Kuka vielä muistaa tämän neuleen? 2000-luvun alussa kaikilla oli tällainen, suuri kaulus, liukuvärjätyllä langalla tehty neule. Yksivärisiäkin toki oli myös, sitä ei pidä unohtaa. Oliko sinulla tällainen paita?

Kuka vielä muistaa tämän neuleen?

Viime syksynä löysin Fidasta tämän neuleen ja pakkohan se oli ottaa mukaan, ihan siitä syystä, ettei minulta löydy tällaista paitaa ollenkaan itseltäni, ei ainakaan tuon 2000 -luvun alun jälkeen. Ainut joka minulla oli, päätyi lankakeräksi, sillä se ei enää mahtunut päälleni millään tavoin. Näin se saa uuden elämän jonain muuna, kunhan joskus saan jotakin aikaan siitä.

Itse rakastan suuria poolokauluksia, oli ne sitten tiukempia tai tällaisia lötköpötköjä kuin tässä paidassa. Tämä paita onkin ollut aika kovassa käytössä nyt kun kelit ovat huonontuneet ja lämmintä on tarvittu päälle. Aina ensimmäisenä haluaa sukeltaa isoon lämpimään paitaan, kuin se olisi ihanan pehmeä peitto. Syksy kiitää kovaa vauhtia ja kohta meillä onkin ensilumi maassa, siihen ei kuulkaas enää pitkään mene.

Harvoin pukeudun mustavalkoiseen, mutta tämä paita oli niin hauska, koska joukossa on myös harmaata. Voitteko uskoa, että olen nuorena kulkenut vain mustissa, joskus oli valkoinen kauluspaita päällä myös, mutta lähes aina mustaa päällä. Nykyään en osaa koko mustassa oikein kulkea vaan aina pitää olla jotain ihanan värikästä. Tummat masentaa meikäläistä niin paljon.

Miten paljon minulla on lenkkareita ja tennareita?

Tällä hetkellä niitä on aika reilusti, johtuen paljon siitä, että keväällä perin aika ison määrän kaikenlaisia ihania tossuja pojaltani, joka alkoi kasvaa maata pitkin ja siro 36 jalka kasvoi hetkessä kokoon 39. Nyt se on hiukan tasaantunut kun kesän aikana jätkä viuhahti pituudesta minun ohi. Minun pikkuinen vauveli on nyt minua pidempi. Lyhin meistä on tyttäreni, joka on minua sentin lyhyempi. Taisto se oli tämäkin.

Minun lenkkareista ja tennaireista on ollut kyselyjä ja kerran olen kuvan laittanut Instaan. Mutta olen luvannut tehdä aiheesta ihan kunnon postauksenkin, kunhan kiinnostukseni herää aiheeseen. Mutta miksi halusin ottaa asian esille, liittyy siihen, että kuvissa jalassani on poikani vanhat lenkkarit, jotka on myös hankittu aikanaan Fidasta. Vaikka siis paljon keskityn itseeni ja omaan vaatekaappiini, niin kyllä se poikakin kaikkea kivaa saa päälleen. Ei tarvitse alasti pojan kulkea. Uskokaa pois.

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

Söpön oma pesä valmistui muutamassa illassa. Olen syksyllä ostanut eri värisiä ontelokuteita, olen ihastunut Lilli onteloenkuteese , olen tehnyt kyseisestä kuteesta tyttöni kissalle korit. Eco kude sopii meille ja siitä löytyy montaa eri väriä. Itselläni on farkun sininen, sinapinkeltainen sekä vaalean harmaa. Niistä saa jo vaikka mitä virkkailtua.

Söpön oma pesä

Pesän oli tarkoitus olla tarpeeksi pieni, että Söpö tuntee olevansa kohdussa, mutta tarpeeksi iso, että pystyy muuttamaan asentoaan helposti.  Tarve tälle pesälle on suuri, sillä Söpö tarvitsee niin paljon huomiota, sekä turvaa. Koira on jo 7 vuotias, mutta aivan vauva, nukkumiseen tarvitsee aina tuttinsa ja minun syli on se kaikkein tärkein 24/7. Tuon pesän tarkoitus on rauhoittaa Söpöä, antaa äidin kohdun fiiliksen, turvallinen kolo kun minä olen poissa tai kun Söpö hermostuu jostakin.

Aloitin tekemällä kuteesta silmukan ja virkkasin silmukkaan kahdeksan kiinteää silmukkaa. Siitä lähdin kerros kerrokselta virkkaamaan ympyrää. Kun ympyrä oli sopiva, virkkasin ilman lisäyksiä noin 15 cm, jonka jälkeen jätin 25 silmukkaa virkkaamatta ja jatkoin lopuilla edestakaisin niin kauan kunnes olin tyytyväinen korkeuteen. Loin viimeisellä kerroksella 25 silmukkaa ja näin sain sisäänmenoaukon tehtyä. Muutama kerros jälleen korkeutta ja aloitin kavennukset. Lopuksi virkkasin sisäänmenoaukon ympäri harmaalla kuteella jämäkämmän osan.

Tähän ei ole siis mitään ohjetta, kokeilemalla ja purkamalla itsekin tämän tein. En jaksanut alkaa kirjoittaa ylös mitä kaikkea tein ja millä määrillä. Silmämääräisesti vain menin.

Söpön rakas pesä

Kun pesää ekaa kertaa kokeiltiin, niin Söpöä ei sieltä enää pois saatu. Oli pakko lopulta kantaa söpö pesän sisällä sisälle ja viedä sänkyyn koko hökötys. Siellä Söpö nukkui pitkän tovin, tuli ulos vasta kun mies oli lähdössä viemään tyttöjä lenkille. Nyt on pidettävä pesä mukana, oltiin sitten sisällä tai ulkona.

Nuppu taas on sitä mieltä, että hän ei mihinkään pesään mene ja tallustelee suoraan pesän katon päälle ja nukahtaa siihen. Näin eri luontoisia nämä meidän tytöt ovat, vaikka ovat samaa rotua. Nuppu ei siis arvosta tätä pesää ollenkaan, joten hän saakin sitten ihan oman pesän, erilaisen, itselle sopivan ilman kattoa.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

LUE MYÖS:

Perheen uusin jäsen Nila ja virkatut korit