Olen tällainen tossuihminen, kaikenlaisia tossusia pitää olla, että pysyn lämimänä. Minulla on myös monen monta työtä, jotka eivät syystä tai toisesta ole päätynyt blogiin, vaikka ovat käytössä. Jostain syystä ei vain ole tullut otettua kuvia kertaakaan. Nyt olen päättänyt korjata tämän vääryyden ja kuvaan pikku hiljaa näitä ihanuuksia teille esiin.
Nämä farkkuiset töppöset on tehty jämämateriaaleista ja olen käyttänyt Suuri Käsityölehden tossulehtisen kaavoja (11-12/08). Kyseisessä lehtisessä on iso määrä kaikenlaisia tossuohjeita ja tossun kaavoja on helppo muokata tarpeeseen, kuten nämä on muokattu. Olen tosin lisännyt vain tuon varren tossuun. Varsi on tehty farkkulaukun ylijäämästä.  

Tossuja on kiva tehdä kaikesta jämästä, ei siis riitä, että niitä voi tehdä minkälaisia tahansa, vaan myös voi tehdä mistä tahansa. Farkku tosin on kestävä ja kaunis materiaali ja sen kanssa sopii niin karva, nahka kuin pitsikin. Joten farkuista saa todella erikoisia ja upeita tossuja halutessaan.

On muuten erittäin vaikea keksiä juttua tossuista…Haastavaa, jotten sanoisi. Vaikka olen tehnyt paljon tossuja ja niitä löytyy vino pino kaapista, niin siitä huolimatta on niiden sielunelämä jäänyt meikäläiselle hiukan pimentoon. Osa tossuista näyttää lämpimille mutta jalat ovat toista mieltä ja päin vastoin. Välillä käteen joku materiaali tuntuu niin ihanan pehmeälle mutta jalat ovat jälleen toista mieltä. Tai sitten on niin, että jalat kapinoi tai ovat vääränlaiset. 
Nämä tossut ovat päässeet kovaan kouluun ja ovat varsinkin Härdellin kovassa käytössä, toki itsekkin pääsen näitä välillä käyttämään mutta Härdelli on aivan rakastunut näihin, joten kun pojan jalka tuosta kasvaa, on minun tehtävä hänelle saman tapaiset isommassa koossa.

Ihanan lämpöisiä ilmoja, puut on silmuissaan ja nurmikko vihertää. Miten nopeasti luonto herää auringon lämpöön ja ihanaan valoon. Meidän oman pihan suloinen kirsikkapuu heräilee aamuun, venyttelee talven kohmeisia juuriaan ja levittää oksansa kohti taivasta. Hiukan jännittää miltä puu näyttää kohta. Pikkulinnun ovat herättäneet meitä jo pidemmän aikaa, koirat jahtaa puluja mutta onneksi jättää nuo ihanat pikkulinnut rauhaan. Ehkä me saamme vielä kuunnella pikkuisten vauvojenkin sirputusta…Luulen, että meidän räystäällä on pikkulintujen koti.

Aurinko porottaa pihaan ja siinä on todella lämmin koko ajan, tosin nyt olen toistaiseksi pitänyt paviljongin suojassa, verhot tiukasti kiinni, että saamme olla rauhassa, kun kevät pääsee pidemmälle, alkaa lehdet suojata paremmin ja jos vaikka saataisiin pian aloitettua aidan rakentaminen, niin päästään vielä enemmän suojaan, piiloon katseilta…Omaan rauhaan. Grillata ja pitää hauskaa! Nauttia kesästä omalla pihalla. Niin odotan…

Kun vanhempi poika lähti kuukaudeksi reissuun ja siivosi hyvin huoneensa sitä ennen, vaihtoi lakanat ja tuuletti petivaatteet, huomasin, että hänen pussilakanassa ammotti aika hirvittävän kokoinen reikä. Päätin jo heti siinä kohtaa, että lakanaa en korjaa. Pesun jälkeen heitin sen kasaan, mutta kasatyö tästä ei kuitenkaan nyt tule, on ihan liian uusi kasahommiin. Lakana ehti olla kasassa muutaman tunnin kun nipsasin pääni yläpuolella olevan lampun päälle ja homma lähti käytiin…Eikä minua pysäyttänyt enää mikään. Minun oli pakko saada yöpuku, ei mitään tavallista yöpukua, vaan jotain suloista. Pussihousut ja yläosaksi söpö tunika. Lopusta ompelin pari isompaa nenäliinaa. Matskua jäi hiukan jäljelle, joten loput tulee kyllä jotenkin hydynnettyä. Nyt ne ovat osa kasaa.
Tähän asuun minulla ei ole mitään kaavaehdotusta, mutta suosittelen muokkailemaan mistä tahansa kaavasta, mekon ja pyjamahousujen kaavoista saa jo muokkailtua vaikka millaisia yöpukuja.

Kuvaushetki toteutettiin tietenkin omalla takapihalla, lintujen sirkuttaessa ihanaa musiikkia. Jalkaan lämmikkeiksi laitoin hauskat yksisarvis tossuni, joista muuten tykkään todella paljon ja tulette varmasti näkemään ne jalassani useamminkin. Minä niin pidän tällaisista ihanista puuvillaisista kesäyöpuvuista. Minulla ei juurikaan ole yöpukuja muutoinkaan, niin nyt voisi ottaa sellaisen ryhtiliikkeen ja ommella tämmöisiä vähän useammankin. Vai mitä mieltä olette?