Miksi ostin rikkinäisen villapaidan ja korjasin sen näkyvästi
0
Joskus vaate löytyy kirpparilta tai second hand -hyllystä juuri siksi, että se ei ole täydellinen. Tällä kertaa rakastuin villapaitaan, joka oli valmiiksi hieman rikkinäinen. Silti, tai ehkä juuri siksi, päätin ostaa sen. Ajattelin heti, että korjaan sen, mutta en piilota korjausta. Tässä postauksessa kerron miksi ostin rikkinäisen villapaidan ja miksi korjasin sen näkyvästi, sekä miksi tällainen tapa pidentää vaatteen elämää tuntuu minusta erityisen merkitykselliseltä.
Miksi ostin rikkinäisen villapaidan ja korjasin sen näkyvästi
Kun näin tämän villapaidan, tiesin heti että se on erityinen. Pehmeä vihreä sävy, metsäkuvio ja kauniit porot tekevät siitä lähes satumaisen. Se on juuri sellainen neule, joka tuo mieleen pohjoisen metsät, talven ja rauhalliset hetket. Mutta siinä oli yksi ongelma, tai oikeastaan kaksi.
Hihassa oli repeämä ja takana olkapään kohdalla toinen vaurio. Moni olisi jättänyt paidan ostamatta. Rikkinäinen vaate mielletään helposti käyttökelvottomaksi. Minulle se oli kuitenkin päinvastoin: mahdollisuus. Tiesin heti, että voisin korjata sen. Ja vielä tärkeämpää: voisin korjata sen näkyvästi.
Rikkinäinen vaate ei ole arvoton
Nykyinen pikamuoti on opettanut meidät ajattelemaan, että vaate on helposti korvattavissa. Jos jokin menee rikki, ostetaan uusi. Tämä ajattelutapa on kuitenkin yksi suurimmista syistä siihen, miksi tekstiilijätettä syntyy niin paljon. Silti suurin osa vaatteista on täysin korjattavissa.
Reikä hihassa ei tarkoita, että koko vaate olisi pilalla. Päinvastoin, joskus pieni korjaus voi tehdä vaatteesta vielä kiinnostavamman. Kun näin tämän villapaidan, näin heti sen kauneuden. Ajattelin myös, että jos en pelasta sitä, joku muu ei ehkä tee sitä. Siksi se lähti mukaani.
Näkyvä korjaus on osa vaatteen tarinaa
Kun päätin korjata paidan, minulla oli kaksi vaihtoehtoa:
- Piilottaa korjaus mahdollisimman huomaamattomaksi
- Tehdä korjaus niin, että se näkyy
Valitsin jälkimmäisen.
Näkyvä korjaaminen on osa käsityöperinnettä, joka on viime vuosina noussut uudelleen esiin. Japanissa tunnetaan tekniikka nimeltä sashiko, jossa korjausompeleet ovat osa vaatteen estetiikkaa. Myös monissa pohjoismaisissa perinteissä vaatteita paikattiin näkyvästi.
Ajatus on kaunis: korjaus ei ole häpeä, vaan merkki siitä, että vaatetta arvostetaan.
Kun korjasin tämän villapaidan, en yrittänyt tehdä siitä uuden näköistä. Halusin, että korjaus kertoo tarinan. Että joku näkee sen ja ajattelee: tätä vaatetta ei heitetty pois.
Korjaaminen tekee vaatteesta henkilökohtaisen
Yksi asia, jota rakastan käsitöissä, on se, että jokainen työ jättää jäljen tekijästään. Kun korjasin paidan, siitä tuli hetkessä enemmän minun. Se ei ole enää vain kirpputorilta löytynyt neule. Se on vaate, johon olen käyttänyt aikaa, ajatusta ja käsityötä.
Korjattu kohta muistuttaa aina siitä hetkestä, kun päätin antaa paidalle uuden elämän. Tämä on myös yksi syy, miksi pidän näkyvästä korjaamisesta: vaate muuttuu ainutlaatuiseksi. Samaa paitaa ei ole kenelläkään toisella.
Kestävämpi tapa käyttää vaatteita
Vaatteiden korjaaminen on pieni teko, mutta sillä on suuri merkitys. Jokainen korjattu vaate on yksi vähemmän uusi vaate, joka täytyy valmistaa. Tekstiiliteollisuus kuluttaa valtavasti vettä, energiaa ja luonnonvaroja. Siksi vaatteiden käyttöiän pidentäminen on yksi helpoimmista tavoista tehdä pukeutumisesta ekologisempaa. Kirpputorit, second hand -liikkeet ja vaatteiden korjaaminen kulkevat usein käsi kädessä. Kun ostamme käytettyä ja korjaamme rikkinäistä, pidennämme vaatteen tarinaa.
Miksi juuri tämä villapaita oli pelastamisen arvoinen
Rehellisesti sanottuna: koska se on upea.
Rakastan villapaitoja, joissa on kuvioita ja tarinaa. Tässä paidassa on jotain hyvin pohjoista ja rauhallista. Metsäkuviot ja porot tekevät siitä melkein kuin talvisen maiseman. Tällaisia neuleita ei usein enää tehdä samalla tavalla. Siksi tuntui lähes velvollisuudelta pelastaa se. Reikä hihassa ei ole mitään verrattuna siihen, kuinka paljon iloa vaate voi vielä tuottaa.
Korjaaminen on myös kannanotto
Kun käytän tätä villapaitaa, korjaus näkyy. En piilota sitä. Se on pieni muistutus siitä, että kaikki ei tarvitse olla täydellistä. Ja että rikkinäinen ei tarkoita arvotonta. Päinvastoin. Joskus juuri korjatut, paikattut ja eletetyt vaatteet ovat kaikkein kauneimpia. Niissä näkyy elämä. Ja ehkä juuri siksi tämä villapaita on nyt yksi lempivaatteistani.
Nautinnollista perjantaita!
Seuraa minua:
Jos korjaus kiinnistaa, niin lue myös nämä:
Kun ei osaa parsia sukkia
Mitä sitten kun ei osaa parsia sukkia? Vaikka on harjoitellut, katsonut videoita ja lukenut ohjeita? Ei vain osaa niin ei osaa. Mutta mitä sitten voi tehdä? En tosiaan ole hetkeen jaksanut edes opetella tätä jaloa taitoa, joten tein jotain mitä jo ihan hyvin osaan…Virkata.
Kun ei osaa parsia sukkia
Minulla on muutamat sukat reikäisiä kun en oikeasti osaa parsia sukkia. Paljon on kokeiltu ja ohjeita luettu. Hyvin huonosti vain onnistuu oikea parsiminen. Päätinkin tuossa muutama viikko sitten luovuttaa kun tuli eteen kotisukkien parsiminen. Minulla on kotisukkina erittäin kauhtuneet ja nyppyiset vanhat sukat, joista en vain osaa luopua, en sitten millään. Ne on ihana laittaa jalkaan raskaan työpäivän jälkeen.
Kaivoinkin jämälankaa esiin ja virkkailin erilliset pohjat sukkiin. Nyt sukat ovat astetta lämpimämmät ja pehmeämmät. Tuli kuitenkin parsittua vaikka ei ihan oikeaoppisesti tällä kertaa…Nyt sukat on enemmän tossukat kuin sukat. Mutta se ei haittaa tahtia. Voin myös sanoa, että sukista tuli todella lämpimät näin.
Entä se parsiminen?
Olen päättänyt opetella myös parsimisen salat, vaikkakin oppiminen on hidasta ja tuskaista. Uskon kuitenkin, että jossakin vaiheessa ymmärrän miten se onnistuu ja parsimiskohta on hyvä ja kestävä. Vanhan kansan taidot on hyvä olla hyppysissä. Se on vain pakko ottaa härkää sarvista ja ruvettava hommiin. En halua elää niin, että heitän vaatteen pois, jos siihen tulee johonkin reikä. Haluan oppia korjaamaan.
Se on erittäin jalo taito ja tietenkin toinen asia mikä liittyy tähän hommaan on se, että hankin myös vaatteita, joita voi korjata kun ne menee rikki. Nykypikamuodin ongelmat ovat juuri siinä, että vaatteita ei kauheasti kannata korjata, kun hajoavat. Menee enemmän rikki. Siksi ei pikamuotia helpolla enää tähän huusholliin. Näin olen päättänyt asian.
Osaatko sinä korjata vaatteita? Tai parsia? Korjaaminen sujuu kyllä, mutta parsiminen on vielä aika uutta minulle, mutta sen taidon opettelen vielä. Voi saada monin tavoin kivoja juttuja vaatteisiin kun harjoittelee korjausta.
Oikein mukavaa päivää kaikille!
-Nelli-