Neuloksesta härpätin
Tällä kertaa valmistui neuloksesta härpätin. Tämä härpätin on myös hyvin runsas ja sopii oikein hyvin shabby chic tyyliin. Kun lähdettiin kohti Turkua halusin pukeutua jotenkin rennosti vaikka tuo härpätin päällä olisikin ja vetaisin sen kanssa sitten collegehousut ja lenkkari. Toimii oikeastaan aika mainiosti, vaikka voisi kyllä laittaa vaikka hameen kanssa tuon härpättimen.
Neuloksesta härpätin
Tämä työ ei liity laatikkoprojektiin, vaikka voisi luulla. Laatikossa kun on erilaisia kankaan pätkiä ja tilkkuja paljon. Mutta nämä kaksi härpätintä eivät liity laatikkoprojektiin mitenkään, valitettavasti. Tähän ei myöskään ole minkäänlaista kaavaa, vaan jälleen olen hyödyntänyt oman kaapin paitaa, jolla mallailin liidulla muotoa kankaalle. kauluksessa apuna käytin bleiseriä. Näiden yhteistuotoksena syntyi tämä omituinen vaate.
Myös tämä härpätin on samanlainen hihoiltaan kuin aikaisempi, eli lyhyet puhvihihat, joissa tukea antamassa on resoria. Reunapitsiä on ommeltu vähän joka paikkaan, myös takana olevaan kaarrokkeeseen. Reunapitsin olen muistaakseni ostanut aikanaan Kierrätyskeskuksesta. Ja loput sain hienosti sitten tähän vaatteeseen upotettua. Pienestä pitsin palasesta tein ruusukkeen, johon keskelle ompelin käsin koristenapin.
Itse tehtyjen vaatteiden tuoma ilo
Minusta on ihanaa kun saan vaatteen valmiiksi ja voin pukea sen vihdoin päälleni. Kun koko asu on itse tehty, on olo kyllä vieläkin parempi. Oman työn näkeminen päällä tuo valtavasti iloa minulle. Se voimaannuttaa ja nostaa itsetuntoa paljonkin. Katsoo peilistä itseään ja totetaa, että minä osasin, minä tein tämän. Minulla on kaapissa noin 80% itse tehtyjä vaatteita, 15% kirpparilta hankittuja ja sitten se 5% on uutena hankittu. Aika hyvä määrä.
Kun aikanaan lopetin vaatteiden uutena ostamisen, niin en tyhjentänyt kaappia ja laittanut kaikkea pois. Vaan kävin kaapin läpi. Osa vaatteista meni tuunauspinoon, osa taas tosiaan pois kun ei ollut järkeä tuunata mutta olivat liian pieniä. Katsoin mitä tarvitsen ja hain tarvikkeita ilmaisosastolta ja tein niistä itselleni uusia vaatteita. Hyvin vähän ostin vielä siinä vaiheessa kirppareilta mitään. Mutta vähitellen alkoi tilanne olla sellainen, että myös kirpparilta tuli hankittua jotakin.
Suurimman tyhjennyksen tein kun muutimme tähän nykyiseen asuntoon. Raakasin todella isolla kädellä kaiken ja tämän jälkeen olenkin ollut todella tarkka mitä hankin ja mihin tarpeeseen. Ja ostaminen on muutenkin vähentynyt todella paljon, sillä moni vaate tulee tuolta pojan kaapista minulle. Joten järkevöitys kaapissa teki todella hyvää.
Mutta hei, härpätin on valmis ja se on myös koeajettu, hyväksi havaittu ja oikein toimiva härpätin. Seuraavaksi sitten jonkin muun kanssa päälle.
Ihanan aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Zero waste hihakkeet

Zero Waste hihakkeet syntyivät halusta tehdä kaunis ja käytännöllinen asuste täysin ilman hukkapaloja. Kun ompelulaatikon pienet jämäkankaat alkoivat täyttyä, päätin luoda projektin, joka hyödyntää jokaisen palan, ilman uutta kangasta, ilman jätettä. Zero waste hihakkeet ovat täydellinen esimerkki siitä, miten luovuus kasvaa rajoista ja miten pienistä paloista voi syntyä jotain uniikkia, kestävää ja täysin omaa. Tämä projekti sopii sinulle, joka haluat tehdä ekologisia käsitöitä, rakastat tilkkuilua ja haluat löytää uusia tapoja hyödyntää materiaalia mahdollisimman tehokkaasti.
Zero waste hihakkeet
Olen jo pitkään halunnut tehdä käsitöitä tavalla, joka kunnioittaa materiaalia mahdollisimman paljon. Zero waste -ajattelussa kiehtoo erityisesti se, että mitään ei mene hukkaan, ei leikkuujätettä, ei pienimpiäkään kangaspaloja. Ajatus siitä, että kaikki mitä meillä on jo olemassa, voisi saada uuden elämän, inspiroi minua valtavasti.
Tämä projekti syntyi juuri siitä hetkestä, kun laatikossa lojuneet pienet kankaanpalat katsoivat minua takaisin. Ne olivat jääneet yli muista omeputöistä ja odottaneet omaa tarkoitustaan. Sen sijaan, että olisin tunkenut ne taas takaisin laatikkoon, päätin haastaa itseni.
Voisinko tehdä jotain kaunista ja käytännöllistä hyödyntäen jokaisen palan?
Mistä idea hihakkeisiin syntyi?
Hihakkeet ovat minulle täydellinen pieni projekti: Niitä tarvitsee syksyllä, talvella ja viileinä iltoina ympäri vuoden. Ne ovat helppoja vetää päälle ja samalla ne voivat olla juuri se kerros, joka tekee asusta viimeistellyn.
Kun aloin sommitella paloja yhteen, huomasin jälleen kerran, miten luovuus syntyy nimenomaan rajallisuudesta. Pienet palat pakottavat katsomaan muotoja uudella tavalla ja saavat kankaan käyttäytymään eri tavoin kuin isommat yhetenäiset kappaleet.
Näin hihakkeet syntyivät
- Keräsin kaikki eri väriset ja kokoiset palat lattialle.
- Sommittelin ne kuin palapeliä. Annoin värien ja tekstuurien puhua.
- Asettelin paloista yhtenäisen suunnan, jotta lopputulos ei näytä sattumanvaraiselta.
- Ompelin palat yhteen isoiksi kappaleiksi, joista pystuin leikkaamaan hihakkeiden muodon.
- Viimeistelin kanttaukset ja saumat., jotta hihakkeet tuntuisivat pehmeiltä ja joustavilta myös käytössä.
Lopputulos oli pieni mutta merkityksellinen vaate, joka ei olisi syntynyt ilman rajallista kangasvarausta. Kun katsoo näitä hihakkeita, näkee jokaisen palan tarinan: Mistä se on tullut ja mitä se nyt on.
Miksi zero waste -ajattelu on minulle tärkeää
Zero waste ei ole vain ekologinen valinta, vaan myös luova prosessi. Kun rajat ovat selkeät, syntyy jotain täysin uutta. se muistuttaa, että käsityö ei ole vain valmistamista, vaan myös materiaalin kunnioittamista, tarinoiden jatkamista ja hidasta läsnä olevaa tekemistä.
Jokainen ompelemani hihakkeen paka kantaa mukanaan muistoja aiemmista projekteista ja siksi hihakkeet ovat enemmän kuin pelkkä kangas. Niistä tulee kirjaimellisesti kerrospukeutumista tarinoilla.
Jos et ole ennen kokeillut zero waste -ompelua, suosittelen aloittamaan pienellä projektilla kuten hihakkeilla. Se opettaa suunnittelemaan uudella tavalla, näkemään mahdollisuuksia ja tuomaan esiin omaa luovuutta ilman, että tarvitsee hankkia uutta materiaalia.
Rentoa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua:


6











