Talvi tuli jälleen
2
Talvi tuli jälleen tänne pohjolan etelään ja vaikka nyt olenkin vienyt paljon talvivaatteita varastoon ja kesävaatteet ovat löytäneet tiensä kotiin, niin edelleen löytyy lämmintä päälle. Ei siis tarvitse kesämekossa jäätyä ulkona. Tosin tämä ei mieltä ylennä ollenkaan, lumi siis. Olen kärttyinen, väsynyt ja kyllästynyt. Kaipaan lämpöä ja aurinkoa todella paljon.
Talvi tuli jälleen
En tiedä mikä siinä on, mutta talvi vie minulta kaikki mehut. En vaan jaksa, tänä vuonna talvi on kestänyt todella pitkään. Yli viisi kuukautta jo, se on ihan liikaa. Pahintahan tässä on se, että lämpöä ja aurinkoa jo saatiin ja elämä kääntyi jo keväiseen fiilikseen. Odottavaan, kohta on kesä ja erilaisia suunnitelmia jo tehtiin kesää varten. Lueskelen nyt kaihoisasti viime vuoden postauksia, näihin aikoihin lähdimme mieheni kanssa nauttimaan Tallinnan auringosta. Lämmin ei vielä ollut silloinkaan mutta kevät oli jo. Istuimme terasseilla syöden ja nauttien auringosta. Nyt kun katsoo ikkunasta ulos, näkee valkean lumipeitteen ja sitä samaa moskaa tulee taivaasta alas.
Alkaa tulla pieni epätoivo, että tuleeko sitä kesää vai ei. Pienoinen epätoivo tahtoo iskeä vasten kasvoja. Onko niin, että tänä kesänä Yyterissä nautitaankin pulkkamäestä ja sukelletaan jääveteen? Ei kuulkaa houkuta sitten yhtään. Toki tässä on puolensa, voi ommella koko päivän tai lähteä museoon tai siivota hullun kiilto silmissä. Ensimmäistä kertaa koko elämässäni voisin vaikka siivota. Minä kun en niin pidä siitä hommasta.
Sukellus mieleni sopukoihin
On vähän myös sellainen fiilis, että blogikin on ihan turha harrastus. Mitä tämmöselläkin tekee. Onhan mun helppo täältä tosin aina tarkistaa kaikki, jos tulee puheeksi jokin juttu eikä ihan muista tarkkaan milloin mikäkin tapahtui. Tosin, uskon, että tämä fiilis liittyy nyt vain tähän keliin ja tietenkin odotuksiin. Kyllähän minä näihin jo varauduin, ei tämä yllätyksenä tullut. Toivoin vain, että luontoäiti muuttaa reittiä ja heittää lumisateen jonnekin muualle. Mutta niin kuin tiedämme luontoäiti tekee juuri niin kuin itse haluaa ja me olemme hänen armoillaan.
Tässä nyt sitten vain istun, yöpuku päällä, hampaat pesemättä, sipsipussi kainalossa. Kylpyhuoneesta kuuluu pesukoneen hurina, poika yskii omassa makuukammarissaan ja mies pelaa olohuoneessa. Söpö kuorsaa jalkopäässäni pienessä kerässä. Tytön villasukat huutaa korissa: ”tee minut valmiiksi”. Katson ulos lumisadetta ja huokaisen syvään. Tällainen viikonloppu.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
19 kuukautta
19 kuukautta sitten sain RCVS diagnoosin. Mitä kaikkea tällä välillä on tapahtunut ja miten voin nyt? On nimittäin käsittämätöntä, miten pitkään kestää palautua kunnolla tuosta tilanteesta, jossa olin. Parasta on se, että sain diagnoosin aika nopeasti, vaikka kyseistä tilaa ei helposti tunnisteta.
19 kuukautta
Koska muuttoruljanssi on edelleen käynnissä, enkä ole saanut aikaiseksi kuvata ihania uusia vaatteitani, niin päätin matkata ajassa taaksepäin ja muistella tätä 19 kuukautta, jona olen käynyt läpi yhden raskaimmista ja kivuliaimmista elämänvaiheistani. Sairastuin vuonna 2022 RCV syndroomaan, joka on nyt vihdoin palautunut ennalleen. Kipuja ei enää ole ja voin elää kohtalaisen normaalisti. Pelko päänsäryistä on jättänyt jälkensä, mutta koska kivuttomana olen nyt ollut muutaman kuukauden, niin ehkä pelkokin häviää, tai sitten ei.
Lisätietoa RCVS diagnoosistani alla olevissa linkeissä:
Kuntoutukseni on kestänyt pitkään, yllättävän pitkään. Päänsäryt ovat vaivanneet minua siis lähes koko tämän ajan. Nyt tosiaan muutama kuukausi olen ollut ilman kipuja. Tämä on erittäin hyvä asia. Painavien kantamusten raahaaminen on edelleen meikäläiselle hiukan haasteellista, sillä saatan saada vihlovia kipuja silloin. Muuten ei ole juurikaan kipuja. Toivonkin, että voisin pian olla ihan normaalisti ajattelematta ollenkaan miten arjessa liikun tai toimin.
Rentoutumista ja hyvää unta
Pyrin nykyisin siihen, että minulla on rentoutumiseen aikaa. Toki nyt ollaan menty vähän jokainen äärirajoillamme, koska muutto, isäni kuolema ja kiireinen aika työssä. Odotamme muutoksia työmaailmassa. Opinnot haastaa myös ja välillä tuntuu, ettei aika riitä yhtään mihinkään. Mutta silloin on vain välillä nollattava, että pystyy ottamaan jälleen askeleen eteen päin. Hyvä yöunet on tärkeitä, että jaksaa päivän. Tosin unet ovat kaikkea muuta kuin rauhallisia. Välillä olen puuhastellut unessani niin, että aamulla herätessäni olen aivan hengästynyt.
Viikonloppuna on isänpäivä sekä synttärini. Olen päättänyt ottaa tuon päivän hyvin rauhallisesti, ehkä hiukan availen laatikoita ja purkaan säkkejä. Mutta siitä huolimatta meinaan ottaa ihan rauhassa ja rennosti koko päivän. Ulkoilua ja pötköttelyä vain. Haluan tehdä kaikkeni, että tuo RCVS pysyisi kaukana minusta. Toivon, ettei minun tarvitse enää palata tähän tilanteeseen, näihin kipuihin.
Rakkaudella -Melissa
Seuraa minua: