Vuosittainen perhetapaaminen
6
Jälleen oli vuosittainen perhetapaaminen Turussa ja tällä kertaa vähän isommalla porukalla. Oli isovanhempaa ja puolisoa ja kummia. Tänä vuonna myös juhlittiin paljon enemmän. Kaikkien saavutuksia, synttäreitä, äitienpäivää. Yleensä vietämme siis esikoisen ja kuopuksen synttäreitä tässä kohtaa, mutta nyt oli paljon muutakin juhlan aihetta.
Vuosittainen perhetapaaminen
Meillä on siis ollut siitä lähtien kun muutimme takaisin Helsinkiin tapana kokoontua touko -kesäkuun vaihteessa Turkuun yhteiseen perhetapaamiseen. Toki meillä on ollut aikaisemmin myös tapaamisia Helsingissä, kuten vuosittainen Lintsipäivä, mutta se on jäänyt pois kuvioista korona aikana, eikä sitä kukaan oikein kaipaa takaisin. Toki jotakin kivaa aina voi tehdä Lintsin tilalla. Mutta emme ole vielä sitä keksineet, että mitä se olisi. Mutta nämä tapaamiset on aina järjestetty ja nämä ovat myös kivoja tapahtumia. On ihana saada koko porukka samaan pöytään ja jutella rauhassa asioista.
Joskus keskustellaan ihan vakavistakin asioista, ei aina mutta joskus. Tällä kertaa oli niitäkin kerrottavana ja selvitettävänä. Ruokapuoli ei tällä kertaa kuitenkaan vakuuttanut meitä. Jotenkin aika pliisua aikaisempiin vuosiin verrattuna. Mutta ruokaikin on sivuseikka tässä. Se yhdessä olo on se tärkein. Me yleensä olemme yötä sukulaisten nurkissa, mutta tällä kertaa sukulainen ei voinut majoittaa meitä, joten hän halusi kustantaa mahdollisimman halvan hotellihuoneen.
Aamupala sukulaisella oli herkullinen, mies kokkasi mitä kaapista löytyi.
Tämä on oikea kermamunkki. Tuntuu ettei tätä saa muualta kuin Turusta.
Turkuvierailu jäi hiukan vailinaiseksi
Nuorimmainen pääsi isoveikan luo yöksi, joka oli hänelle tosi tärkeä juttu. Ensimmäisen yön me siis vietimme sukulaisella ja lauantaina sitten me vanhemmat siirryimme hotelille ja veimme samalla kuopuksen kassin isoveljelleen. Samalla pääsin moikkaamaan ihanaa karvaista söpöläistä. Samalla reissulla kierrettiin pari kirppistä, joista jotain pientä löysinkin ja kävimme hallissa moikkaamassa kaveriani. Hotellin kautta syömään.
Kun keksimmäinen lapsi oli hoitanut vanhusten saattohommat, niin hetken jälkeen hän lähti pikkuveikan ja avovaimonsa kanssa kotiin ja minä ja tyttäreni, sekä hänen avomies ja minun mieheni jäimme viettämään vielä iltaa. Oli kyllä mielenkiintoista liikkua Turun yössä vuosien jälkeen. On varmaan 20 vuotta aikaa siitä kun olen viimeksi hillunut Turun yössä. Hirmu hiljaista joka paikassa. Myös baarimaailma on muuttunut paljon niistä ajoista kun itse on hengaillut mestoilla. Mutta Titanic näyttely jäi tällä reissulla, ehkä kesällä sitten ehtii.
Tykkäsinkö hotellista?
En erityisemmin. Iso yllätys oli erittäin hyvä aamiainen, joka sisälsi paljon muutakin kuin sianlihaa, esimerkiksi kalkkunapekonia, josta olen erittäin mielissäni. Mutta muuten hotelli oli kyllä sellainen mitä osasi odottaa sillä rahalla mitä huone maksoi. Ehkä oli jopa yläkanttiin.
Ihana mekko on ostettu Label Second handista.
Hotellista sai kelkkunapekonia, se oli iso yllätys.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
Viime lauantain pelkokerroin
Viime lauantain reissu oli täynnä uutta ja pelottavaakin kokemusta. Kun päivällä hyppäsin autoon mieheni kanssa, en osannut aavistaa, että paluumatka voi olla niin pelottava, mitä se oli. Mutta pitäähän sitä elämässä olla jotakin pelottavaa aina välillä. Joten nyt kerron mitä viikko sitten tapahtui ja laitan pari räpsykkäkuvaa teille ihmeteltäväksi.
Viime lauantain pelkokerroin
Herään aamulla ja kämmin sängystäni alakertaan. Katson hetken alakerran isoa vaatekasaa, johon on kerätty kaikki vanhemmalle pojalle menevät vaatteet. Alkaa kiukku nousta. Hitto, kun mies ei ole sanaakaan sanonut siihen, että olen viikolla muutamaan kertaan sanonut, että lähdetään viemään myttyä Turkuun. Kiukku nousee ja nousee. Päätän alkaa valmistautua matkaan junalla. Olkoot herraväki kotona homehtumassa, meikkä lähtee nyt. Näen pojan uuden asunnonkin samalla, en vielä ole sitä nähnyt.
Alan siis valmistautua ja kellokin riksuttaaraksuttaa, pojalla on kuuteen asti aikaa ennen kuin heillä on muuta puuhaa. Joten pikakäynti sopii. Kerään tarpeelliset tavarat kassiin ja ryntään alkertaan laittamaan palttoota päälle. Mies katsoo minua taas hoomoilasena suu selällään ja ihmettelee, että minnes sitä nyt ryntäillään. No Turkuun menen terve ja heitän vaatesäkin selkään kuin joulupukki. Mies nappaa säkin ja sanoo napakasti, että etpäs sinä nyt millään junalla lähde roudailemaan tällaista säkkiä. Hän laittaa vaatteet päälle ja mennään yhdessä viemään säkki. Ei muuta kuin tuumasta toimeen.
Turkkusessa
Singahdettiin pojalle ja kaveri kävi siinä läpi säkin ja valitsi ne vaatteet mitkä halusi. Minä näin ihanan pojanpoikani samalla. Ihana pieni otus. Kun oltiin lähdössä poika sanoi, että oli kahvitkin meille laittanut valmiiksi…Ne nyt jäi juomatta, valitettavasti. Käytiin niin nopeasti kylässä. Pojalla ja hänen avokillaan on kyllä aivan ihana asunto. Ovat rakentaneet kyllä ihanan pesän. Päätettiin käydä katsomassa Turun keskustaa ja Hansaa. Syömään kunnon Heseen. Kyllä, Turun Hesen sapuskat ovat kyllä parhaat. Missään ei saa niin hyvää Heseruokaa kuin Turussa.
Toinenkin herkku on startannut Turusta, nimittäin Arnolds. Muistan sen hetken vieläkin kun kuumeisesti odotettiin, että Arnolds vihdoin avaa ovensa, jono oli aikamoinen kun kahvila vihdoin avautui. Se oli myös aina täynnä ihmisiä. Nyt käytiin katsomassa, onko Arnolds vielä samassa paikassa. Ei ollut tai oli mutta aikaisemman paikan vastapäätä. Ruokailun jälkeen käytiin kiertämässä hiukan toria. Siellä kun ei olla vuosiin oltu. Börs oli upea ja sopii todella hyvin vieressä olevan rakennuksen kanssa torin reunalle. Meidän hääyö aikanaan vietettiin vanhan Börsin sviitissä.
Ja sitten sitä pelkokerrointa
Ennen kotiin lähtöä käytiin äitini luona juomassa kahvit ja lepäämässä. Tällaiset pikamatkat ovat aika rasittavia. Hetkisen levon jälkeen lähdettiin ajamaan Turusta kohti Helsinkiä. Lumisade pyrytti hiukan, oli liukasta ajaa. Painava lumi tarttui auton pyyhkiöihin ja jonkin ajan päästä lumipallerot lenteli minne sattui. Oli pakko pysähtyä ABC:lle huoltamaan pyyhkijöitä. Ja ei kun matkaan uudelleen. Iski kohta säkkipimeys ja ei nähnyt nenäänsä pidemmälle, lunta tuli kuin sitä olisi kaadettu taivaalta ja pimeys oli ympäröinyt kaikki. Mentiin kivassa pitkässä letkassa hitaasti mutta varmasti kohti Helsinkiä.
Matka oli hidas, ei olla koskaan ajettu näin pitkään tätä väliä ja pelotti kyllä todella paljon, että käy jotakin. Onneksi jokainen autoilija otti rauhassa ajonsa ja mentiin ihan rauhassa eteen päin. Ja nyt oli myös hyvät turvavälitkin. Kuumapäisiä ajajia ei paikalla ollut tällä kertaa. Lopulta päästiin turvallisesti kotiin ja viime lauantain pelkokerroin on vain muistoissa enää. Täytyy tosin sanoa tähän loppuun vielä, että tuli kyllä tästä ajosta niin mieleen yksi kesäinen Krakovan reissu, jolloin oltiin tila-autolla menossa kohti Auschwitzia ja alkoi sankka vesisade. Se oli niin raju sade, että autot pysähtyi tien varteen. Meidän kuski myös pysäytti auton. Ei oikeasti näkynyt mitään edessä. Meitä oli autollinen porukkaa ja kyllä kaikkia vähän pelotti.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: