Kirppikset ovat täynnä toinen toistaan ihanampia vintagetakkeja ja turkkeja. Tällä kertaa tehdään vintagetakeista uusi takki. Vanha villakangastakki ja turkki yhdistettiin suloiseksi 1/4 hihaiseksi lyhyeksi duffelitakiksi. Takki on todella lämmin, sillä ennen käytettiin villakangastakeissa vatiinia ja tässä takissa juuri sitä löytyi ja hyödynsin sen tietenkin. Turkki on muutoinkin lämmin, joten vaikka takki on itsessään hyvin lyhyt ja hihat ovat lyhyet, lämmittää takki todella hyvin.

Vatiini on se taikamateriaali, joka saa villakangastakin erittäin lämpimäksi, kyseistä vuorta ei ole pikamuotitakeissa ollenkaan, tai itse en ole yhdestäkään sellaista löytänyt. Siitä syystä kyseiset takit eivät ole kovinkaan lämpimiä pakkasella. Sopivat enemmänkin syyskäyttöön kuin talvikäyttöön.

Vintagetakeista uusi takki

Kaava löytyy jälleen Burda 10/2009 -lehdestä. Kaava on aivan ihana ja sillä olen tehnyt jo kaksi takkia. Kaksi erilaista ja vielä tekisi mieli tehdä jokin oikein tumma ruudullinen takki samalla kaavalla. Turkki oli aika painava, joten myös tästä takista tuli suhteellisen painava, joka hiukan haittasi myös ompelua. Näin paksuja materiaaleja ei ihan mitkä tahansa koneet ompele, joten jos ei ole ennen turkista tai paksua villakangasta ommellut, kannattaa se jättää ammattilaisen hommaksi. Ja vaikka itse olen ammattilainen, tuotti se minulekkin vaikeuksia.

Kiinnitykset taskuissa sekä edessä on tehty miehen vanhasta nahakatakista sekä sinisen villakangastakin napeista. Näin ei mennyt hukkaan villakangastakki, turkista on jäljellä vielä paloja, joista saankin vaikka mitä hauskaa vielä. Myös turkin kiinnittimet säästin parempaa hetkeä varten. Koska vuori molemmissa takeissa oli huonossa kunnossa, sukelsin puuvillavarasooni ja nappasin mustavalkoisen puuvillaknakaan, josta sain aivan ihanan vuosin takkiini. Kuviollinen puuvilla antaa kivan säväyksen takkiin.

Molemmat takit on löytyneet vuosia sitten Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, ihastuin molempien malliin ja materiaaliin. Myös villakangastakin väri innosti minua kovasti. Tosin näistä takeista olisi voinut tehdä vaikka millaisen takin halutessaan, mutta minä halusin nyt tällaisen, joka vie minut mielikuvitusmatkalle toiseen maahan, ihanaan vuoristoon.

Aina kaikki ei mene niin kuin Strömsössä

Joskus mieheni ei vaan kerta kaikkiaan muista tarkistaa kamerani asetuksia kun kuvaa vaatteitani. Silloin käy näin pöljästi, mutta uskon, että tulette näkemään tämän takin vielä uudelleen, joten uskallan laittaa epäonniset kuvat esille. Muutoinkin pimeys ja sankka lumisade on haasteellisia hetkiä kuvata, mutta aina pitää yrittää kuitenkin. Vai mitä olette mieltä?

Muutama päivä sitten kirjoitin artikkelin,  joka käsitteli pienestä isoksi, niin tämä artikkeli käsittelee isosta pieneksi. Mitäs tämä sitten oikein tarkoittaa? Sitä, että vaate on aina helpompi pienentää kuin suurentaa. Kun pienentää, niin ei tarvita lisäosia vaatteeseen, vaan voidaan vaate pienentää monin eri tavoin. Vaikka suoraan sivusaumoista tai sitten purkaa siitä muokata oikean kokoiseksi.

Liian pieni neuletakki sopivaksi

Tämä tuunaus on tehty juuri niin, että olen purkanut liian suuren tunikan neljään osaan, purin myös pääntien, sillä se oli myös saatava pienemmäksi. Joskus kun alkuperäinen vaate on monta numeroa suurempi, sen pienentäminen on helpompaa kun osat on purettu. Tässä hommassa ei tarvita kaavaa, mutta voi käyttää omaa paitaa apuna.

Isosta pieneksi

Käytin apuna siis omaa trikoopaitaa ja pyrin siihen, ettei helma juuri kaventunut. Näin sain pidettyä mekon mahdollisimman saman tyyppisenä mitä alkuperäinen tunika oli. Olkalinja ja pääntie muuttuivat myöskin, sekä vyötärön kohta muuttui samalla kertaa. Vaikka pinennys on helpompaa, niin kannattaa silti työssä miettiä tarkkaan miten sen pienentämisen tekee. Jos olisin näin ison tunikan sivuista vain pienentänyt, olisi lopputulos ollut vääränlainen, mekko ei olisi istunut päälleni mitenkään, sillä kaikki olisi olleet väärissä paikoissa. Mekko pieneni kuusi numeroa, joten kyse oli isosta muutoksesta.

Kannattaa hyödyntää kaikki mahdollinen materiaali isosta vaatteesta, esimerkiksi minun mekon helma on saman kokoinen kuin alkuperäisessä. Ja ylimääräisen leikkuujätteen voi ommella yhteen ja ommella tähän asuun vaikka pipon halutessaan. Näin hyödyntää lähes kaikki materiaalin mitä tästä tulee.

Miten käyttää mekkoa talvella?

Tällaisen mekon voi helposti yhdistää oikeastaan millaisten vaatteiden kanssa tahansa. Mekon ulkonäkö muuttuu nopeasti kun vaihtaa värit ja asusteet. Ja vaikka mekko on ohutta neulosta, voi tämän kanssa yhdistää neuleitakin ihan hyvin. Minun lemppari asu näkyy näissä kuvissa. Mutta värejä voi muuttaa, takin mallia voi vaihtaa.

• Mekko: Itse tehty liian suuresta tunikasta
• Jättituubi: Itse neulottu
• Takki: Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto
• Kengät: Kierrätyskeskus, Nihtisilta

Tärkeää on kuitenkin se, että on paksut sukkikset jalassa, pitkävartiset saapikkaat (limisena talvena), toppi mekon alla (minulla on aina talvella toppi alla), kaulaliina ja takki. Se mikä miellyttää käyttäjän silmää on toinen asia. Mielestäni tämän kyseisen mekon väri tarvitsee voikkaat värit ympärilleen, tai sitten hempeää pastillia, mutta ei tummia värejä koska muutoin tulee asu liian tummaksi ja tunkkaiseksi. Väreillä raikastaa kivasti vaatteen ilmettä.

Jättituubihuivi

Tämän tuubihuivin olen neulonut noin 15 vuotta sitten, ihanan pehmeästä buklee -langasta. En tiedä saako tällaista lankaa enää mistään, muttakerä oli sellainen valtavan kokoinen tyyny. Halusin tehdä tästä mahdollisimman suuren, jotta voin käyttää sitä huppuna sekä kieputtaa harteille. Olen neulonut sen silällä suoralla ja muistaakseni silmukoita on noin 200. Käytin lähes kaiken langan tähän ja tämä on suuri. Jos haluan käyttää sitä ihan tuubihuivina, se kiertyy kaulalle todella monta kertaa, mutta en halua niin paksusti sitä kaulalle, siksi annan sen pudota harteille lämmittämään, esimerkiksi takin päälle.

Nautinnollista sunnuntaita kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

VillaNanna SecondHand