Olen muutama vuosi sitten ottanut tämän luonnonvalkoisen neuletakin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Neuleessa ei ollut mitään lappuja, joista voisi sanoa mitä materiaalia se on. Neule painaa paljon, vaikka onkin lyhyt. Saumat olivat repeytyneet monesta kohdasta mutta halusin silti ottaa neuleen mukaani ja antaa maustua kaapissa. Ihan hyvä, että annoin sen maustua pitkään, sillä muutama viikko sitten kun aloin siivota rojuja hallin lattioilta, löysin ison määrän kaikkea kivaa mikä kävisi tähän takkiin täydellisesti. Oli pitkää pätkää ja lyhyttä pätkää, kaikki vain iloisesti kiinni jakkuun.
Minua ei haitannut edes värierot, vaan se oli juuri parasta. Värivivahteet ovat vain hauska lisä. Ainakin minun mielestäni. Parasta tässä hommassa oli se, että sain upotettua takkiin kaiken sen mille en ole keksinyt käyttöä ja jotka ovat olleet menossa askartelulaatikkoon odottamaan askarteluvimmaa. Siinä laatikossa on sama ongelma kuin monessa muussakin laatikossa, ne vain jää kaappiin odottamaan…Vuosiksi. Nyt eivät jääneet nämä pitsin pätkät odottamaan, vaan hyvin sain ne upotettua jakkuun. Ja tästähän tulikin sitten yksi lemppareistani.

Neulejakun kanssa yhdistin valkoisen kauniisti kuvioidun puuvillapaidan, joka on Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, risat vaaleat farkut sopii myös hyvin, takiksi hauska vihertävä villakangastakki, joka on myös löytynyt ilmaisosastolta, takin vuoren korjasin tosin, se oli kainalosta rikki. Ei mikään iso työ mutta sain ilmaiseksi aika hienon takin. Saapikkaat oli yli 10 vuotta vanhat, jotka ovat silmäteräni, en ole koskaan oikein raskinnut niitä käyttää. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Hiuksiin laitoin itse tehdyn pannan.

En ole aikoihin ottanut Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta mitään mukaani, ihan siitä syystä, että materiaalia pursuaa yli äyräiden. Tuossa viime kuussa tein kuitenkin poikkeuksen, kun taas veimme ison määrän tavaraa sinne heille. Näin jo kaukaa, että kyseinen neule sopisi täydellisesti meikäläisen vaatekaappiin pienen pienen muokkauksen jälkeen. Ja kyllä vain nyt olo on aika balleriinaprinsessa unikorni.

Paita oli jo itsessään aika söpö, kevyt ja tyttömäinen mutta tarvitsi silti vielä pientä muutosta, jotta voisi aloittaa ihan uuden elämän. Löysin tilkkulaatikosta pitsiverhon palasen ja alushameen palasen. Näistä sain helmaan sekä hihoihin hauskat rimpsut. Muuta en mielestäni tarvitse tässä paidassa, valmiina kun oli jo pitsiä etukappaleessa. Reunapitsiksi valitsin yleensä alusvaatteissa käytettävää pitsiä. Sopii paremmin näin kevyen pitsiverhon kanssa. Helmaan ja hihoihin käytettiin siis ihan viimeisimmät jämät mitä sattui löytymään.
Paita on helppo muokata, purkaa helma ja rypytä kaitale ja ompele helmaan. Hihoja hiukan muokkasin ja lyhensin. Hihojen paloista on tulossa jotakin kunhan ehdin tehdä. Eli erittäin helppo tuunaus tämä paita ja ihanan tyttömäinen, juuri minulle sopiva.

Sain hiukan ennenaikaisen joululahjan, eli tuon uuden perheenjäsenen. Näin minusta tuli UniKorni ja voin vannoa, että meillä on super kivaa yhdessä. Niin kuin kuvista voitte päätellä, meillä synkkaa todella hyvin, vai voitteko olla eri mieltä? Saimme aika valtavasti katseita kun kuljimme tuolla, varsinkin työmiehet jäivät katselemaan pitkään. Toivottavasti meidän yhteinen taival on pitkä ja täynä iloa…