Voiko vaatteisiin rakastua?
2
Voiko vaatteisiin rakastua? Ei ehkä samalla tavalla kuin ihmiseen, mutta lähes yhtä syvästi. Vaatteet kulkevat mukanamme elämän eri vaiheissa, kantavat muistoja, suojaavat, lohduttavat ja kertovat tarinoita ilman sanoja. Joillekin ne ovat vain käyttöesineitä, mutta toisille ne ovat identiteettiä, käsityötä, nostalgiaa ja hiljaisia tunteita, joita ei aina osaa selittää. Tämä teksti on rakkauskirje vaatteille, niille kuluneille hihoille, täydellisille löydöille ja kankaille, jotka tuntuvat enemmän kodilta kuin materiaalilta.
Voiko vaatteisiin rakastua?
On olemassa vaatteita, joita ei vain käytetä. Niitä eletään.
Ehkä se on vanha pellavapaita, jonka hihat ovat pehmenneet vuosien pesuissa juuri täydellisiksi. Ehkä se on kirpputorilta löytynyt villatakki, joka tuntui heti omalta, vaikka sen historiaa ei tunne. Tai mekko, jonka ompelit itse hitaasti iltaisin, ratkoen välillä saumoja ja epäillen koko projektia, kunnes yhtenä päivänä se olikin valmis ja tuntui enemmän muistilta kuin vaatteelta.
Rakkaus vaatteisiin on usein vaikea selittää ihmiselle, joka näkee pukeutumisen vain käytännöllisenä asiana. Silloin puhe vaatteiden tunnearvosta kuulostaa helposti pinnalliselta tai turhamaiselta. Mutta todellisuudessa kyse on usein paljon syvemmästä asiasta.
Vaatteet liittyvät identiteettiin. Ne liittyvät siihen, miten ihminen haluaa tulla nähdyksi tai miten hän yrittää löytää itsensä. Joskus oikeanlainen takki voi antaa rohkeutta kävellä huoneeseen, jossa tuntee itsensä epävarmaksi. Joskus taas väljä neule toimii suojana päivinä, jolloin maailma tuntuu liian suurelta.
Pukeutuminen ei ole aina näyttämistä. Joskus se on piiloutumista. Joskus selviytymistä.
Ja silti juuri vaatteiden kautta moni löytää luovuutensa. Varsinkin ihmiset, jotka tekevät käsillään, ymmärtävät tämän erityisellä tavalla. Kankaat eivät ole vain materiaaleja. Ne ovat mahdollisuuksia. Vanhat verhot voivat muuttua haalariksi. Rikkinäinen pitsiliina voi päätyä mekon helmaan. Kulunut farkkutakki voi saada uuden elämän kirjailujen ja paikkojen kautta. Siinä on jotain lohdullista, että maailmassa, jossa ihmiset vaihtavat mielipidettä nopeasti ja trendit katoavat viikoissa, joku käyttää aikaa parsintaan. Korjaamiseen. Hitaan kauneuden tekemiseen.
Moni meistä muistaa ainakin yhden vaatteen, johon liittyy lähes kipeä tunne. Takin, joka oli mukana ensirakkauden aikana. Kengät, joilla käveli kaupungissa silloin kun elämä muuttui. Huivin, joka tuoksui vielä vuosia myöhemmin joltakin menetetyltä ajalta. Siksi vaatteista luopuminen voi tuntua niin vaikealta. Ei siksi, että tarvitsisimme kaiken materiaalin ympärillemme, vaan siksi että muistot kiinnittyvät konkreettisiin asioihin. Kangas muuttuu muistipaikaksi.
Ja ehkä juuri siksi second hand -kulttuuri koskettaa niin monia. Käytetyssä vaatteessa on usein jotain inhimillistä. Se ei ole täydellinen eikä steriili. Siinä näkyy elämä. Pieni kuluma hihassa, haalistunut väri tai käsin tehty korjaus voivat tehdä vaatteesta kiinnostavamman kuin yksikään uusi pikamuotiketjun täydellinen tuote.
Vaatteet muistavat meidät
Maailma yrittää jatkuvasti vakuuttaa meille, että tarvitsemme uutta. Nopeammin vaihtuvia trendejä, enemmän ostoksia ja täydellisempiä versioita itsestämme. Silti kaikkein rakkaimmiksi muodostuvat usein juuri ne vaatteet, joita on käytetty eniten. Ne, joiden taskuihin unohtuu kuitteja ja pieniä muistiinpanoja. Ne, joiden hihat venyvät hieman liikaa. Ne, joita ei enää edes huomaa peilistä, koska ne tuntuvat niin omilta.
Siinä on jotain hyvin inhimillistä.
Ehkä rakastamme vaatteissa juuri sitä, että ne vanhenevat kanssamme. Nahka pehmenee, puuvilla ohenee, värit haalistuvat auringossa. Vaatteet eivät pysy muuttumattomina, aivan kuten emme mekään pysy. Ja joskus vaatteen kautta voi nähdä oman kasvunsa. Vanha juhlamekko voi muistuttaa ajasta, jolloin yritti mahtua johonkin rooliin, joka ei lopulta ollut oma. Sitten tulee päivä, jolloin löytää tyylin, joka ei enää tunnu naamiaisasulta. Ei tarvitse näyttää nuoremmalta, trendikkäämmältä tai hienommalta. Riittää, että näyttää itseltään.
Se on ehkä suurin muutos, jonka ihminen voi pukeutumisessaan tehdä.
Tyylissä ei lopulta ole kyse siitä, kuinka kallista kaikki on tai kuinka hyvin seuraa muotia. Todellinen tyyli syntyy usein siitä, että uskaltaa näkyä omana itsenään. Se näkyy ihmisissä, jotka yhdistelevät vanhaa ja uutta pelottomasti, käyttävät käsintehtyjä koruja, korjaavat lempivaatteitaan ja rakentavat estetiikkansa muistojen, tunteiden ja persoonallisuuden ympärille. Siksi vaatteet voivat olla myös vastarintaa. Vastustusta kertakäyttöisyydelle. Hitaamman elämän puolustamista. Päätös siitä, ettei kaiken tarvitse olla uutta ollakseen arvokasta.
Ehkä juuri siksi käsityö tuntuu monista nykyään niin merkitykselliseltä. Kun ompelee vaatteen itse, siihen ommellaan samalla aikaa. Elämää. Ajatuksia. Jokainen sauma kertoo hetkestä, jolloin joku istui hiljaa koneen ääressä ja teki jotakin käsillään maailmassa, jossa lähes kaikki tapahtuu nopeasti ruudun kautta.
Ja ehkä rakkaus vaatteisiin on lopulta rakkautta kaikkeen siihen, mitä ne kantavat sisällään: muistoihin, identiteettiin, kauneuden kaipuuseen, turvallisuuteen ja luovuuteen. Sillä parhaat vaatteet eivät koskaan tunnu vain vaatteilta. Ne tuntuvat kodilta.
Rentoa torstaita!
Seuraa minua:
Askartelun iloa nuorten kanssa
Askartelun iloa ei voi muuta kuin jakaa kaikille ja koska meillä nuoret ovat innostuneet tekemään vaikka ja mitä kivaa. Ihan omia juttuja ja sitten tietenkin näitä minun omia kokeiluja. Esittelen pari juttua, joita ollaan tekemässä tai saatu jo valmiiksi. Kuvissa olevat jutut ovat minun tekemiä, koeversioita. Nuorten töitä en saa omassa somessa esitellä.
Askartelun iloa nuorten kanssa
Nuorten kanssa on ihana työskennellä, varsinkin näinkin hienon työkalun kanssa kuin kädentaidot. Kädentaidoissa on paljon terveysvaikutuksia, se poistaa tressiä, pitää aivot terveenä ja nostaa itsetuntoa. Mutta sillä on myös monia muita positiivisia vaikutuksia, ei vain näitä edellä mainittuja, en nyt kuitenkaan mene niihin. Nuorten näkemykset siitä työstä, jota työstetään riippuu aina tekijästä. Jokainen kädenjälki kertoo siitä nuoresta, joka sen työn tekee. Yksikään työ ei ole saman näköinen ja jokainen valmis työ on upea. Jaksan koko ajan sanoa siitä, että nämä nuoret ovat todella taitavia.
Meillä on töissä yksi iso muovilaatikollinen kierrätysfarkkua, joukossa on minun lahjoittamia ja sitten on vanhempaa perua olevaa jämää. Nämä on meillä nyt se juttu, eli koitamme saada tämän laatikon tyhjäksi, jotta saan täytettyä jälleen uusilla farkuilla, joita lahjoitin muutossa nuorille käyttöön. Minulle jäi kotiin vielä yksi hyllyllinen käytettäväksi. Olen toki tehnyt muutakin esimerkkiä näistä, mutta niistä myöhemmin. Nämä työt tehdään pienistä paloista ja koitetaan hyödyntää askartelussa.
Eettinen ja ekologinen sulka valmistuu vaikka farkusta
Tekstiili on hauskaa puuhaa
Näitä töitä teemme siis tekstiilissä, ompelemme harvoin ja siksi tekstiili on mielenkiintoista kun pyritään hyödyntämään materiaalia eri tavoin. Ompelu on aina se ensimmäinen asia mitä tekstiilistä ajatellaan. Toki myös lankatyöt, mutta ompelu on se mitä monet uusista nuorista ajattelee. Ajatellaan myös, että tekstiili on täällä samanlaista kuin koulussa ja monille tuleekin vähän yllätyksenä, että jokaisen tehtävä on tehdä tosiaan oman maun mukaan ja kokeilla ja testailla. Useasti kerron mitä olisi tarkoitus tehdä ja jokainen tekee juuri sillä tavoin mikä itselle sopii. Toki osassa annan ohjeistusta miten esimerkiksi pääsee lopputulokseen.
Se saattaa joillekkin olla hiukan vaikeaa, mutta vähitellen se oma näkemys alkaa tulla esiin ja näin keväällä sitten jokainen tekee oman maun mukaan. Kuten nyt juuri kun tein esimerkkiä kaktuksesta. Nuoret alkoi heti visioimaan miten he tekisi sen. Tässä hommassa kun ei ole olemassa oikeaa ja väärää. Joskus visioidaan juttuja yhdessä. Meillä on siis kokeellisia juttuja, joita testataan yhdessä. Saatan heittää ilmoille idean, aletaan siitä rakentaa ja nuoret matkan varrella miettii ja pohtii miten edetään ,mikä olisi hyvä tie lopputulokseen ja sitä kokeillaan. Odotan todella paljon millaisia töitä valmistuu, tai osa on jo valmistunut.
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: