Älä osta jortseja – tee ne itse
0
On hassua, miten helposti meille syntyy ajatus, että jokainen trendi täytyy ostaa uutena. Sitten avaa oman vaatekaapin tai käy ilmaisosastolla ja huomaa, että ratkaisu on voinut odottaa siellä jo vuosia. Juuri niin syntyivät nämä jortsit ja samalla syntyi ajatus siitä, että Älä osta jortseja – tee ne itse. Eikä homma ole lopultaan edes kovin vaikeaa. Tarvitset vain sakset, maksimissaan myös ompelukoneen.
Älä osta jortseja – tee ne itse
Jos tänä kesänä on ollut yksi vaate, joka on jakanut mielipiteitä, se on varmasti jortsit. Toiset rakastavat niitä, toiset eivät ymmärrä niitä lainkaan. Ja sitten on vielä kolmas ryhmä, ne, jotka lähtevät ostoksille etsimään juuri sitä täydellistä mallia. Minä tein toisin. En ostanut mitään.
Nämä farkut olivat olleet kaapissani vuosia. Ne olivat alun perin löytyneet Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, joten niiden lähtöhinta oli tasan nolla euroa. Kun jortsit alkoivat näkyä kaikkialla, en kokenut pienintäkään tarvetta lähteä kauppoihin. Katsoin vain omia farkkujani ja mietin, voisiko ratkaisu löytyä jo valmiiksi omasta vaatekaapista. Vastaus oli kyllä.
Leikkasin lahkeet haluamaani pituuteen. Siinä vaiheessa moni olisi lopettanut projektin. Minä en. Halusin lahkeisiin enemmän väljyyttä, mutta en lähtenyt ostamaan lisää kangasta. Leikkasin irrotetuista lahkeista kiilat, purin sivusaumat auki ja ompelin kiilat paikoilleen. Lopuksi vain päälitikkasin ne sivusaumaan.
Yksinkertaista. Ja juuri siksi vähän huvittavaa. Moni ajattelee, että vaatteiden muokkaaminen on vaikeaa, vaikka tässä projektissa suurin työ oli oikeastaan päättää, mistä kohtaa farkut katkaisee.
Muoti ei ala ostoskeskuksesta
Minusta on kiinnostavaa, miten helposti meille syntyy tunne, että uusi trendi tarkoittaa automaattisesti uusia ostoksia. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Jos kaapissasi on jo valmiiksi leveälahkeiset farkut, olet itse asiassa puolimatkassa valmiisiin jortseihin. Niitä ei ehkä tarvitse edes leventää, kuten minä tein. Monissa vanhemmissa farkkumalleissa lahkeet ovat jo valmiiksi riittävän väljät. Silloin riittää, että valitsee sopivan pituuden ja viimeistelee lahkeensuut haluamallaan tavalla. Se on ehkä tämän projektin tärkein ajatus.
En halua sanoa ihmisille, ettei koskaan saisi ostaa mitään uutta. Haluan vain muistuttaa, että ennen ostamista kannattaa katsoa, mitä jo omistaa. Usein yllätys löytyy omasta vaatekaapista. Tai ilmaisosastolta.
Koko asu kertoo saman tarinan
Kun katson tätä asua, en näe pelkästään jortseja. Näen monta tarinaa, jotka ovat löytäneet toisensa.
Jortsit syntyivät ilmaisosastolta löytyneistä farkuista. Kuvissa näkyvä musta pliseerattu jakku löytyi niin ikään ilmaisosastolta, tällä kertaa vasta kuluneena keväänä. Se oli taas yksi niistä vaatteista, joiden ohi moni olisi ehkä kävellyt, mutta minä näin siinä heti mahdollisuuden.
Laukku on puolestaan kokonaan itse neulomani. Siinäkin jatkuu sama ajatus kuin jortseissa: uuden ostamisen sijaan voi tehdä itse. Laukun vuori, vetoketju ja nahkaläppä ovat kaikki kierrätysmateriaaleista. Siksi se tuntuu enemmän omalta kuin yksikään kaupasta ostettu laukku. Laukku näki päivänvalon 2014.
Ainoat tämän asun uudemmat tulokkaat ovat keltaiset maiharit. Nekään eivät kuitenkaan ole uusia, vaan ostin ne käytettyinä Redin SHM Storesta, Rebella Second Handin puolelta. Ne tuovat muuten hillittyyn asuun juuri sopivan väripilkun ja pienen annoksen kapinallista energiaa. Myös korvakorut ostin SHM Storesta, Epäonnistunut tyttö -elämäntyylikaupasta.
Minusta juuri tällaiset kokonaisuudet ovat kaikkein kiinnostavimpia. Ei siksi, että ne olisivat kalliita tai täydellisiä, vaan siksi, että jokaisella vaatteella on oma historiansa.
Persoonallinen tyyli syntyy tekemällä
Minusta kaikkein kiinnostavimmat asut eivät näytä siltä, että ne olisi ostettu yhdestä liikkeestä samalla kertaa. Ne näyttävät siltä, että niiden rakentamiseen on kulunut aikaa. Että jokaisella vaatteella on oma historiansa. Juuri sitä tavoittelen omassa pukeutumisessani.
En halua näyttää vaatekaupan näyteikkunalta. Haluan näyttää ihmiseltä, joka on löytänyt, tehnyt, korjannut, neulonut, ommellut ja yhdistellyt. Se tekee pukeutumisesta paljon hauskempaa. Ja ehkä vähän kapinallistakin.
On oikeastaan aika vapauttava ajatus, ettei jokaiseen trendiin tarvitse vastata pankkikortilla. Joskus sakset, ompelukone ja vanhat farkut riittävät. Ja joskus ei tarvita edes ompelukonetta, jos vaatekaapissa odottavat jo valmiiksi leveälahkeiset farkut. Trendi voi löytyä omasta kaapista vuosia ennen kuin se päätyy muotilehtien sivuille.
Minusta tällainen tekeminen on myös osa tekstiiliarkeologiaa. Vanha vaate ei katoa, vaan sen tarina jatkuu uudessa muodossa. Ehkä juuri siksi nämä jortsit tuntuvat enemmän omilta kuin mitkään valmiina ostetut olisivat tuntuneet. Niissä näkyvät omat ratkaisuni, omat tikkaukseni ja oma tapani ajatella vaatteista. Ja ehkä juuri siksi haluan rohkaista muitakin kokeilemaan.
Seuraavan kerran, kun huomaat haluavasi jonkin trendivaatteen, älä suuntaakaan ensimmäisenä kauppaan. Tee ensin näin:
- Avaa vaatekaappi.
- Tutki kirpputori.
- Käy ilmaisosastolla.
- Katso vanhoja farkkuja uusin silmin.
Saatat huomata, että tämän kesän kiinnostavin vaate on odottanut sinua siellä jo vuosia, eikä se maksa euroakaan. Silloin kyse ei ole enää vain jortseista. Kyse on tavasta ajatella pukeutumista uudella tavalla. Minusta juuri siinä piilee persoonallisen tyylin suurin salaisuus.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää ideoita helppoihin tuunauksiin:
Vanhasta verhosta kesän näyttävin mekko
Kun näin tämän kankaan ensimmäisen kerran Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolla, tiesin heti, ettei se ollut matkalla enää ikkunaan. Suurikukkaisessa kuosissa oli jotain samaan aikaan retroa, rohkeaa ja ajatonta. Moni olisi nähnyt vanhan verhon, minä näin kesämekon. Näin syntyi vanhasta verhosta kesän näyttävin mekko. Vuosien aikana olen ommellut vaatteita mitä erilaisimmista kierrätysmateriaaleista, mutta juuri tällaiset löydöt muistuttavat siitä, miksi rakastan käsitöitä niin paljon. Vanha saa uuden elämän, eikä lopputulos näytä lainkaan siltä, mistä se on saanut alkunsa.
Vanhasta verhosta kesän näyttävin mekko
Kierrätys, käsityöt ja persoonallinen pukeutuminen kulkevat minulla usein käsi kädessä. Tämän mekon tarina alkoi Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta löytyneestä vanhasta verhosta. Kangas oli hyväkuntoinen, kuosi näyttävä ja materiaali juuri sellainen, että siitä voisi syntyä jotain aivan muuta kuin sisustustekstiili.
Kaavana käytin Suuri Käsityö -lehden 5–6/2016 numerosta löytyvää mekkomallia, jonka yksinkertainen leikkaus antaa näyttävän kuosin päästä oikeuksiinsa. Mallissa viehättää erityisesti sen rentous. Se ei kiristä eikä purista, vaan laskeutuu kauniisti ja toimii niin arjessa kuin kesäretkilläkin. Valmis mekko on juuri sellainen vaate, jonka voi pukea päälle ajattelematta liikaa. Lenkkarit jalkaan, aurinkolasit silmille ja menoksi.
Miksi rakastan verhoista tehtyjä vaatteita?
Vanhoissa verhoissa on usein jotain, mitä nykyisistä vaatekankaista on vaikea löytää. Rohkeita kuoseja, laadukkaita materiaaleja ja ennen kaikkea persoonallisuutta.
Moni vanhempi verho on valmistettu kestämään vuosia, jopa vuosikymmeniä. Siksi niiden kangas voi olla huomattavasti laadukkaampaa kuin monien uusien edullisten vaatteiden materiaali. Lisäksi kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla hinnat ovat usein erittäin edullisia tai kuten tämän projektin kohdalla, kangas voi löytyä jopa ilmaiseksi. Parasta on kuitenkin se tunne, ettei vastaan kävele toista samanlaista mekkoa.
Kaikki verhot eivät kuitenkaan sovi vaatteiksi
Vaikka olen vuosien aikana ommellut vaatteita melkein mistä tahansa, kaikkia verhoja ei kannata muuttaa vaatteiksi. Jos suunnittelet vastaavaa projektia, kannattaa kiinnittää huomiota ainakin näihin asioihin:
Tarkista kankaan laskeutuvuus
Monet verhot ovat huomattavasti jäykempiä kuin vaatetuskankaat. Jos kangas seisoo lähes itsestään pystyssä, siitä voi olla vaikea tehdä mukavasti laskeutuvaa mekkoa tai hametta.
Kokeile puristaa kangasta kädessäsi. Jos se pehmenee ja muodostaa luonnollisia laskoksia, se soveltuu usein paremmin vaatteisiin.
Kiinnitä huomiota materiaalin hengittävyyteen
Kesävaatteisiin sopivat parhaiten luonnonkuituja sisältävät verhot, kuten puuvilla, pellava tai niiden sekoitteet. Täysin polyesterinen verho voi tuntua kuumalla säällä hiostavalta.
Tarkista valon vaikutus
Verhot saattavat olla vuosien aikana haalistuneet ikkunassa. Ennen leikkaamista kangas kannattaa levittää kokonaan auki ja tarkistaa, ettei siinä ole näkyviä värieroja.
Pese kangas huolellisesti
Vanha verho kannattaa aina pestä ennen ompelua. Samalla näkee, kutistuuko kangas tai muuttuuko sen tuntu pesussa.
Tutki mahdolliset kulumat
Aurinko voi haurastuttaa verhokangasta yllättävän paljon. Kangasta kannattaa hieman venyttää käsin eri kohdista. Jos kuidut näyttävät haurailta tai kangas repeää helposti, sitä ei välttämättä kannata käyttää vaatteeseen.
Leikkuujätteestä syntyi myös takki
Yksi lempiasioistani ompelussa on materiaalin mahdollisimman tarkka hyödyntäminen. Tämän mekon jälkeen kangasta ei jäänyt valtavia määriä yli, mutta leikkuujätteitä kertyi kuitenkin sen verran, että niistä syntyi myöhemmin myös takki.
Ajatus siitä, että samasta verhosta on syntynyt useampi käyttökelpoinen vaate, tuntuu erityisen hyvältä. Se on juuri sitä kiertotaloutta pienessä mittakaavassa – materiaalille annetaan mahdollisimman pitkä ja monipuolinen elämä. Usein juuri tällaiset projektit muistuttavat siitä, kuinka luovaa käsillä tekeminen voi olla. Kangaspalan ei tarvitse näyttää valmiilta vaatteelta, jotta siitä voisi tulla sellainen.
Kirpparilta löytyneet kengät viimeistelevät kokonaisuuden
Myös kuvissa näkyvät kengät ovat kirpparilöytö. Ne ovat yksi niistä hankinnoista, joita en olisi välttämättä uutena ostanut, mutta jotka ovat osoittautuneet käytössä todellisiksi aarteiksi.
Pidän siitä, miten sporttiset lenkkarit tasapainottavat näyttävää kuosia. Kokonaisuudesta ei tule liian juhlava eikä liian vakava. Juuri tällainen yhdistelmä toimii omassa arjessani parhaiten.
Farkkutakki, kirpparilenkkarit ja itse ommeltu mekko muodostavat asun, joka kertoo ehkä enemmän minusta kuin yksikään kaupan rekistä ostettu kokonaisuus.
Vanhan materiaalin uusi tarina
Tämän mekon ehkä suurin viehätys ei lopulta ole sen kuosissa tai mallissa. Se on siinä tarinassa, jonka se kantaa mukanaan. Joskus vanha verho päätyy tekstiilikierrätykseen. Joskus siitä tehdään tyynynpäällinen. Ja joskus siitä syntyy kesämekko, joka pääsee tuuliselle rantabulevardille liehumaan kesäpäivän auringossa.
Joka kerta, kun puen tämän mekon päälleni, muistan sen hetken Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolla. Sen tunteen, kun näin vanhassa kankaassa jotain, mitä se ei vielä ollut. Ehkä juuri siinä on käsitöiden taika. Kyvyssä nähdä materiaalissa mahdollisuus ennen kuin kukaan muu näkee.
Oletko sinä koskaan tehnyt vaatteita vanhoista verhoista tai muista kierrätysmateriaaleista? Mikä on ollut paras löytösi kirpputorilta tai Kierrätyskeskuksesta?
Ihanaa lauantaita!
Seuraa minua:
Lisää aiheeseen liittyviä postauksia: