Tekstiiliarkeologiaa omalla tavallani
1
Teen tekstiiliarkeologiaa omalla tavallani, rennosti, iloisesti ja kokeilemalla. Olen ollut niin innostunut tästä projektista, että olen halunnut ompelemaan heti kun aamulla avaan silmäni. Tämä projekti on innostanut minua valtavasti ja elättelen toiveita, että innostus jatkuu niin pitkään, että saan läjät pois lattioilta.
Osa töistä on päässyt blogiin ja Instagramiin heti, osa on jäänyt odottamaan parempaa hetkeä. Ja sitten on niitä, jotka ovat valmistuneet, mutta joita en ole ehtinyt edes kunnolla kuvata. Nyt ajattelin kaivaa nämä kesän keskeneräiset esittelyt esiin. Näissä töissä näkyy hyvin se, mistä omassa tekemisessäni on oikeastaan aina ollut kyse: vanhojen tekstiilien katsomisesta uusin silmin.
Tekstiiliarkeologiaa omalla tavallani
Minulle tekstiiliarkeologia ei tarkoita vain vanhan vaatteen tuunaamista. Se on enemmänkin tapa katsoa tekstiilejä. Mitä niille on tapahtunut ennen kuin ne päätyivät minun käsiini? Mihin niitä voisi vielä käyttää? Voisiko jostakin näennäisesti tarpeettomasta syntyä jotakin aivan muuta?
Tänä kesänä yksi tällainen työ on tämä punainen Disney-paita, jonka ympärille syntyi aivan oma maailmansa. Alkuperäinen t-paita sai seurakseen punavalkoista ruutukangasta, mustaa pitsiä ja runsaan helman. Lopputulos on jotain aivan muuta kuin tavallinen t-paita.
Pidän erityisesti siitä, että paidan alkuperäinen kuva ei kadonnut muutoksen myötä. Päinvastoin. Se sai ympärilleen uuden kehyksen.
*****
Toinen työ on vihreän, mustan ja valkoisen raidallisen kankaan ympärille rakennettu essu ja siihen sopiva hattu. Tässä kokonaisuudessa näkyy taas aivan erilainen puoli tekemisestäni. Voimakas kangas saa olla pääosassa, eikä sitä tarvitse yrittää rauhoittaa. Mekossa ja hatussa sama materiaali jatkaa matkaansa kahdeksi toisiinsa liittyväksi vaatteeksi. Täydellinen asu vaikka mökille.
Koska mitään en koskaan heitä pois tai myy, niin erilaisia materiaaleja jää joka puolelle. Ensin en tiedä mitä niistä tekisi ja yllättäen pino alkaa itse kuiskia minulle, että haluan olla sitä ja tätä.
Tämä asu lähti liikkeelle siitä, että olen huomannut erilaisten essujen tulevan vähitellen katukuvaan. En Suomessa vielä, mutta muualla. Varsinkin nämä tällaiset essumekot ovat olleet nyt jonkin aikaa kerrospukeutumisen yksi osa.
Ja sitten ovat pitsit.
Pitsit ovat materiaaleja, joita on vaikea heittää pois. Niissä on jotakin ajattoman kaunista, vaikka alkuperäinen käyttötarkoitus olisi jo kadonnut. Vaaleanpunaisen ja valkoisen yhdistelmässä syntyneessä mekossa pitsi saa olla todella näkyvässä roolissa. Mukana on myös raidallista kangasta ja pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät vaatteesta enemmän kuin vain yhden kankaan yhdistelmän.
Valkoinen pitsihame puolestaan oli yksi niistä töistä, jotka päätyivät kameraan kesken tekemisen. Se on hyvä muistutus myös siitä, ettei valmis vaate synny tyhjästä. Ensin on materiaaleja, leikkaamista, sovittelua, kerroksia, ompelua ja välillä myös sitä, että pitää katsoa hetki ja miettiä, mihin suuntaan työ seuraavaksi lähtee.
Vaaleansininen ja valkoinen paita on jälleen aivan erilainen esimerkki. Röyhelöt, kaulukset ja kerrokset tekevät siitä romanttisen ja vähän leikittelevän. Myös tässä kiinnostavaa on juuri eri osien yhdistäminen: yksittäiset vaatekappaleet eivät ehkä olisi enää sellaisenaan kiinnostaneet, mutta yhdessä niistä syntyi uusi vaate. Kaikissa näissä töissä on yksi yhteinen asia: materiaalille ei ole annettu vain yhtä mahdollista elämää.
Strawberry Girl Summer ja vanhojen tekstiilien romantiikka
Tämän kesän punaiset ja vaaleanpunaiset ruudut, pitsit, röyhelöt ja romanttiset yksityiskohdat sopivat muuten aika täydellisesti myös Strawberry Girl Summer -henkeen.
En tarkoita, että kaikki pitäisi tehdä jonkin trendin mukaan. Pikemminkin päinvastoin. Minusta kiinnostavinta on huomata, miten omasta kaapista ja omista materiaaleista voi löytyä asioita, jotka tuntuvat juuri nyt ajankohtaisilta ilman että tarvitsee lähteä ostamaan uutta.
Punavalkoinen ruutu, pitsi, röyhelöt ja vähän leikkisämpi pukeutuminen eivät oikeastaan tarvitse mitään tiettyä trendinimeä. Ne voivat olla yhtä aikaa nostalgisia ja moderneja. Ja ehkä juuri siksi vanhojen tekstiilien kanssa työskentely on niin kiinnostavaa.
Kun vaatteen historiaa ei pyyhi kokonaan pois, siihen jää jotakin persoonallista. Vanha t-paita voi muuttua näyttäväksi yläosaksi. Pitsikangas voi saada uuden tehtävän. Kahdesta erilaisesta vaatteesta voi syntyä kolmas. Kangaspala, joka on ollut liian pieni yhteen tarkoitukseen, voi olla täydellinen yksityiskohta johonkin aivan muuhun.
Tässä kohtaa tekstiiliarkeologia alkaa tuntua enemmän tarinoiden kaivamiselta kuin pelkältä ompelulta. Ja nämä eivät edes ole kaikki tämän kesän työt. Kaksi valmistunutta tekstiiliarkeologista projektia odottaa vielä kuvaamista. Ehkä ne saavat oman hetkensä myöhemmin. Sillä vanhoilla tekstiileillä on tapana odottaa.
Kaikki vaatteet tullaan varmasti näkemään päälläni ja täällä blogissa jossakin vaiheessa. Osa näistä on kuitenkin niin kesäisiä, että niiden kyvaaminen jää varmaan ensi kesään. Nyt niillä on oma paikkansa vaatekaapissa ja jäävät odottamaan parempia kelejä.
Teen Tekstiiliarkeologiaa omalla tavallani.
Mukavaa lauantaita!
Seuraa minua:
Lisää Tekstiiliarkeologiaa:
10 minuutin tuunaus muutti kaiken
10 minuutin tuunaus muutti kaiken. Joskus vaate kaipaa vain pienen muutoksen, jotta siitä tulee jälleen sellainen, jonka haluaa pukea ylleen. Tällä kertaa kirpputorilta löytynyt pitkä paita sai uuden elämän vain kymmenessä minuutissa ja samalla syntyi asu, jossa lähes jokaisella osalla on oma kierrätystarinansa.
10 minuutin tuunaus muutti kaiken
Kuinka monta vaatetta vaatekaapissasi odottaa sitä kuuluisaa ”joskus”? Minullakin niitä on ollut. Sellaisia vaatteita, joista pidän ajatuksena, mutta joita en lopulta koskaan käytä. Tällä kertaa päätin tehdä asialle jotain.
Kirpputorilta löytynyt pitkä valkoinen paita, luultavasti Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, oli juuri sellainen vaate. Se oli kaunis, kevyt ja mukava, mutta tuntui päälläni liian pitkältä. Sen sijaan että olisin siirtänyt sen takaisin vaatekaappiin odottamaan parempaa päivää, otin sakset käteen.
Lopputulos syntyi yllättävän nopeasti:
- Leikkasin helman lyhyemmäksi
- huolittelin reunan saumurilla
- käänsin noin 1,5 senttimetrin päärmeen nurjalle
- ompelin sen suoralla ompeleella.
Koko projektiin kului noin kymmenen minuuttia. Joskus juuri näin pienet muutokset tekevät suurimman eron.
Vanhoista vaatteista uusi kokonaisuus
Valmis paita löysi heti paikkansa vaatekaapissani. Se tuntui heti enemmän omalta kuin ennen tuunausta. Asun muutkin osat kertovat samaa tarinaa.
Hame ei ole kaupasta ostettu sellaisenaan, vaan olen tehnyt sen jo vuonna 2022 vanhoista farkuista. Se on kulkenut mukanani useita kesiä ja osoittanut, että kierrätysmateriaaleista voi tehdä pitkäikäisiä vaatteita.
Mukana kulkeva pussukka puolestaan on tehty vanhasta huivista. Sitä ei ole ommeltu, vaan huivi on muutettu laukuksi ilman ompelua. Se on hyvä muistutus siitä, ettei jokainen vaateprojekti edes vaadi ompelukonetta.
Kun katson koko asua, näen paljon enemmän kuin paidan, hameen ja pussukan. Näen vaatteita, jotka olisivat voineet päätyä pois käytöstä, mutta jotka saivat uuden mahdollisuuden.
Kierrätys voi olla yllättävän helppoa
Moni ajattelee, että vaatteiden tuunaaminen vaatii paljon taitoa, aikaa tai kalliita välineitä. Todellisuudessa ensimmäinen askel voi olla hyvin pieni. Joskus riittää, että
- lyhennät helman.
- Joskus riittää, että vaihdat napit.
- Joskus riittää, että katsot vaatetta uusin silmin.
Tämän projektin parasta antia ei ollut pelkästään uusi paita. Parasta oli tunne siitä, että vaate muuttui jälleen käyttöön sopivaksi. Sen sijaan, että ostaisin uuden, pystyin tekemään vanhasta juuri sellaisen kuin halusin. Se on yksi niistä asioista, jotka tekevät kierrättämisestä niin palkitsevaa.
Jokainen onnistunut tuunaus opettaa katsomaan kirpputoreja hieman eri tavalla. En enää näe pelkästään valmiita vaatteita, vaan mahdollisuuksia. Liian pitkä mekko voi muuttua paidaksi. Farkut voivat muuttua hameeksi. Vanha huivi voi löytää aivan uuden käyttötarkoituksen.
Siksi viihdyn kirpputoreilla niin hyvin. En koskaan tiedä, mikä löytö odottaa seuraavan rekin päässä. Ehkä juuri se vaate, josta tulee seuraava suosikkini, pienen tuunauksen jälkeen.
Ja ehkä juuri siksi tämä kymmenen minuutin projekti tuntuu paljon suuremmalta kuin pelkältä helman lyhentämiseltä. Se muistuttaa siitä, ettei vastuullisempi pukeutuminen aina tarkoita suuria päätöksiä. Joskus se tarkoittaa vain sitä, että antaa vanhalle vaatteelle uuden mahdollisuuden.
Rakkaudella, Melissa!
Seuraa minua:
Lisää kivoja tuunauksia alla olevissa linkeissä: