Vuosi alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen
2
Vuosi 2025 jää mieleeni vuotena, jossa elämä liikkui jatkuvasti eteenpäin, joskus vauhdilla, joskus raskain askelin. Vuosi alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen, sisälsi Erasmus+-projektin, muuton Jätkäsaaren sisällä, ikimuistoisen matkan Zakopaneen sekä syksyn, jolloin jouduimme hyvästelemään rakkaan perheenjäsenen. Tämä vuosikooste on kurkistus arkeen ja matkoihin, iloon ja suruun, elämään sellaisena kuin se meille vuonna 2025 näyttäytyi.
Vuosi alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen
1. Erasmus+ toi maailman Suomeen ja meidät Tanskaan
Vuosi 2025 käynnistyi vauhdikkaasti Erasmus+-projektin myötä. Tanskalaiset vieraat saapuivat Suomeen nopealla aikataululla keskelle talvea, ja arki sai aivan uudenlaisen rytmin. Talvipäivät täyttyivät yhdessäolosta, projekteista ja suomalaisista kokemuksista: lasketeltiin, saunottiin, käytiin avannossa ja kierrettiin Helsinkiä niin kuin vain paikalliset osaavat.
Erasmus+ ei ollut pelkkää ohjelmaa, vaan aitoa kohtaamista. Nuoret tekivät erilaisia projekteja, opettelivat toimimaan yhdessä ja tutustuivat kulttuureihin käytännön kautta. Helsingin talvi näytti parhaat ja haastavimmat puolensa, mutta tunnelma pysyi lämpimänä.
Kesällä koitti vastavierailu Tanskaan. Århus avautui meille merellisenä, elävänä ja nuorekkaana kaupunkina. Uimme, kanoottiretkellä nautimme luonnosta, osallistuimme nuorten tapahtumaan ja koimme Kööpenhaminan Tivolin huvipuistotunnelman. Lakko toi matkalle oman lisämausteensa, ja jäimme pariksi päiväksi jumiin Kööpenhaminaan, mutta siitäkin selvittiin, kuten matkalla usein käy. Erasmus+-projekti muistutti, kuinka arvokkaita kohtaamiset ja jaetut kokemukset ovat.
2. Koti, muutos ja elämä Jätkäsaaressa
Matkojen ja projektien rinnalla tapahtui yksi vuoden suurimmista arjen muutoksista: muutto Jätkäsaaren sisällä. Muutimme alueelle, jonne olimme alun perin halunneetkin. Vaikka matkaa oli vain korttelien verran, muutto tuntui fyysisesti ja henkisesti raskaalta.
Laatikot, järjestely ja luopuminen vanhasta veivät voimia, mutta lopputulos oli kaiken arvoinen. Nyt tuntuu siltä, että asumme oikeasti kotona. Uusi ympäristö on asettunut osaksi arkea, ja pienetkin asiat – valo, näkymät ja tuttuus – tekevät kodista paikan, jossa on hyvä olla.
Vuosi 2025 opetti, että muutos ei aina tarkoita kauas lähtemistä. Joskus suurin muutos tapahtuu lähellä, tutussa ympäristössä, ja silti se muuttaa koko arjen suunnan.
Vuoden kohokohta Zakopane ja Krakovan helle
Linja-autolla Tallinnasta Zakopaneen ja vuorille asti
Yksi vuoden mieleenpainuvimmista kokemuksista oli matka Tallinnasta Zakopaneen. Linja-automatka osoittautui minulle fyysisesti liian raskaaksi, ja vietin lähes koko matkan vessassa. Se oli matkan varjoisa puoli, mutta perille päästyämme kaikki muuttui
Zakopane hurmasi heti. Asuimme pienessä huoneessa Willa Lelujassa, ja tunnelma oli lämmin ja kodikas. Kävimme Gubałówkalla ihailemassa maisemia, tutustuimme Zakopanen historiaan ja kuuluisaan juustokulttuuriin sekä vierailimme kulttuurikeskuksessa, jossa avautui alueen käsityö- ja taideperinne.
Vaellus Morskie Okolle oli yksi matkan kohokohdista, ja Kasprowy Wierchiltä avautuvat maisemat pysäyttivät. Viimeinen päivä kului rentoutuen Chochołowskien kylpylässä, täydellinen vastapaino vuoristopäiville. Junamatka Krakovaan toi meidät keskelle kuumuutta ja kaupunkielämää, jossa vietimme vielä pari rauhallista yötä ennen kotimatkaa. Matka oli kaikkea muuta kuin täydellinen, mutta juuri siksi se jäi mieleen.
Luopuminen ja elämä sen jälkeen
Vuoden raskain hetki koitti syyskuussa. Jouduimme päästämään rakkaan 18-vuotiaan tiibetinspanielimme Nupun ikiuneen. Suru oli ja on edelleen syvä. Nuppu oli osa perhettä, arkea ja elämää tavalla, jota on vaikea pukea sanoiksi.
Nupun dementia oli verottanut myös Söpön, 14-vuotiaan tiibetinspanielimme, elämää. Hänen luonteensa oli muuttunut ja huoli oli jatkuvasti läsnä. Nupun poismenon jälkeen Söpö on kuitenkin saanut tilaa omalle surulleen ja palannut vähitellen omaksi itsekseen. Nyt hän nauttii pitkistä lenkeistä, huomiosta ja rauhallisemmasta arjesta.
Vuosi 2025 opetti, että luopuminen ei poista rakkautta. Se muuttaa sen muotoa. Surun rinnalle mahtuu myös kiitollisuus kaikista yhteisistä vuosista.
*****
Vuosi 2025 oli täynnä liikettä, muutosta ja tunnetta. Erasmus+, uusi koti, matkat ja menetys punoutuivat yhdeksi kokonaisuudeksi, joka jätti jäljen. Vuosi, joka alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen, muistuttaa siitä, että elämä ei ole koskaan vain yhtä sävyä, vaan kaikkea siltä väliltä.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Zakopanesta Krakovan helteeseen:
Erasmus+ vei meidät Tanskaan
Nyt olen taas kotona. 27.6. 2025 Erasmus+ vei meidät Tanskaan. Kirjoitan tätä tekstiä tuttu keittiön pöytä edessäni, kupillinen teetä kädessä ja ikkunasta siivilöityvä ilta-aurinko silmissäni. On hiljaista, mutta mieli käy vielä kierroksilla. Kaikki se lämpö, kaikki se oppi, kaikki se matka, ei se mihinkään häviä. Olen taas täällä, mutta ehkä en enää aivan samanlaisena kuin lähtiessäsi. Ehkä vähän rohkeampana, vähän viisaampana ja sydän hitusen laajempana.
Erasmus+ vei meidät Tanskaan
Oletko koskaan palannut kotiin niin, että tuntuu kuin aika olisi kiertänyt lenkin ympäri ja tuonut sinut takaisin aivan uuteen alkuun? Näin minä tunsin, kun astuimme sunnuntai-iltana lentokoneesta Helsinkiin, väsyneinä, mutta sydän täynnä kokemuksia. Olimme juuri palanneet viikon mittaiselta Erasmus+ nuorisovaihtoviikolta Tanskasta, jossa meidän suomalainen ryhmämme teki vastavierailun Århusiin ja Kööpenhaminaan.
Århus, nuorten ääni ja yhteisöllisyyden voima
Talvella meillä oli ilo isännöidä tanskalaisia nuoria Suomessa, ja nyt kesällä oli meidän vuoromme hypätä reppuineni lentokoneeseen ja suunnata vastavierailulle Århusiin. Tuo merellinen, lempeä kaupunki Tanskan itärannikolla toivotti meidät tervetulleiksi täydellisessä helleaallossa, aurinko paistoi melkein koko viikon, eikä tuuli juuri lievittänyt lämpöä.
Nuoret olivat innoissaan. Tuttuja kasvoja, halauksia, naurua ja nopeasti syntyviä hetkiä, jotka vain vahvistivat sitä, mitä talvella oli jo alkanut. Päivisin osallistuimme työpajoihin ja keskusteluihin, joissa käsiteltiin kulttuurien välistä ymmärrystä, osallisuutta, voimaantumista ja mukavuusalueen ulkopuolelle menoa. Iltaisin leikimme, pelasimme, söimme yhdessä ja tutustuimme paikalliseen elämään. Nyt oli meidän vuoromme nähdä, millaista on olla vieraana heidän kotimaassaan. Tämä oli enemmän kuin pelkkä matka, tämä oli tarina ystävyydestä, oppimisesta ja siitä, mitä tapahtuu, kun nuoret kohtaavat kulttuurien rajapinnoilla.
Kööpenhamina, odottamaton seikkailu
Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti palata Suomeen perjantaina 4.7., mutta elämä teki omat suunnitelmansa. Lentoyhtiön lakko pyyhkäisi aikataulut uusiksi ja meille järjestyi ylimääräisiä päiviä Kööpenhaminassa. Vaikka tilanne aiheutti aluksi stressiä ja huolta, se kääntyi lopulta yllättävän ihanaksi osaksi matkaa. Kuljimme kanavien varsilla, poikkesimme second hand -putiikkeihin, kävimme katsomassa Pieni merenneito -patsasta ja istuimme Nyhavnin laiturilla syömässä voileipiä. Tanska antoi meille vähän enemmän aikaa hengittää, pysähtyä ja antaa kokemusten upota.
Matkustaminen kasvattaa, lakko muistutti läsnäolon tärkeydestä
Lakon aiheuttamat muutokset muistuttivat meitä yhdestä tärkeästä asiasta: elämä ei ole aikataulu, vaan virta, joka vie meidät sinne, missä meidän kuuluu olla. Kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan, mutta kaikki meni kuitenkin lopulta juuri niin kuin piti. Tärkeintä oli, että pysyimme yhdessä, kuuntelimme toisiamme ja tuimme toisiamme epävarmuuden keskellä.
Nuoret kasvoivat viikon aikana silmissä, ei pelkästään englannin kielen taidoissa tai uusien ystävyyssuhteiden rakentamisessa, vaan itseluottamuksessa, vastuussa ja kyvyssä kohdata maailmaa sellaisena kuin se on. Erasmus+ ei ole vain ohjelma, se on mahdollisuus muuttaa maailmaa yksi kohtaaminen kerrallaan.
Nuorisovaihto ei muuta vain maailmaa, se muuttaa meidät
Tämän matkan suurin anti ei ollut Århusin upeat maisemat tai Kööpenhaminan värikkäät kadut, vaikka nekin olivat ihania. Suurin anti oli nuorten kasvu, kyky toimia tiiminä, kohdata vastoinkäymisiä ja löytää toisistaan voimaa. He kuuntelivat, oppivat ja uskalsivat. He olivat läsnä, hetkessä ja toisilleen.
Ja nyt… olen taas täällä
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: