RCVS ja kuntoutus
4
Sain pari kuukautta sitten RCVS diagnoosi epäilyn (aivovaltimon supistuma) ja sairaalajakson jälkeen olen elänyt suhteellisen normaalia elämää kotosalla. Sain kaksi viikkoa sairaslomaa ja tarkat ohjeet lääkityksestä. Näiden ohjeiden mukaan olen mennyt siitä lähtien. Mutta onko kaikki niin hyvin mitä voisi kuvitella?
RCVS ja kuntoutus
Töihin palaaminen oli rankkaa ja tervehtyminen on ollut hidasta. Tosin, työ on myös kuntouttanut minua nopeasti. Kotona makoilu toi mukanaan toisen vitsauksen, nimittäin jännityspäänsäryn, jota ensin luulin tähän sairauteen liittyväksi, jota se ei sitten ollutkaan. Lääkitystä on vähennetty ohjeen mukaan mutta pidemmän ajan kuluttua mitä suunniteltiin. Nyt otan vain kaksi tablettia päivässä ja olen jälleen siinä tilanteessa, että kivut ovat tulleet arkeen. Onneksi kuitenkaan kohtauksia ei ole. Mutta tietyt liikkeet vaikuttaa kipuun niin, että ilman lääkkeitä kohtaus kyllä tulisi.
Toivon, että kesällä pääsisin eroon tästä sairaudesta ja voisin elää normaalia elämää. Pelkoja tosin vielä on, kuten pelko kohtauksista sekä se, että en näe vanhempia lapsiani enää. Olen kuitenkin katse tulevaisuudessa, enkä enää mieti päivittäin näitä asioita. Koitan elää mahdollisimman normaalia elämää kaikin puolin. Pyöräilykin on jo otettu osaksi arkea ja olen paljon myös kävellyt. Koitan saada tätä jännityspäänsärkyä myös pois.
Toiveita kesälle
Mitään kummempia toiveita ei tälle kesälle ole. Uskon, että elämä on siirtynyt tänä kesänä pitkälti kotinurkkiin. Väsyn niin nopeasti kun kivut vie voimat nopeasti. Haluan ommella ja nauttia uusista vaatteistani. Toki minulla on valtava matkakuume, mutta tässä tilassa en uskalla ainakaan kauas matkustaa. Eli jos jonnekin mennään, niin ihan tässä nurkilla pyöritään. Toivon myös, että päästään nauttimaan ilmaisista tapahtumista samoin kuin ennen koronaa ja voin niitä vinkkejä täällä blogissakin antaa.
Sairastuminen ei ole mukavaa ja toivonkin, että kesäkuun magneettikuvassa näkyisi jo tervehtymisen merkkejä ja elättelen toiveita, ettei näitä kamalia kohtauksia enää tulisi. En halua kokea enää mitään tällaista mitä olen kokenut. En soisi tätä kenellekään. Kokemus on kyllä kauhea ja jättää jälkensä vaikka ei enää kiusaisi kohtauksillaan. Toivotaan siis ihanaa tulevaa kesää, joka on upea kaikesta huolimatta.
Asu:
- Farkkutakki: Levis, Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto
- Mekko: KappAhl
- Maiharit: D.R Martens
- Laukku: Itse tehty, materiaali Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto
- Aurinkolasit: RayBan
- Pitsiset polvisukat: Indiska
- Korvakorut: Ostettu käsityöläiseltä, tölkinpohjista tehdyt
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Miten pääsiäinen meni?
Miten pääsiäinen meni? Sainko kohtauksia, vai joko nousin ylös sängystä? Meidän erilaisesta pääsiäisestä kerron tässä postauksessa ja seuraavassa taas palataan vanhoihin juttuihin. Minun vointejani on kyselty paljon ja varsinkin Instassa on ollut kuvia ja fiiliksiä tästä pitkästä viikonlopusta, joten kerrotaan ne täälläkin.
Miten pääsiäinen meni?
Miten meni? Noh, tässähän tämä meni. Oli pitkä viikonloppu, sai levätä ja puuhata oikein kunnolla. Pelattiin Cluedoa, Härdellin isoisäkin tuli pelamaan meidän kanssa, ulkoilin heti kun kykenin. Olin hyvin rauhaton, kun olen vielä aika poikki, enkä jaksa samalla tavalla kuin ennen kohtauksia. Tässä on myös itketty kiukusta, surusta ja pelosta, hetken päästä nauraa rätkätetty koko asialle. Olen käynyt tunteita läpi sellaisella vauhdilla, että hirvittää.
Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, miten olen nyt pari päivää ollut kivuttomana ja näin pääsee vähentämään lääkitystä. Vielä ei kaikkea pääse tekemään mikä harmittaa ja väsymys tulee aika nopeasti vielä. Mutta tärkeintä on se, että kipuja ei ole enää. Toivottavasti ei tule takaisin ja kaikkein tärkeintä olisi, että nuo kohtaukset jäisivät pois kokonaan.
Sain neuloa ja pian valmistuikin jämälangoista ihana slipoveri…Taas! Kyllä, nyt niitä tulee pari liukuhihnalta. Kelit kyllä hemmotteli meitä ja saimme nauttia lämmöstä ja auringosta koko pääsiäisen. Oli niin ihana aamusta kuunnella lintujen sirkutuksia ulkona. Siihen oli ihana herätä, se kertoo meille kesän olevan jo lähellä. Vohveleita sain syödä vatsan kyllyydestä.
Mitä me sitten tehtiin?
Härdelli katosi kavereiden kanssa yökylään yhden kaverin luokse tuossa perjantaina. Lauantaina olin ensimmäisen kerran ulkona sitten sairaalan. Se olikin raskas reissu. Vaikka vain hyppäsin autoon, käytiin kuvaamassa mun hieno paita, jonka ompelin tässä kohtausten lomassa ja haimme noutoruokaa JustVegestä, niin olin niin poikki kun tultiin kotiin, etten jaksanut yhtään mitään sen jälkeen. Söin, menin sänkyyn nukahdin ja heräsin kipuun.
Seuraavana päivänä heräsin kivuttomasti ja halusin lähteä pienelle happihyppelylle jälleen. Ihana keväinen keli sai minut tervehtymään nopeasti, tai siltä se tuntui kun auringon säteet kutittivat kasvoja ja lämpöinen tuuli puhalsi kivut pois. Haltialan herkullinen soppa ja munkit piristi kummasti väsynyttä mieltä ja pitivät hyvin pääkivun poissa. Totuus on kyllä se, että poltin kieleni ja kitalakeni sopalla sen verran, että kaikki maailman asiat katosi hetkessä.
Ihanin seikkailu oli sunnuntaina kun lähdimme mieheni kanssa pikkuiselle sunnuntai kävelylle Vanhan kaupungin koskelle. Jälleen ihana ilma hoiti minua ja kietoi lämpöiseen syleilyynsä. Hyvät kelit auttavat tervehtymisessä todella paljon. Samalla reissulla maisteltiin itse tehtyjen donitsien rapeaa makua ja kotona kokkailtiin herkullista paistettua nuudelia. Niin mahtavaa.
Maantaina lähdin miehen kanssa tallustelemaan Aurinkolahden rannalle. Ihmisiä oli valtavasti. Heti kun aurinko paistaa ja on lämmintä ihmiset kömpii koloistaan ulos nauttimaan ihanasta maailmasta ympärillään. Näin teimme mekin. Kotiin päin kun mentiin kaarrettiin Mustapekkaan hakemaan pakastepitsaa. Meillä kun oli pelipäivä ja Cluedoa tulisi pelamaan myös Härdellin isoisä.
Miten teillä meni pääsiäinen?
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua: