Pakkasukko on täällä
0
Kuuma ja ihana kesä, lämmin ja kaunis syksy, millaisen talven tuo pakkasukko tullessaan? Sitä ei tiedä kukaan, ei vielä ainakaan. Kuura on maassa ja pikkuruinen pakkanen. Minulle se on jo liikaa mutta en anna sen häiritä, vaikka kylmä viima kutittaa kainaloita. Mitenkähän sitä pärjää sitten kun pakkanen paukkaa siellä -30 hujakoilla? En halua kyllä vielä edes ajatella moista.
Muuta ei oikein vapaapäivinä tykkää tehdä kuin katsella leffoja ja tikuttaa sukkia, pakko kuitenkin on ulkoilla, edes välillä. Muutoin hämyrit kutoo liian tahmean verkon ympärille ja sängystä ei pääse ylös ennen kevättä.
* * * * *
Meidän tytöt pitää huolta siitä, ettei tässä ihan sammaloiduta, menoa ja meininkiä on vaikka muille jakaa. Nupun ja Söpön tutkimusmatkat meidän lähitienoolle ovat aina erittäin mielenkiintoisia. Vaaroja ja uhkaavia tilanteita. Välillä jokin vaarallinen susi koittaa haukata äidin takamuksesta…Ja vaikka ei hampaita olisikaan, niin ihan varmuudeksi jos Söpö hiukan esittelisi suuren suurta ja peloittavaa ulkomuotoaan. Kaikki kulmakunnan vaaralliset pedot juoksee ulisten karkuun, kun tämä suuren suuri tyttönen nostaa päänsä ja komentaa törttöilijöitä.
Pikkuisia lapsiakin juoksee välillä ohi ja ne ovat kivoja leluja, Söpö tahtoo leikkiä niiden pienten lasten kanssa. Niillä pienillä lapsilla on aina niin hauskaa ja kivaa…Nuppu vain jolkottaa perässä, vanhus kun on. Ei siinä mitään ylimääräistä touhuta. Hommat vain nopeasti pusikkoon ja kiitos, kotiin unille. Turhaa tuokin Söpö tuossa pyörii ja hyörii, ei se maailma siitä mihinkään mene. Oma pesä kotona odottaa, joko mentäisiin äiti kulta, en minä enää jaksa liikkua.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
-Melissa-
Koirille makuualusta huovasta
Tuossa kun ostimme alkukuusta lipaston olohuoneeseen, että saamme kirjat jonnekkin, niin ostopaikan omistaja pakkasi lipaston lasit rikkinäiseen huopaan. Me ei oikeastaan tarvittu huopaa yhtään mihinkään mutta pihalla ei ollut koirille mitään lekottelupaikkaa, joten kaivelin hiukan kaappeja ja laatikoita ja löysin vanhasta rikkinäisestä toppatakista säästetyn vetoketjun sekä villalangan jämän. Näillä sainkin jo sopivan pussin ommeltua, jonne voi piilottaa peiton ja pari tyynyä. Suojaksi laitoin vielä itse ommellun taljan, joka on tehty vanhasta peitosta ja turkiksen palasesta.
Hyvin helppo ja yksinkertainen tuunaus ja oli kiva, ettei tarvinnut tuota rikkinäistä vilttiä heittää pois vaan ensin hyvällä huollolla saatiin siihen kuntoon, että voi ommella kivaa siitä. Ja jos koirat ei tykkää siitä niin siinä voi ihminenkin istua halutessaan kun pestään koirien hiet ja hajut pois.
Nuppu ja Söpö ovat olleet oikein innoissaan siitä, että hekin mahtuvat nyt pihalle pötköttelemään ja nauttimaan elämästään meidän kanssa.
Leikkasin viltin niin, että rikkinäinen osa jäi saksien alle, ompelin vetoketjun lyhyeille sivuille ja sen jälkeen pussiksi. Huopaa ei tarvitse huolitella, joten jätin reunat sellaiseksi. Hommaan meni noin 15 minuuttia. Lopuksi ompelin käsin villalangalla reunan. Koirilla on myös oma tyyny, varsinkin Nuppu tykkää pitää päätään tyynyllä. Tyyny on ommeltu vanhasta neupepaidasta ja sisällä on vanhan tyynyn sisus.
En harrasta sisustamista ollenkaan, vaan teen ja hankin sen mukaa mikä hivelee silmää. Ei nämä aina sovi toisiinsa mutta ei haittaa mitään sekään. Uutta, vanhaa ja itse tehtyä, se on se meidän kodin juttu ja tulee aina olemaan. Minusta on niin kivaa, että ollaan alettu saamaan asuntoa siihen kuntoon, että voi alkaa suunnitella tupareita.
