Tekstiiliarkeologiaa omalla tavallani
1
Teen tekstiiliarkeologiaa omalla tavallani, rennosti, iloisesti ja kokeilemalla. Olen ollut niin innostunut tästä projektista, että olen halunnut ompelemaan heti kun aamulla avaan silmäni. Tämä projekti on innostanut minua valtavasti ja elättelen toiveita, että innostus jatkuu niin pitkään, että saan läjät pois lattioilta.
Osa töistä on päässyt blogiin ja Instagramiin heti, osa on jäänyt odottamaan parempaa hetkeä. Ja sitten on niitä, jotka ovat valmistuneet, mutta joita en ole ehtinyt edes kunnolla kuvata. Nyt ajattelin kaivaa nämä kesän keskeneräiset esittelyt esiin. Näissä töissä näkyy hyvin se, mistä omassa tekemisessäni on oikeastaan aina ollut kyse: vanhojen tekstiilien katsomisesta uusin silmin.
Tekstiiliarkeologiaa omalla tavallani
Minulle tekstiiliarkeologia ei tarkoita vain vanhan vaatteen tuunaamista. Se on enemmänkin tapa katsoa tekstiilejä. Mitä niille on tapahtunut ennen kuin ne päätyivät minun käsiini? Mihin niitä voisi vielä käyttää? Voisiko jostakin näennäisesti tarpeettomasta syntyä jotakin aivan muuta?
Tänä kesänä yksi tällainen työ on tämä punainen Disney-paita, jonka ympärille syntyi aivan oma maailmansa. Alkuperäinen t-paita sai seurakseen punavalkoista ruutukangasta, mustaa pitsiä ja runsaan helman. Lopputulos on jotain aivan muuta kuin tavallinen t-paita.
Pidän erityisesti siitä, että paidan alkuperäinen kuva ei kadonnut muutoksen myötä. Päinvastoin. Se sai ympärilleen uuden kehyksen.
*****
Toinen työ on vihreän, mustan ja valkoisen raidallisen kankaan ympärille rakennettu essu ja siihen sopiva hattu. Tässä kokonaisuudessa näkyy taas aivan erilainen puoli tekemisestäni. Voimakas kangas saa olla pääosassa, eikä sitä tarvitse yrittää rauhoittaa. Mekossa ja hatussa sama materiaali jatkaa matkaansa kahdeksi toisiinsa liittyväksi vaatteeksi. Täydellinen asu vaikka mökille.
Koska mitään en koskaan heitä pois tai myy, niin erilaisia materiaaleja jää joka puolelle. Ensin en tiedä mitä niistä tekisi ja yllättäen pino alkaa itse kuiskia minulle, että haluan olla sitä ja tätä.
Tämä asu lähti liikkeelle siitä, että olen huomannut erilaisten essujen tulevan vähitellen katukuvaan. En Suomessa vielä, mutta muualla. Varsinkin nämä tällaiset essumekot ovat olleet nyt jonkin aikaa kerrospukeutumisen yksi osa.
Ja sitten ovat pitsit.
Pitsit ovat materiaaleja, joita on vaikea heittää pois. Niissä on jotakin ajattoman kaunista, vaikka alkuperäinen käyttötarkoitus olisi jo kadonnut. Vaaleanpunaisen ja valkoisen yhdistelmässä syntyneessä mekossa pitsi saa olla todella näkyvässä roolissa. Mukana on myös raidallista kangasta ja pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät vaatteesta enemmän kuin vain yhden kankaan yhdistelmän.
Valkoinen pitsihame puolestaan oli yksi niistä töistä, jotka päätyivät kameraan kesken tekemisen. Se on hyvä muistutus myös siitä, ettei valmis vaate synny tyhjästä. Ensin on materiaaleja, leikkaamista, sovittelua, kerroksia, ompelua ja välillä myös sitä, että pitää katsoa hetki ja miettiä, mihin suuntaan työ seuraavaksi lähtee.
Vaaleansininen ja valkoinen paita on jälleen aivan erilainen esimerkki. Röyhelöt, kaulukset ja kerrokset tekevät siitä romanttisen ja vähän leikittelevän. Myös tässä kiinnostavaa on juuri eri osien yhdistäminen: yksittäiset vaatekappaleet eivät ehkä olisi enää sellaisenaan kiinnostaneet, mutta yhdessä niistä syntyi uusi vaate. Kaikissa näissä töissä on yksi yhteinen asia: materiaalille ei ole annettu vain yhtä mahdollista elämää.
Strawberry Girl Summer ja vanhojen tekstiilien romantiikka
Tämän kesän punaiset ja vaaleanpunaiset ruudut, pitsit, röyhelöt ja romanttiset yksityiskohdat sopivat muuten aika täydellisesti myös Strawberry Girl Summer -henkeen.
En tarkoita, että kaikki pitäisi tehdä jonkin trendin mukaan. Pikemminkin päinvastoin. Minusta kiinnostavinta on huomata, miten omasta kaapista ja omista materiaaleista voi löytyä asioita, jotka tuntuvat juuri nyt ajankohtaisilta ilman että tarvitsee lähteä ostamaan uutta.
Punavalkoinen ruutu, pitsi, röyhelöt ja vähän leikkisämpi pukeutuminen eivät oikeastaan tarvitse mitään tiettyä trendinimeä. Ne voivat olla yhtä aikaa nostalgisia ja moderneja. Ja ehkä juuri siksi vanhojen tekstiilien kanssa työskentely on niin kiinnostavaa.
Kun vaatteen historiaa ei pyyhi kokonaan pois, siihen jää jotakin persoonallista. Vanha t-paita voi muuttua näyttäväksi yläosaksi. Pitsikangas voi saada uuden tehtävän. Kahdesta erilaisesta vaatteesta voi syntyä kolmas. Kangaspala, joka on ollut liian pieni yhteen tarkoitukseen, voi olla täydellinen yksityiskohta johonkin aivan muuhun.
Tässä kohtaa tekstiiliarkeologia alkaa tuntua enemmän tarinoiden kaivamiselta kuin pelkältä ompelulta. Ja nämä eivät edes ole kaikki tämän kesän työt. Kaksi valmistunutta tekstiiliarkeologista projektia odottaa vielä kuvaamista. Ehkä ne saavat oman hetkensä myöhemmin. Sillä vanhoilla tekstiileillä on tapana odottaa.
Kaikki vaatteet tullaan varmasti näkemään päälläni ja täällä blogissa jossakin vaiheessa. Osa näistä on kuitenkin niin kesäisiä, että niiden kyvaaminen jää varmaan ensi kesään. Nyt niillä on oma paikkansa vaatekaapissa ja jäävät odottamaan parempia kelejä.
Teen Tekstiiliarkeologiaa omalla tavallani.
Mukavaa lauantaita!
Seuraa minua:
Lisää Tekstiiliarkeologiaa:
Liian pienistä farkuista syntyi unelmahame
Kesän parhaat DIY-projektit syntyvät usein täysin vahingossa. Tällä kertaa kaikki alkoi farkuista, jotka olivat jääneet kaapin perälle liian pieninä odottamaan kohtaloaan. En halunnut luopua niistä, sillä farkkukangas vain paranee vanhetessaan. Kun katselin vanhoja denimpaloja ja leikattuja lahkeita lattialla, mieleeni alkoi hahmottua idea boheemista, vähän epätäydellisestä mutta persoonallisesta hameesta. Ja juuri siinä hetkessä syntyi ajatus projektista, jonka nimeksi voisi melkein antaa Kuinka liian pienet farkut muuttuivat seikkailuhameeksi. Näin liian pienistä farkuista syntyi unelmahame, jollaista ei löydy kenenkään muun vaatekaapista, ainakaan vielä. Tärkein osa hameessa on volanki, joka ei tällä kertaa olekaan ihan tavallinen volanki.
Liian pienistä farkuista syntyi unelmahame
Rakastan vaatteita, joissa näkyy elämä ja kädenjälki. Sellaisia, joita ei löydä kauppojen rekeiltä eikä algoritmien suosikeista. Halusin tehdä farkkuhameen, jossa olisi liikettä, kerroksia ja vähän yllätyksellisyyttäkin. Sellaisen, joka näyttäisi siltä kuin se olisi löytynyt pienestä vintageputiikista jostain merenrantakaupungista.
Projektin lähtökohta oli kuitenkin kaikkea muuta kuin täydellinen. Farkut olivat liian pienet, joten ensimmäiseksi leikkasin lahkeet pois kokonaan. Sen jälkeen aloin purkaa rakennetta rohkeasti auki. Suurensin farkkuja sivusaumoista, jotta hameeseen tulisi enemmän tilaa ja mukavuutta. Samalla poistin myös haarasauman, mikä muutti farkkujen siluetin täysin.
Rakastan sitä vaihetta, kun vaate lakkaa olemasta “vain farkut” ja alkaa muuttua joksikin uudeksi. Kangas alkaa käyttäytyä eri tavalla, muodot muuttuvat ja ideat syntyvät työn edetessä. Tässä projektissa en tehnyt tarkkaa suunnitelmaa etukäteen, vaan annoin materiaalin johdattaa.
Volangin rakentaminen oli ehdottomasti projektin kiinnostavin osa. Käytin siihen vanhoja lahkeita sekä farkkujämää, joita olin säästänyt aiemmista ompeluprojekteista. Halusin kuitenkin välttää liian siistiä ja symmetristä lopputulosta. Siksi päätin tehdä volangista epätasaisen ja elävän.
Toinen puoli hameesta jää tarkoituksella pidemmäksi ja roikkuu hieman. Juuri se tekee hameesta persoonallisen. Se tuo kokonaisuuteen liikettä ja sellaista huolettoman boheemia tunnelmaa, jota rakastan erityisesti kesätyylissä.
DIY farkkuhame tuo persoonallisuutta tyyliin
Nykyään monet vaatteet näyttävät keskenään samanlaisilta, joten itse tehtyjen vaatteiden viehätys tuntuu entistäkin suuremmalta. DIY farkkuhameessa parasta on se, ettei kukaan muu omista täysin samanlaista. Jokainen sauma, leikattu reuna ja denimkerros kertoo omasta ideasta ja hetkestä.
Pidän erityisesti siitä, miten erilaiset farkkusävyt näkyvät tässä hameessa. Tummempi denim, vaaleammat kulutukset ja erisävyiset palat tekevät pinnasta kiinnostavan. Mitä enemmän hameessa katsoo yksityiskohtia, sitä enemmän siinä huomaa pieniä yllätyksiä.
Tämä projekti muistutti myös siitä, ettei vaatteiden tarvitse olla täydellisiä näyttääkseen hyvältä. Itse asiassa juuri pienet epäsymmetriat tekevät tästä hameesta niin elävän näköisen. Roikkuva volanki tuo siihen lähes taiteellisen yksityiskohdan, joka liikkuu kauniisti kävellessä.
Kesäisessä säässä yhdistin hameen raidalliseen neuletakkiin ja vanhoihin punaisiin kenkiin. Lopputulos oli juuri sellainen kuin toivoin: vähän romanttinen, vähän taiteellinen ja sopivasti rento. Tällaiset asut tuntuvat kaikkein eniten omilta. Raidallinen neule on yli kymmenen vuotta sitten löytynyt Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Siihen aikaan kävin paljon Kyläsaaren kaupassa. Neule on siis edelleen minulla kovassa käytössä.
DIY-projekteissa parasta on myös se, että ne antavat vanhoille vaatteille uuden mahdollisuuden. Sen sijaan että liian pienet farkut olisivat jääneet käyttämättömiksi, niistä syntyi yksi kesän kiinnostavimmista vaatteista. Samalla tuli käytettyä hyödyksi vanhat denimjämät, joita olin säästänyt “jos joskus tarvitsen näitä”. Näköjään tarvitsin.
Ehkä juuri siksi rakastan farkkukangasta niin paljon. Se kestää aikaa, muokkautuu käyttäjänsä mukaan ja näyttää usein vain paremmalta kuluneena. Kun vanhan vaatteen purkaa osiin ja rakentaa uudelleen, siinä on jotain yllättävän inspiroivaa.
Tämä hame ei ehkä ole täydellinen, mutta juuri siksi pidän siitä niin paljon. Se näyttää elämältä, luovuudelta ja pieneltä kesäseikkailulta farkkukankaan muodossa.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Lisää ideoita farkkutuunaukseen: