Miten tehdä uusi vaate vanhasta farkkupaidasta
0
Voiko vanhasta miesten farkkupaidasta syntyä oikeasti käyttökelpoinen ja vieläpä hyvännäköinen vaate? Tässä postauksessa vastaan kysymykseen miten tehdä uusi vaate vanhasta farkkupaidasta ja kerron, miksi tämä projekti on samaan aikaan kaoottinen, koukuttava ja yllättävän onnistunut.
Miten tehdä uusi vaate vanhasta farkkupaidasta
On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka säilyttävät vanhat vaatteet “jos vielä joskus”, ja niitä, jotka oikeasti tekevät niille jotain. Tällä kertaa päätin kuulua siihen jälkimmäiseen ryhmään. Se vaati yhden miesten farkkupaidan uhraamisen, kasan leikkuujätettä ja ripauksen rohkeutta, joka tuli vasta siinä vaiheessa kun sakset olivat jo kädessä. Tämä paita ei syntynyt suunnitelmasta. Se syntyi siitä hetkestä, kun ajattelin että katsotaan mitä tapahtuu.
Kun farkkupaita muuttuu joksikin muuksi
Lähtötilanne oli yksinkertainen: perus farkkupaita, joka ei enää tuntunut omalta. Hyvä materiaali, mutta väärä fiilis. Ratkaisu oli vielä yksinkertaisempi: pilkoin sen osiin.
Mukana oli myös kasa tilkkuja, niitä pieniä kangaspaloja, jotka jäävät yli ja joita ei muka voi käyttää mihinkään. Tässä kohtaa ne pääsivät päärooliin. Ja siinä vaiheessa, kun yhdistin farkun ja ruudulliset palat, tiesin että tästä ei tule ainakaan tylsä.
Tilkkutyö – kaaoksesta kokonaisuudeksi
Tilkkutyö näyttää alkuvaiheessa aina siltä, että mitään järkevää ei ole syntymässä. Palat eivät sovi yhteen. Värit riitelevät keskenään. Mittasuhteet elävät omaa elämäänsä. Mutta sitten tapahtuu jotain yllättävää. Kokonaisuus alkaa hahmottua. Epäloogisista paloista tulee yhtäkkiä harkitun näköinen yhdistelmä. Ja farkun rauhallinen pinta sitoo kaiken yhteen. Lopputulos on paita, jossa on peplum-helma ja enemmän asennetta kuin alkuperäisessä vaatteessa koskaan oli.
Täydellisyyden unohtaminen tekee tästä paremman
Tässä paidassa ei ole mitään tehdasmaista. Helma ei ole täysin symmetrinen. Yksityiskohdat eivät ole millilleen. Kaikki ei ole viimeistelty täydelliseksi. Ja juuri siksi se toimii. Koska tämä ei yritä näyttää siltä, että se olisi tullut kaupasta. Tämä näyttää siltä, että joku on tehnyt sen itse. Ja se on koko jutun pointti.
Miksi tämä projekti kannattaa
Kun miettii hakua “miten tehdä uusi vaate vanhasta farkkupaidasta”, ensimmäinen ajatus on usein ohjeet. Tässä projektissa tärkeintä ei kuitenkaan ollut ohje. Tärkeintä oli tekeminen. Tekeminen ilman varmuutta lopputuloksesta. Tekeminen ilman täydellistä suunnitelmaa. Tekeminen siksi, että haluaa kokeilla. Ja lopputulos yllätti. Tämä ei jäänyt kaappiin odottamaan “sopivaa hetkeä”. Tämä päätyi käyttöön.
Realistinen totuus ennen kuin aloitat
On reilua sanoa ääneen muutama asia:
- Tämä ei ole nopea projekti.
- Tämä ei ole täysin hallittavissa.
- Ja tämä ei ole täydellinen ensimmäisellä yrittämällä.
Jossain vaiheessa mietin itsekin, miksi en vain ostanut uutta paitaa. Mutta se tunne, kun vedät itse tehdyn vaatteen päälle, korvaa aika monta epäilyksen hetkeä.
Tämä paita on ensimmäinen kunnollinen esittely projektista, josta kerroin jo aiemmin täällä:
Jos tästä herää ajatus kokeilla itse, se kannattaa ottaa tosissaan. Sillä tällaisissa projekteissa ei yleensä käy niin, että tekee vain yhden. Useimmiten käy niin, että katsoo seuraavaa vanhaa vaatetta uudella tavalla.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Zero waste -läppäripussukka
Miten syntyy zero waste läppäripussukka? Käytännöllisimmät ideat syntyvät joskus silloin, kun päättää olla ostamatta mitään uutta. Minulla oli kasassa farkkujen jämäpaloja farkkuhameprojektista, vuosia kangaskaapissa odottanut kirppislöytövuori ja rikkinäinen peitto, jonka vanu oli käyttökelpoista mutta peitto itse käyttökelvoton. Yhdessä nämä muodostivat täydellisen pohjan zero waste -läppäripussukalle. Burdan joulunumerosta löytynyt kaava antoi rungon, mutta koko toteutus rakentui täysin kierrätetyistä materiaaleista. Lopputuloksen viimeistelee Redin second hand marketista hankittu Epäonnistunut tyttö -merkki, Lisa Gamblerin luomus, joka osuu teemaan täydellisesti.
Zero waste -läppäripussukka: farkuista, rikkinäisestä peitosta ja kirppisvuoresta syntyi uniikki suojus
100 % kierrätetty: kaikki materiaalit hyödynnetty loppuun asti. Tämä projekti ei syntynyt kierrätysideasta, mutta siitä tuli sellainen kuin itsestään. Kaikki pussukan osat ovat kierrätettyjä:
- Päällinen: jämäpalat farkkuhameesta
- Taskut: alkuperäiset farkkujen taskut
- Vanu: rikkoutuneesta peitosta talteen otettu pehmuste
- Vuori: vuosia odottanut kirppislöytökangas
- Vetoketju: vanhasta laukusta talteen otettu
Ei siis mitään uutta ostettu, ei kangasta, ei vanua. Pussukka on oikea zero waste -unelma siinä mielessä, että mikään materiaali ei jäänyt käyttämättä. Burdan joulunumero antoi rungon, mutta jämäpalat määrittivät muodon
Kaavan pohjana käytin Burdan joulunumeroa, josta löytyi selkeä ja toimiva läppärisuojan kaava. Siitä huolimatta projekti muuttui hyvin nopeasti täysin omannäköiseksi, koska jämäpalat vaativat soveltamista:
- palat olivat erikokoisia
- taskut piti sommitella käytännöllisesti
- tikkauksia hyödynnettiin osana ulkonäköä
- koko muotoutui palojen mukaan
Lopputuloksena syntyi pussukka, joka ei ole “tehty kaavan mukaan” vaan kaavan inspiroima. Palat aseteltu siten miten ne nyt sattuu osumaan parhaiten.
Pussukka on iso, mutta se on sen salainen supervoima
Lopputuloksesta tuli hieman isompi kuin suunnittelin. Alkuun ajattelin sen olevan virhe, mutta käytössä se osoittautui eduksi. Nyt mukaan mahtuu:
- läppäri
- laturi
- hiiri
- vihko
- piuhat ja pienet tarvikkeet
Taskut tekevät pussukasta vielä monikäyttöisemmän. Vetoketjullinen tasku pitää pienet tavarat tallessa, ja avoimet denimtaskut toimivat nopeaan käyttöön.
Rikkinäinen peitto – täydellinen pehmuste
Vanu oli yksi projektin onnistuneimmista ratkaisuista. Rikkinäisen peiton sisus on yleensä täydellinen tähän tarkoitukseen, koska:
- se on jo pehmittynyt
- se on tasaista ja kestävää
- se säästää rahaa
- se säästää jätettä
Peitosta otettu vanu teki pussukasta napakan ja suojaavan. Samalla tuli pelastettua materiaali, joka muuten olisi todennäköisesti päätynyt roskiin.
Kirppislöytökangas – vuosia odottanut juuri tätä
Vuorikangas oli ehkä projektin hellyttävin osa. Se oli löytynyt kirpputorilta vuosia sitten, mutta en ollut keksinyt sille sopivaa käyttöä. Kangas oli:
- hyväkuntoinen
- kaunis
- napakka mutta kevyt
- täydellinen sisävuoreksi
Pussukassa vuori pääsee oikeuksiinsa: se näkyy käytössä ja tekee pussukasta viimeistellyn.
Epäonnistunut tyttö – Lisa Gamblerin merkki kruunaa kokonaisuuden
Pussukan etukulmassa oleva Epäonnistunut tyttö -kangasmerkki on Lisa Gamblerin käsityötä ja ostettu Redin second hand marketista. Merkissä on:
- rosoista huumoria
- asennetta
- kapinaa
- itseironiaa
- uniikki estetiikka
Se sopii täydellisesti projektin henkeen: mikään ei ollut “täydellistä”, mutta juuri siksi lopputulos on kiinnostava ja persoonallinen.
Ompeluprosessi oli yllättävän intuitiivinen
Vaikka materiaaleissa oli monenlaisia haasteita, ompelu sujui yllättävän hyvin. Tärkeimmät opit:
1. Paksu farkku vaatii vahvan neulan
- Käytin paksulle kankaalle tarkoitettua neulaa ja pitkää tikkiä.
2. Taskujen sijoittelu kannattaa suunnitella rauhassa
- Taskut ovat käytännöllisiä vain, jos ne ovat oikeassa kohdassa.
3. Peitosta otettu vanu kannattaa harsia
- Se pysyy paikoillaan ja helpottaa ompelua.
4. Vuorin ja päällisen yhdistäminen
- Tämä vaihe tekee pussukasta ammattimaisen, kannattaa tehdä huolella.
Tämä projekti on täydellinen esimerkki siitä, miksi kierrättäminen kannattaa. Kun ei osta mitään uutta, voittaa monella tasolla:
- säästää rahaa
- säästää materiaaleja
- vähentää jätettä
- käyttää luovuutta
- tekee uniikin tuotteen
Pussukka ei näytä “jämäprojektista tehdyltä”, vaan käsintehdyn designer-tuotteen prototyypiltä. Se on juuri sitä, mitä zero waste parhaimmillaan on.
Mukavaa torstaita kaikille!
Seuraa minua:
Samasta lehdestä tehtyjä töitä: