Älä heitä pois – tee mekko
0
Voiko ilmaisosastolta löytyneestä topista ja kirpputorin hameesta syntyä vaate, joka näyttää aivan uudelta? Minun mielestäni voi. Tämä Älä heitä pois – tee mekko -projekti odotti toteutumistaan vuosia, kunnes oikea hame löytyi Ruoholahden Fidasta. Joskus parhaat ompeluprojektit eivät synny kiireessä, vaan silloin, kun oikeat materiaalit löytävät toisensa.
Älä heitä pois – tee mekko
Kuinka monta vaatetta on jäänyt kaapin perälle odottamaan ”sitä oikeaa ideaa”? Minulla niitä on muutamia, mutta yhden vaatteen tarina on ollut mielessäni jo vuosien ajan.
Löysin muutama vuosi sitten tämän kauniin pitsitopin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Moni olisi saattanut käyttää sitä sellaisenaan, mutta minä näin siinä jotain muuta. En kuitenkaan tiennyt vielä, millaisen vaatteen siitä tekisin. Niinpä toppi jäi odottamaan.
En kokenut mitään tarvetta kiirehtiä. Päinvastoin. Ajattelin, että jos oikea idea joskus tulee vastaan, toteutan sen silloin. Jos ei tule, toppi voi odottaa vielä seuraavatkin vuodet. Ja juuri niin kävi.
Tänä keväänä löysin Ruoholahden Fidasta valkoisen puuvillahameen. Heti sitä katsellessani tiesin, että olin löytänyt puuttuvan palasen vuosia vanhaan suunnitelmaani. Siitä alkoi yksi helpoimmista tuunausprojekteista, joita olen koskaan tehnyt.
Yksi helpoimmista vaatteiden tuunauksista
Jos olet joskus miettinyt vaatteiden tuunausta, mutta pelännyt sen olevan vaikeaa, tämä projekti todistaa muuta. Työvaiheita oli oikeastaan vain muutama.
- Purin hameesta vyötärökaitaleen.
- Sen jälkeen purin topin helman.
- Kun molemmat kappaleet olivat valmiina, ompelin ne yhteen.
Siinä kaikki. Ei kaavoja, ei monimutkaisia sovituksia eikä tuntikausien ompelua. Jos toppi ja hame ovat valmiiksi sopivan levyisiä, uuden mekon tekeminen voi olla yllättävän helppoa. Juuri tällaiset projektit tekevät vaatteiden uudistamisesta niin innostavaa. Aina ei tarvitse aloittaa tyhjästä.
Täydellinen ei aina ole kiinnostavin
Huomasin heti, ettei topin ja hameen valkoinen sävy ollut täysin sama. Tiedän, että joitakin se voisi häiritä. Minua ei. Päinvastoin pidän siitä, että vaatteen historia näkyy myös valmiissa lopputuloksessa. Toppi ja hame ovat eläneet eri elämää ennen kuin ne kohtasivat toisensa. Ne eivät yritäkään näyttää siltä, että ne olisivat aina kuuluneet yhteen. Minusta juuri se tekee tästä mekosta kiinnostavan.
Täydellisyys ei ole tekstiiliarkeologian tavoite. Tavoitteena on löytää vanhoille tekstiileille uusi elämä ja antaa niiden historia näkyä myös uudessa vaatteessa.
Tekstiiliarkeologiaa käytännössä
Olen alkanut kutsua tällaisia projekteja tekstiiliarkeologiaksi. Se tarkoittaa minulle sitä, että etsin vanhoista vaatteista ja tekstiileistä uusia mahdollisuuksia. Joskus materiaali odottaa vuosia ennen kuin sen oikea käyttötarkoitus löytyy. Juuri niin kävi tämän mekon kohdalla.
Ilmaisosastolta löytynyt toppi ei ollut keskeneräinen projekti, vaan valmis idea, joka odotti oikeaa pariaan. Kun hame viimein löytyi Ruoholahden Fidasta, kaikki loksahti paikoilleen. Minusta tämä on myös hyvä muistutus siitä, ettei kaikkea tarvitse tehdä heti. Joskus kannattaa odottaa. Kirpputoreilla käyminen palkitsee kärsivällisen.
Kirpputorit ovat täynnä mahdollisuuksia
Kirpputorilla katse kiinnittyy usein valmiisiin vaatteisiin. Minä katson niitä usein hieman eri tavalla. Saatan nähdä topin, josta tulee joskus mekon yläosa. Tai hameen, josta tulee uuden vaatteen alaosa. Joskus ostan vaatteen juuri yksittäisen pitsin, napin tai kankaan vuoksi.
Siksi kirpputorit ovat minulle loputon inspiraation lähde. Jokainen vaate voi olla vasta seuraavan tarinan alku.
Tämä mekko pääsee käyttöön
Valmis mekko on juuri sellainen kuin toivoinkin. Se on romanttinen, kevyt ja hieman boheemi. Yhdistin sen punaisiin nauhasaappaisiin, jotka tuovat kokonaisuuteen särmää. Viileämmällä säällä puen päälle vielä neuletakin, jolloin mekko toimii pitkälle syksyyn asti.
Ehkä kaikkein parasta on kuitenkin se tunne, että vuosia kaapissa odottanut toppi sai viimein uuden elämän. Jos olisin luopunut siitä liian aikaisin, tätä mekkoa ei olisi koskaan syntynyt. Ehkä siksi kannustan aina katsomaan vanhoja vaatteita uusin silmin. Ne eivät välttämättä ole käyttöikänsä päässä, ne saattavat vain odottaa sitä oikeaa ideaa.
Ja joskus siihen tarvitaan vain kirpputorilta löytynyt hame, ratkoja, ompelukone ja hieman kärsivällisyyttä.
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
Lisää tekstiiliarkeologiasta:
Tekstiiliarkeologiaa käytännössä: työkaverilta saadusta prodyyrikankaasta syntyi musta mekko
Erään verhon uskomaton matka hameeksi
Vanha verho oli tullut tiensä päähän ikkunassa, mutta sen tarina ei ollut vielä ohi. Kun kaunis puuvilla-pellavasekoitteinen kangas päätyi ompelupöydälleni, alkoi erään verhon uskomaton matka hameeksi. Tämä on kertomus siitä, kuinka yksi käytöstä poistunut tekstiili sai uuden elämän, ilman kaavoja, tarkkaa suunnitelmaa ja lähes pelkän intuition varassa.
Erään verhon uskomaton matka hameeksi
Jokaisella vaatteella on tarinansa. Toisinaan tarina alkaa kangaskaupasta, toisinaan valmiina vaatteena vaaterekissä. Tämän hameen tarina alkoi kuitenkin paljon aikaisemmin. Se alkoi ikkunasta.
Vuosien ajan tämä kangas toimi verhona. Se suodatti auringonvaloa, kehysti näkymiä ulos ja oli osa kodin sisustusta. Verho teki työnsä uskollisesti päivästä toiseen. Se näki vuodenaikojen vaihtuvan, talven pimeyden ja kesän kirkkaat aamut. Sitten tuli päivä, jolloin sitä ei enää tarvittu siihen tehtävään.
Moni vanha verho päätyy tässä vaiheessa tekstiilinkeräykseen. Siinä ei ole mitään väärää, mutta joskus vanha kangas ansaitsee vielä yhden mahdollisuuden. Kun nostin tämän verhon käsiini, huomasin ensimmäisenä sen kauniin lehtikuvion. Se oli yhtä aikaa näyttävä ja rauhallinen. Lisäksi kangas oli laadukasta puuvilla-pellavasekoitetta, sellaista materiaalia, jota ei ihan joka paikassa enää vastaan tule. Aloin pohtia, mitä siitä voisi tehdä.
Verho jättää ikkunan taakseen
Usein ompeluprojekti alkaa kaavan etsimisellä. Selaillaan lehtiä, tutkitaan malleja ja vertaillaan vaihtoehtoja. Tällä kertaa mitään sellaista ei tapahtunut. Minulla ei ollut valmista kaavaa. Minulla ei oikeastaan ollut edes tarkkaa suunnitelmaa. Oli vain ajatus pitkästä hameesta ja kangas, joka tuntui sopivalta juuri siihen tarkoitukseen.
Joskus käsitöissä parhaat ideat syntyvät silloin, kun ei mieti liikaa. Toki riskinä on, että lopputulos ei ole aivan sitä mitä kuvitteli. Toisaalta juuri siinä piilee myös luovuuden viehätys. Kun ei ole valmista karttaa, täytyy löytää reitti itse.
Levittelin verhon pöydälle ja aloin hahmotella, miten kangas kannattaisi käyttää. Halusin hyödyntää mahdollisimman suuren osan materiaalista. Kierrätysompelussa yksi suurimmista iloista onkin se, että vanha materiaali saa uuden tarkoituksen mahdollisimman vähällä hukalla.
Leikkasin, sovitin ja ompelin. Välillä pysähdyin katsomaan kokonaisuutta. Välillä purin ja tein uudelleen. Se kuuluu prosessiin. Vaikka somessa näkee usein vain valmiit lopputulokset, todellisuudessa käsityöt sisältävät paljon kokeiluja, epävarmuutta ja pieniä korjauksia matkan varrella.
Vähitellen hame alkoi kuitenkin muodostua. Jossain vaiheessa en enää nähnyt pöydällä vanhaa verhoa. Näin vaatteen. Näin hameen, joka voisi kulkea mukana kesäpäivinä, puutarhassa, kaupungilla ja matkoilla. Silloin tiesin olevani oikealla tiellä.
Matkan päässä odotti uusi elämä
Kun viimeinen sauma oli ommeltu ja hame oli valmis sovitettavaksi, tapahtui jotain tuttua mutta silti aina yhtä palkitsevaa. Kangas muuttui. Se ei ollut enää verho. Se ei ollut enää sisustustekstiili. Se oli vaate. Yksi syy siihen, miksi rakastan kierrätysompelua, on juuri tämä muodonmuutos. Vanha materiaali kantaa mukanaan historiaa. Sillä on ollut aiempi elämä, käyttötarkoitus ja paikka maailmassa. Kun siitä valmistaa jotain uutta, tarina ei katkea. Se jatkuu.
Tässä tapauksessa verho ei enää kehystä ikkunaa. Nyt se liikkuu mukana jokaisella askeleella. Valmis hame on juuri sellainen kuin toivoin: rento, kesäinen ja persoonallinen. Lehtikuvio tekee siitä näyttävän, mutta luonnonläheisen. Puuvilla-pellavasekoite puolestaan tuntuu miellyttävältä päällä myös lämpiminä päivinä. Ehkä kaikkein parasta on kuitenkin se, ettei samanlaista tule vastaan kaupassa.
Kun tekee vaatteita itse, niihin syntyy aivan erilainen suhde kuin valmiina ostettuihin vaatteisiin. Muistaa mistä kangas tuli, miten projekti eteni ja millaisia ratkaisuja matkan varrella tehtiin. Jokaisella vaatteella on tarina, mutta itse tehdyissä vaatteissa tarina on erityisen vahva.
Tämä hame muistuttaa minua myös siitä, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä. Kaavaa ei ollut. Suunnitelma oli enemmänkin ajatus kuin piirustus. Silti lopputulos onnistui. Joskus riittää, että uskaltaa aloittaa. Ehkä juuri siinä piilee kierrätysompelun viehätys. Vanha tavara ei ole vain vanhaa tavaraa. Se voi olla uuden projektin alku. Se voi olla mahdollisuus nähdä tuttu materiaali aivan uudessa valossa. Tällä kertaa mahdollisuus löytyi verhokaapista. Ja niin päättyi erään verhon uskomaton matka hameeksi tai ehkä kyseessä ei ollutkaan loppu. Ehkä kyseessä oli vasta uuden tarinan ensimmäinen luku.
Ihanaa iltaa!
Seuraa minua:
Lisää ideoita kierrätysompeluun verhoista: