Ilmainen ei tarkoita arvotonta koskaan
0
Ilmainen ei tarkoita arvotonta koskaan. Se oli ensimmäinen ajatus, kun puin ylleni Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta löytämäni vaatteet. Moni ohittaa ilmaisrekit vilkaisemattakaan, mutta minä näen niissä mahdollisuuksia. Tällä kertaa löysin kokonaisen asukokonaisuuden ja samalla aiheen pohtia, miksi annamme hintalapun määrittää vaatteen arvon.
Ilmainen ei tarkoita arvotonta koskaan
Jos pyytäisin ihmisiä valitsemaan kahdesta täysin samanlaisesta vaatteesta toisen ilmaiseksi ja toisesta maksamaan 50 euroa, moni pitäisi maksullista automaattisesti parempana. Vaikka vaatteet olisivat täsmälleen samanlaiset.
Hinta vaikuttaa yllättävän paljon siihen, miten arvioimme tavaroita. Kallis tuntuu laadukkaammalta ja halpa tai ilmainen helposti vähemmän arvokkaalta. Tämä ajattelutapa näkyy myös kierrättämisessä. Ilmaisosaston ohi kävellään nopeasti, koska ajatellaan, että jos vaate on päätynyt sinne, siinä täytyy olla jotain vialla.
Todellisuudessa syitä on lukemattomia. Vaate voi olla väärän kokoinen, tyyli ei enää miellytä omistajaa tai kaappiin on yksinkertaisesti kertynyt liikaa tavaraa. Vaatteen arvo ei kuitenkaan katoa siksi, että joku luopuu siitä.
Minulle Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto on vähän kuin aarrekartta. Siellä ei tarvitse miettiä merkkejä tai alkuperäisiä hintoja. Katson vain väriä, materiaalia, leikkausta ja sitä, mitä kaikkea vaatteesta voisi saada aikaan.
Joskus vaate päätyy suoraan käyttöön. Joskus siitä syntyy jotain aivan muuta. Olen ommellut verhoista hameita, pöytäliinoista housuja ja vanhoista paidoista uusia yläosia. Ilmaisrekki on usein ensimmäinen paikka, josta ideat alkavat.
Miksi puin löydöt juuri näin?
Tällä kertaa löysin leopardikuvioisen hameen ja pitkän farkkupaidan. Erikseen ne olisivat voineet näyttää tavallisilta, mutta yhdessä näin heti tasapainoisen kokonaisuuden. Leopardikuosi on näyttävä. Se herättää mielipiteitä eikä jää huomaamatta. Siksi sen rinnalle kannattaa valita jotain rauhallista. Farkkupaita tekee juuri sen. Sen sininen sävy rauhoittaa kokonaisuutta ja tuo siihen arkisuutta, jolloin leopardikuosi ei tunnu liian hallitsevalta.
Jätin farkkupaidan auki alaosastaan. Se ei ollut sattumaa. Auki jätetty paita muodostaa pitkän pystylinjan, joka keventää kokonaisuutta ja antaa hameen näkyä paremmin. Samalla farkkupaita toimii kevyenä kerroksena, joka tekee asusta kiinnostavamman kuin pelkkä paita ja hame.
Mustat sandaalit sitovat kokonaisuuden yhteen, sillä ne toistavat leopardikuosin tummia sävyjä. Pieni värikäs laukku tuo mukaan persoonallisuutta ja muistuttaa siitä, ettei kaiken tarvitse olla viimeisen päälle yhteensopivaa. Joskus juuri pieni yllätys tekee asusta kiinnostavan.
Pidän pukeutumisessa siitä, että kokonaisuus näyttää siltä kuin se olisi syntynyt vaivattomasti, vaikka todellisuudessa jokaisella osalla on oma tehtävänsä. Yksi vaate rauhoittaa, toinen tuo rakennetta, kolmas liikettä ja neljäs pienen pilkahduksen leikkisyyttä.
Tyyli ei synny rahasta vaan näkemyksestä
Usein kuulee sanottavan, että hyvin pukeutuminen on kallista. Olen eri mieltä. Tyyli ei synny siitä, kuinka paljon rahaa käyttää, vaan siitä, osaako nähdä mahdollisuuksia.
Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto on siitä hieno paikka, että siellä kaikki ovat samalla viivalla. Kukaan ei tiedä, mikä vaate on joskus ollut kallis merkkivaate ja mikä edullisen ketjuliikkeen mallistoa. Kun hintalappu puuttuu, jäljelle jää vain itse vaate.
Se pakottaa katsomaan vaatetta uusin silmin. Istuuko leikkaus? Tuntuuko materiaali hyvältä? Sopisiko se osaksi omaa tyyliä? Voisiko sitä muokata tai yhdistää johonkin, mitä kaapista jo löytyy?
Minulle kierrättäminen ei ole vain tapa säästää rahaa. Se on tapa hidastaa kuluttamista ja haastaa omaa luovuutta. Jokainen löytö tuntuu pieneltä voitolta, koska tiedän pelastaneeni vaatteen uuteen käyttöön.
Ehkä juuri siksi rakastan ilmaisosastoja niin paljon. Ne muistuttavat, ettei vaatteen arvo ole koskaan ollut kiinni hinnasta. Arvo syntyy siitä, että vaate saa uuden elämän, uusia muistoja ja uuden mahdollisuuden tulla nähdyksi.
Ja ehkä seuraavan kerran, kun kuljet Kierrätyskeskuksessa ilmaisrekin ohi, pysähdyt hetkeksi. Et siksi, että etsisit ilmaista, vaan siksi, että etsisit jotain ainutlaatuista. Saatat yllättyä siitä, mitä löydät, tai siitä, mitä alat nähdä.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää ilmaisosaston löytöjä:
Kaksi kirppislöytöä, yksi yllättävän toimiva asu
Kirpputorilla käyminen on vähän kuin aarteenetsintää. Koskaan ei tiedä, palaako kotiin tyhjin käsin vai kahden täydellisen löydön kanssa. Viime viikolla kävi juuri niin. Ensin löytyi neule, sitten hame ja kotona syntyi asu, joka todisti, että Kaksi kirppislöytöä, yksi yllättävän toimiva asu voi olla paljon enemmän kuin osiensa summa. Vaikka osat sopivat hyvin toisiinsa, niin ne keskustelee myös muiden kaapissa olevien vaatteiden kanssa.
Kaksi kirppislöytöä, yksi yllättävän toimiva asu
Jos joku olisi pari viikkoa sitten sanonut, että ihastun vaaleanturkoosiin pitsimäiseen neuleeseen ja valkoiseen pitkään hameeseen, olisin ehkä hieman kohottanut kulmiani. Mutta kirpputoreilla käy juuri näin. Ne onnistuvat yllättämään minut kerta toisensa jälkeen.
Viime viikolla löysin Moody Mondayn neuleen. Se oli niitä löytöjä, joita pitää hetki pyöritellä käsissä ennen kuin tajuaa, että tämä lähtee kyllä mukaan. Neuleessa oli ihana pintaneulos, hieman romanttinen tunnelma ja juuri sopivasti persoonallisuutta.
Hetkeä myöhemmin UFFista löytyi pitkä valkoinen hame. Sellainen, jonka moni ehkä kävelisi ohi ajatellen, ettei tälle olisi käyttöä. Minä näin kuitenkin heti jotain muuta. Pitkä kellottuva helma ja napitus toivat siihen vanhan ajan fiilistä, mutta samalla se tuntui yllättävän modernilta.
Kotona oli pakko kokeilla, miltä nämä näyttäisivät yhdessä. Ja siinä se taas tapahtui. Kaksi täysin erillistä kirppislöytöä löysi toisensa. En väitä suunnitelleeni tätä etukäteen. Joskus parhaat asut syntyvät juuri silloin, kun lakkaa yrittämästä liikaa.
Kirppislöydöt osaavat yllättää
Yksi kirpputorien parhaista puolista on se, ettei siellä tarvitse ostaa kokonaista tyyliä valmiiksi paketoituna. Sen sijaan voi löytää yhden vaatteen kerrallaan. Vähitellen vaatekaappiin alkaa muodostua kokoelma, jonka osat alkavat keskustella keskenään. Juuri niin kävi tämänkin asun kanssa.
Turkoosi neule pehmensi valkoisen hameen ilmettä, ja pitkä helma toi neuleeseen vähän romantiikkaa. Lopputulos oli yhtä aikaa rento, naisellinen ja sellainen, jonka voisin pukea uudelleenkin. Tai oikeastaan monta kertaa.
Ja sitten oli vielä hiukset. Tai tarkemmin sanottuna yksi erittäin itsepäinen hiussuortuva. Olin ilmeisesti saanut päähäni ajatuksen huolettomasta kampauksesta. Hiuksilla taas oli aivan oma visionsa. Jokaisessa kuvassa sama suortuva päätti ilmestyä kasvoilleni kuin kutsumaton vieras. Siinä vaiheessa olisi voinut hermostua. Mutta mitä enemmän kuvia katsoin, sitä enemmän koko hius alkoi naurattaa. Ehkä sekin kuuluu kirppistyyliin, kaikki ei ole viimeisen päälle silitettyä tai täydellistä. Paitsi että… hame olisi ehkä voinut olla.
Stailaus saa kirppislöydöt loistamaan
Minusta kirppislöytöjen paras vaihe alkaa vasta kotona. Silloin vaatteita voi yhdistellä aivan rauhassa ilman kiirettä. Yhtäkkiä joku vaate, joka näytti rekissä vaatimattomalta, herääkin eloon oikeassa seurassa. Siksi pidän enemmän sanasta styling kuin pelkästä ostamisesta. Löytö on vasta ensimmäinen askel. Hauskuus alkaa vasta sen jälkeen.
Tällä kertaa en käyttänyt tuntikausia asun suunnitteluun. Tämä oli oikeastaan pikainen kokeilu. Neule päälle, hame jalkaan ja ulos kuvaamaan. Joskus juuri ne kaikkein spontaanimmat yhdistelmät toimivat parhaiten. Ehkä siksi kirpputorit kiehtovat minua vuosi toisensa jälkeen. Ne eivät tarjoa vain vaatteita, vaan mahdollisuuden nähdä tuttu materiaali uudella tavalla.
Ja vaikka hiussuortuva päätti varastaa jokaisessa kuvassa vähän huomiota, en taida antaa sen haitata. Se muistuttaa siitä, ettei tyylin tarvitse olla täydellistä ollakseen kiinnostavaa. Päinvastoin. Jos asu jää mieleen hiusten, hymyn tai pienen sattuman vuoksi, ehkä siinä onkin juuri se kuuluisa persoonallinen twisti.
Loppujen lopuksi tämä asu maksoi vain murto-osan uuden hinnasta, mutta tuntui silti täysin omalta. Se onkin ehkä kirpputorien suurin taika: koskaan ei tiedä, mikä vaate odottaa seuraavan rekin takana, eikä sitäkään, millaisen tarinan siitä vielä kirjoittaa.
Mahtavaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää samanlaisia postauksia: