Eräs kesäpäivä Jätkäsaaressa – röyhelömekko, helle ja siniset juomat
0
Eräs kesäpäivä Jätkäsaaressa – röyhelömekko, helle ja siniset juomat. On olemassa kesäpäiviä, jolloin suunnitelmat eivät varsinaisesti mene pieleen, vaikka ne muuttuvatkin. Sellainen oli eräs kesäpäivä Jätkäsaaressa. Tarkoituksenamme oli kävellä, katsella uutta Helsinkiä ja antaa jalkojemme kuljettaa meitä aivan sopivaan määrään saakka. Mutta aurinko, tuo kesän toisinaan hieman tyrannimainen seuraneiti, oli päättänyt toisin.
Eräs kesäpäivä Jätkäsaaressa – röyhelömekko, helle ja siniset juomat
Lähdimme mieheni kanssa kävelylle Jätkäsaareen helteisenä päivänä. Minulla oli ylläni itse tekemäni röyhelömekko, jonka kaava on Fibre Moodin numerosta 20. Mekossa on juuri sellaista ilmavuutta, jota kuumana kesäpäivänä voi pitää melkein yhteiskunnallisena palveluna: kangas liikkuu mukana, helma saa hulmuta ja olo pysyy huomattavasti arvokkaampana kuin lämpötila antaisi aihetta olettaa.
Mekon sävy on rauhallinen, hieman utuinen sinivihreä. Sen runsaat röyhelöt tuovat siihen romanttista tunnelmaa, mutta kokonaisuus ei tunnu liian hempeältä. Päinvastoin, leopardikuvioiset sandaalit ja aurinkolasit palauttavat asuun juuri sopivasti arkista itsepäisyyttä. Pukeutumisessa on mielestäni parhaimmillaan juuri tämä tasapaino: yksi asia voi olla romanttinen, toinen riehakas ja kolmas täysin odottamaton.
Jätkäsaari kutsuu kävelylle
Jätkäsaari on kiinnostava paikka juuri siksi, ettei se ole vielä valmis. Uudet rakennukset, kadut, avarat näkymät ja keskeneräiset alueet muodostavat maiseman, jossa Helsinki tuntuu rakentavan itseään uudelleen silmiemme edessä.
Emme siis lopulta kävelleet kovin pitkälle. Se ei kuitenkaan ollut pettymys. Päinvastoin. Joskus parhaat kesämuistot syntyvät juuri silloin, kun alkuperäinen suunnitelma jätetään kohteliaasti sivuun.
Siniset juomat ja pieni ylellisyys
Istahdimme Bar Baltic Bayn aurinkotuoleille ja tilasimme siniset juomat. Tässä kohtaa päivä alkoi saada jo aivan toisenlaista luonnetta.
Kaksi sinistä juomaa, aurinkotuolit, meri ja lämmin kesäpäivä muodostivat yhdistelmän, joka olisi epäilemättä herättänyt paheksuntaa ainakin yhdessä Austenin romaanin seurapiirissä tai vähintäänkin aiheuttanut huomattavan määrän juoruja. Meille se oli kuitenkin täydellinen ratkaisu.
Pidän tällaisista hetkistä. Niissä ei tarvitse suorittaa mitään. Ei tarvitse nähdä kaikkia nähtävyyksiä, kävellä tiettyä kilometrimäärää tai saada päivästä mahdollisimman paljon irti. Voi vain istua, juoda jotakin kauniin väristä ja katsella ympärilleen. Ja ehkä juuri siinä on kesän viehätys.
Itse tehty mekko kesäpäivään
Fibre Moodin numeron 20 kaavalla tehty röyhelömekko osoittautui tähän päivään erinomaiseksi valinnaksi. Kun ompelen itse vaatteeni, en ajattele ainoastaan sitä, miltä vaate näyttää. Mietin myös, millaiseen elämään se sopii.
Tämä mekko sopii juuri sellaiseen kesäpäivään, jolloin kävellään kaupungilla, pysähdytään juomalle ja annetaan suunnitelmien muuttua. Se on tarpeeksi väljä helteeseen, mutta siinä on silti paljon yksityiskohtia: röyhelöt tekevät mekosta kiinnostavan ja kaava antaa sille kauniin liikkeen.
Itse tekemisessä on myös aivan oma viehätyksensä. Kun joku kysyy, mistä mekko on, vastaus ei ole kauppa tai tuotemerkki. Voin sanoa: minä tein sen. Se on pieni asia, mutta minulle merkityksellinen.
Keskeneräinen Jätkäsaari
Jätkäsaaressa on tällä hetkellä jotain kiehtovaa juuri keskeneräisyyden vuoksi. Rakennukset, rantamaisemat, palvelut ja kaupunkitila muodostavat vähitellen kokonaisuuden, jota on kiinnostavaa seurata. Ehkä myöhemmin täällä kävellessä ei enää huomaa, miten paljon kaikki on muuttunut. Siksi keskeneräinen maisema kannattaa joskus nähdä sellaisena kuin se juuri nyt on.
Meidän kesäpäivämme Jätkäsaaressa ei ollut suuri seikkailu. Se oli kävely, helle, itse tehty röyhelömekko, kaksi sinistä juomaa ja hetki aurinkotuolissa. Ja oikeastaan juuri siksi se oli täydellinen. Kesä ei aina tarvitse suuria suunnitelmia. Joskus riittää, että pukee päälleen lempimekon, lähtee puolison kanssa ulos ja pysähtyy, kun aurinko käskee. Se on varsin kelvollinen tapa viettää kesäpäivää.
Ompelu tekee vaatteesta tarinan
Itse tehty mekko ei ole minulle vain yksi vaate muiden joukossa. Se kantaa mukanaan tekemisen hetkeä, kangasta, kaavaa ja sitä päätöstä, että halusin juuri tällaisen vaatteen. Siksi vaatteiden ompelu on parhaimmillaan vähän kuin kirje tulevaisuuteen: jonakin myöhempänä päivänä pukeutuessa muistaa, missä ja milloin vaatteen teki ja millaiseen päivään se ensimmäisen kerran liittyi.
Tässä röyhelömekossa on myös jotakin hyvin kesäistä. Se ei yritä olla tiukka tai ryhdikäs, vaan saa olla pehmeä ja liikkuva. Juuri helteellä huomaa, kuinka paljon vaatteen leikkaus ja materiaali vaikuttavat omaan oloon. Kaunis vaate saa olla samalla mukava.
Jätkäsaari sopii tällaiselle asulle mainiosti. Moderni kaupunkimaisema, meri, taivas ja vielä hieman keskeneräiset kadut muodostavat taustan, jossa romanttinen mekko ei näytä menneen ajan jäänteeltä vaan pikemminkin hauskalta vastaparilta uudelle kaupungille.
Ja ehkä siinä piilee koko pukeutumisen viehätys. Vaatteiden ei tarvitse vain sulautua ympäristöön. Ne voivat myös keskustella sen kanssa.
Sinä päivänä sininen toistui kaikkialla: mekossa, taivaassa, juomissa ja merellisessä maisemassa. Värien yhteensopivuus syntyi ilman sen suurempaa suunnitelmaa, mutta lopputulos tuntui harkitulta. Sellaisia ovat usein parhaat asut ja parhaat kesäpäivät, ne näyttävät jälkeenpäin siltä kuin kaikki olisi suunniteltu, vaikka todellisuudessa vain astui ovesta ulos.
Jos Jätkäsaari kiinnostaa kesäisenä Helsingin kohteena, kannattaa sinne mennä myös ilman tarkkaa ohjelmaa. Kävele rantaa, katsele uutta arkkitehtuuria, etsi aurinkoinen paikka ja anna päivän päättää itse, mitä seuraavaksi tapahtuu. Meidän tapauksessamme päivän päätös oli kaksi kirkkaan sinistä juomaa ja aurinkotuolit. En olisi vaihtanut sitä mihinkään pidempään kävelyretkeen.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Lue myös nämä:
Tekstiiliarkeologiaa käytännössä: työkaverilta saadusta prodyyrikankaasta syntyi musta mekko
Second hand ei ole automaattisesti vastuullinen
Voiko second hand olla joskus myös ongelma? Tätä jäin pohtimaan Krakovan kirpputoreilla ja viimeistään UFF:n Pasilan myymälässä. Second hand ei ole automaattisesti vastuullinen, vaikka käytettyjen vaatteiden ostaminen onkin yleensä ympäristön kannalta parempi vaihtoehto kuin uuden hankkiminen. Missä kulkee raja laadukkaan kierrätyksen, pikamuodin ja ultrapikamuodin välillä? Ja voiko kirpputorilta tehdä vastuullisia löytöjä, vaikka ostoskassiin päätyisi joskus myös pikamuotia?
Second hand ei ole automaattisesti vastuullinen – tämän vuoksi jätän Sheinin rekkiin
Palasin juuri Krakovasta. Matkalaukkuun päätyi muutama uusi kirppislöytö, mutta ennen kaikkea paljon ajatuksia. Lähdin matkaan odottaen löytäväni runsaasti vintagea. Todellisuus oli kuitenkin aivan toinen. Krakovan second hand -liikkeissä oli paljon pikamuotia ja joukossa yllättävän paljon myös ultrapikamuotia. Se sai minut miettimään, mitä second hand oikeastaan tarkoittaa vuonna 2026.
Sama ajatus nousi pintaan uudelleen eilen. Kävin UFF:n Pasilan myymälässä ennen sen sulkemista. En mennyt sinne siksi, että olisin tarvinnut uusia vaatteita. Menin, koska halusin vielä kerran kiertää tutut rekit. Ja niin kuin kirpputorilla usein käy… Lähdin kotiin kassin kanssa.
En tarvinnut vaatteita – mutta ostin silti
Kirpputorilta ostaminenkin on kuluttamista. Se on asia, jonka välillä unohdamme. Käytetty vaate tuntuu vastuulliselta valinnalta, eikä siinä olekaan mitään väärää. Mutta jos ostan vaatteen, jolle minulla ei ole käyttöä, olen silti kuluttanut. Silti en kadu tämän päivän löytöjä.
Mukaani lähti Lindexin vaate, yksi New Yorkerin haalari ja kukallinen KaFuNi-merkkinen mekko.
New Yorker on itse asiassa merkki, jonka yleensä jätän rekkiin. Tällä kertaa rakastuin haalariin heti. Tutkin materiaalin, katsoin ompeleet ja mietin, että tästä tulee täydellinen mökkivaate. Joskus vaate voittaa merkin.
KaFuNi puolestaan oli minulle täysin tuntematon. Pesulappu kertoi kuitenkin kaiken olennaisen: 95 prosenttia puuvillaa ja viisi prosenttia polyesteriä. Kangas tuntui hyvältä, ompeleet olivat siistit ja kuosi ihastutti. Googlasin merkin vasta kotona.
Krakovasta mukaan tarttui puolestaan esimerkiksi Dranellan, Phase Eightin ja Apricotin vaatteita. Vintagea oli tarjolla yllättävän vähän, joten jouduin katsomaan myös pikamuotia. Mutta en ostanut mitään sokkona.
Näin minä valitsen vaatteeni kirpputorilta
Moni katsoo ensimmäisenä vaatteen merkkiä. Minä tunnustelen kangasta. Sen jälkeen katson materiaalikoostumuksen. Sitten tutkin ompeleet, vetoketjut, napit ja vaatteen yleisen kunnon. Vasta lopuksi katson merkkiä.
Minulla on toki muutamia merkkejä, joihin tartun muita herkemmin. Vanhempi H&M, Lindex, KappAhl, Dranella ja Phase Eight ovat osoittautuneet vuosien varrella luotettaviksi. Toisaalta olen löytänyt upeita vaatteita myös täysin tuntemattomilta merkeiltä. Merkki ei tee vaatteesta hyvää. Laatu tekee.
Miksi Shein jää minulta rekkiin?
Tästä aiheesta puhutaan paljon. Minun vastaukseni on kuitenkin hyvin yksinkertainen. En osta Sheiniä. Kyse ei ole vain siitä, mitä merkistä kirjoitetaan tai millaisia mielipiteitä siitä esitetään. Kyse on omasta kokemuksestani. Tunnistan Sheinin usein jo kosketuksesta.
Kangas tuntuu käsissäni oudolta. Ei pelkästään polyesteriltä, vaan aivan kuin sen pinnalla olisi jokin kalvo. Tiedän, että tämä on oma aistikokemukseni, mutta juuri siksi en jää edes pohtimaan ostamista. Joskus sormenpäitä alkaa jopa kihelmöidä, kun kosken tiettyihin vaatteisiin.
Siksi yllätyin eilen, kun näin UFF:n rekeissä niin paljon Sheiniä. Se sai minut miettimään, miten paljon ultrapikamuoti on muuttanut myös kirpputoreja.
Pikamuoti ja ultrapikamuoti eivät ole sama asia
Tämä on mielestäni tärkeä ero. Ostan joskus käytettyä pikamuotia. En kuitenkaan osta mitä tahansa. Googlaan tuntemattomat merkit, tarkistan materiaalit ja arvioin, kestääkö vaate vielä vuosia käyttöä. Jos vastaus on kyllä, vaatteelle kannattaa antaa uusi elämä. Mutta kaikkein heikkolaatuisimman ultrapikamuodin kohdalla ajattelen toisin.
Tiedän, että tämä mielipide jakaa varmasti ihmisiä. Minusta kaikkein heikkolaatuisin ultrapikamuoti ei kuulu kirpputorien rekeille. Jos vaate on niin huonosti valmistettu, ettei se kestä kunnolla edes yhtä omistajaa, sen kierrättäminen ihmiseltä toiselle ei ratkaise ongelmaa. Ongelma ei ole halpa hinta. Ongelma on huono laatu.
Vastuullisuus ei ole täydellisyyttä
En väitä olevani täydellinen kuluttaja. Eilisen päivän ostokset ovat siitä hyvä esimerkki. En tarvinnut yhtään uutta vaatetta. Silti ostin. Mutta ehkä vastuullisuus ei olekaan täydellisyyttä.
Ehkä se on sitä, että pysähtyy miettimään ennen kassalle menemistä. Tutkii materiaalit. Arvioi laadun. Ostaa vaatteen, jota oikeasti käyttää. Korjaa sen, jos se hajoaa. Ja käyttää sitä niin pitkään kuin mahdollista.
Juuri sitä minä yritän tehdä. En aina onnistu. Mutta yritän tehdä jokaisen ostoksen hieman harkitummin kuin edellisen. Siksi kirpputorilla tärkein kysymys ei mielestäni ole: ”Mikä merkki tämä on?” Vaan: ”Kestääkö tämä vaate vielä seuraavan omistajan ja ehkä vielä sitä seuraavankin?”
Mukavaa tiistaita!
Seuraa minua:
Lisää kirppisjuttuja: