pitkään aikaan? Tämä mintunvihreä itse ommeltu paita sai minut rakastumaan hitaaseen pukeutumiseen uudelleen. Kun vanha verho muuttuu unelmien paidaksi, mukana kulkee paljon enemmän kuin vain kangasta. Vaate muuttuu tarinaksi.
Kun vanha verho muuttuu unelmien paidaksi
On joitakin vaatteita, joita ei vain pueta päälle. Ne puetaan tunteeksi. Sellaiseksi, joka tuntuu pehmeältä ihoa vasten, muistuttaa hitaista kesäilloista ja saa katsomaan itseään vähän lempeämmin. Tämä mintunvihreä paita on juuri sellainen.
Ompelin sen itse Fibre Moodin numeron 20 kaavalla, ja ehkä juuri siksi siitä tuli heti erityinen. Kun leikkaa kankaan itse, ompelee saumat hiljalleen ja näkee vaatteen syntyvän omissa käsissään, siihen jää jotain enemmän kuin vain kangasta ja lankaa. Siihen jää aikaa, ajatuksia ja pieniä hetkiä elämästä. Ja ehkä kaikkein ihaninta tässä paidassa on se, että kangas ei alun perin ollut tarkoitettu vaatteeksi lainkaan.
Kierrätyskankaasta ommeltu paita ja kesän pehmein tunnelma
Löysin tämän kankaan kierrätettynä, ja olen melko varma, että se on ollut joskus verho. Ajatus tuntui heti romanttiselta. Että kangas, joka on joskus hulmunnut jonkun ikkunassa ja nähnyt vuodenaikojen vaihtuvan, sai uuden elämän paitana.
Kangas on ihanan kevyt ja ilmava. Juuri sellainen, joka liikkuu tuulessa kauniisti ja tekee vaatteesta hieman satumaisen. Rakastan myös sitä, miten epätäydellinen pinta tekee siitä elävän näköisen. Kaiken ei tarvitse olla silitettyä ja viimeisteltyä ollakseen kaunista. Juuri pienet rypyt, luonnollisuus ja pehmeys tekevät tästä asusta niin omannäköiseni.
Fibre Moodin numero 20 -kaava oli todella onnistunut valinta. Paidan kerroksellisuus ja väljät hihat tekevät siitä boheemin mutta silti helposti käytettävän. Tällaiset vaatteet ovat niitä, joihin tartun kesällä yhä uudelleen. Ne eivät kiristä, purista tai vaadi mitään. Ne vain kulkevat mukana elämässä.
Kesätyylissäni tärkeintä onkin nykyään tunne. En halua näyttää liian laitetulta. Haluan näyttää siltä, että olen kävellyt rantaan ilta-auringossa, hiukset vähän tuulen sotkemina ja mieli kevyempänä kuin aamulla. Ja juuri sellainen olo tässä asussa tuli.
UFF-housut, Tallinnan kengät ja rakkaus second hand -tyyliin
Yhdistin paidan valkoisiin pellavahousuihin, jotka löysin UFFilta muutama vuosi sitten. Rakastan second hand -löytöjen etsimistä, koska niissä on aina mukana pieni tarina. Usein kaikkein kauneimmat vaatteet eivät löydy uusina kaupan hyllyltä, vaan rekistä, jossa joku muu ei ehkä nähnyt niiden mahdollisuutta.
Näissä housuissa on juuri sellaista vanhan ajan kesätunnelmaa, josta pidän. Leveät lahkeet, kevyt kangas ja pieni pitsimäinen yksityiskohta lahkeissa tekevät niistä täydelliset lämpimiin iltoihin. Kengät taas ostin viime lauantaina Tallinnasta. Tallinna on minulle paikka, jossa tulee aina tehtyä ihania pieniä löytöjä. Siellä on jotain samanlaista tunnelmaa kuin tässä asussa: kiireettömyyttä, vanhojen kivitalojen pehmeyttä ja tunnetta siitä, että elämä saa välillä olla vähän hitaampaa.
Pidän siitä, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä tai viimeisen trendin mukaista. Tärkeämpää on, että vaatteissa tuntuu omalta. Ehkä siksi rakastan nykyään niin paljon itse ompelemista ja kierrätettyjä materiaaleja. Ne tuovat pukeutumiseen aivan erilaisen suhteen kuin pikamuoti. Kun tekee itse, alkaa nähdä vaatteen ihan eri tavalla. Yhtäkkiä sillä on merkitys.
Ja ehkä juuri sitä kaipaan muutenkin elämässä enemmän merkitystä, hitautta ja kauneutta tavallisiin päiviin. Tämä ilta rannassa tuntui vähän sellaiselta. Vesi oli lähes tyyni, ilmassa oli kesän pehmeä tuoksu ja vaalea paita liikkui tuulessa niin kevyesti, että hetken ajan kaikki tuntui rauhalliselta. Joskus onnellisuus on lopulta hyvin pieni asia.
Vanha verho, itse ommeltu paita, kirpparilta löytyneet housut, uudet kengät Tallinnasta ja kesäilta, jonka olisi halunnut pysäyttää hetkeksi.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää romanttisia asuja:
Täydellinen vappupäivä Helsingissä – tyyliä, tunnelmaa ja Ravintola Faron makuja
Kevät tuli kuin huomaamatta, hiipien valon mukana ja viipyen iholla lempeänä lämpönä. Vappu oli juuri sellainen kuin toivoin: pehmeä, kaunis ja täynnä pieniä hetkiä, jotka jäävät mieleen kuin kevyet siveltimenvedot. Päivä, joka alkoi valossa ja päättyi hämärään, sisälsi kaiken sen, mitä kaipasin: yhdessäoloa, makuja, tyyliä ja ripauksen elokuvallista tunnelmaa. Täydellinen vappupäivä Helsingissä – tyyliä, tunnelmaa ja Ravintola Faron makuja kuljetti minut kevään ytimeen tavalla, jota en unohda.
Täydellinen vappupäivä Helsingissä – tyyliä, tunnelmaa ja Ravintola Faron makuja
Keväinen asu, jossa on tarina
Kevätpäivän pukeutumisessa on aina jotain erityistä. Se ei ole vain vaatteita, se on tunne siitä, että talvi on vihdoin ohi ja saa taas hengittää kevyemmin. Tänä vappuna halusin pukeutua pehmeästi, hieman eteerisesti, mutta kuitenkin boheemilla twistillä, joka tuntuu omalta.
Asuni rakentui kerroksista, joilla jokaisella oli oma historiansa. Paita ja kengät ovat second hand -löytöjä, sellaisia aarteita, jotka tuntuvat heti oikeilta, vaikka niiden tarina on alkanut jo kauan ennen minua. Niissä on jotain sellaista, mitä uutena ostetusta ei aina löydä – elämää, aikaa ja ehkä pieni ripaus mysteeriä.
Hame puolestaan on yksi rakkaimmista löydöistäni Krakovasta, Deccoria Galleriasta, pienestä liikkeestä Josefakadulta. Siinä on käsityön tuntu ja herkkyys, joka tekee siitä enemmän kuin vain vaatteen. Se on muisto matkasta, hetkestä, kaupungista. Kun puen sen ylleni, palaan aina vähän sinne.
Ja sitten laukku. Se pieni, itse virkattu laukku, joka keräsi enemmän huomiota kuin osasin odottaa. Se on syntynyt käsissäni rauhallisina iltoina, silmukka silmukalta. Ehkä juuri siksi siinä on jotain erityistä, se ei ole vain asuste, vaan osa minua. Oli ihanaa huomata, kuinka moni kiinnitti siihen huomiota ravintolassa. Sellaiset hetket muistuttavat siitä, että persoonallinen tyyli todella näkyy ja tuntuu.
Kokonaisuus oli kevyt, naisellinen ja juuri sopivan huoleton. Sellainen, jossa voi kävellä auringossa, istua pitkään lounaalla ja siirtyä suoraan iltaan ilman, että tarvitsee vaihtaa mitään.
Makuja, hetkiä ja elokuvan taikaa
Päivä jatkui perheen kanssa ravintolaan, jossa kevät näkyi myös lautasella. Ravintola Faro tarjosi juuri sitä, mitä toivoin: kauniita annoksia, tuoreita makuja ja rauhallisen tunnelman, jossa aika tuntui pysähtyvän hetkeksi.
Alkuruoista jälkiruokiin asti kokonaisuus oli kuin pieni matka. Lautasilla oli värejä, tekstuureja ja makuja, jotka toivat esiin kevään parhaat puolet. Raikkaat salaatit, täydellisesti kypsennetty kala ja makeat jälkiruoat muodostivat harmonisen kokonaisuuden, joka jäi mieleen pitkäksi aikaa. Erityisesti jälkiruokahetki jäi sydämeen. Kevyet marengit, tuoreet hedelmät ja pehmeä kerma, yksinkertaista, mutta täydellistä. Sellaisia makuja, jotka eivät tarvitse liikaa selittelyä, vaan toimivat juuri sellaisinaan.
Illan hämärtyessä tunnelma vaihtui. Päivän valo jäi taakse ja tilalle tuli pehmeä, hieman salaperäinen ilta. Suuntasimme ystävän kanssa elokuviin, ja valintana oli Paholainen pukeutuu Pradaan 2, jonka maailma avautui silmiemme eteen – tyyliä, draamaa ja ikonisia hetkiä.
On jotain erityistä siinä, että päivä päättyy elokuvaan. Se sitoo yhteen kaiken koetun ja antaa sille uuden sävyn. Kun istuu pimeässä salissa, voi hetken ajan uppoutua toiseen maailmaan, mutta samalla kantaa mukanaan päivän muistoja – naurua, keskusteluja, makuja ja tunteita.
Tämä vappu ei ollut äänekäs tai riehakas, vaan pehmeä ja merkityksellinen. Juuri sellainen, joka tuntuu jälkeenpäin oikealta. Päivä, jossa oli aikaa pysähtyä, huomata pieniä yksityiskohtia ja nauttia siitä, mitä on. Ehkä juuri siksi se jäi mieleen niin vahvasti. Ei siksi, että olisi tapahtunut jotain suurta, vaan siksi, että kaikki oli kohdallaan. Kevät, seura, ruoka, tyyli ja tunne siitä, että elämä on tässä ja nyt, juuri tällaisena, ihan riittävän täydellisenä.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Chenille -pussukan ohje löytyy linkistä:
Kestokoristeet: