Oodi farkkutakille – Kun Los Angeles kutsui ja mieheni kaivoi maalit esiin. Joskus elämässä tulee eteen hetkiä, jolloin tekee mieli nousta arjen yläpuolelle. Meidän hetkemme tuli, kun lentoliput Los Angelesiin kilahtivat sähköpostiin, ja tajusin, että minulta puuttuu täydellinen matkavaate. Eihän sitä nyt voi Kaliforniassa astella ilman jotain statementtia. Ja siitä syntyi tämä kaunokainen – minun, mieheni ja yhden hyvin kaoottisen maalausillan rakkaudenlapsi: farkkutakki, joka huutaa SWEET isolla ja glitterillä.

Oodi farkkutakille – Kun Los Angeles kutsui

Takin selkään on ikuistettu asioita, joita ilman en yksinkertaisesti voisi elää: jäätelö, tähtisumu, vähän glitteriä, kaksi epäilyttävästi sinistä muffinssia (?) ja tietenkin – dramaattinen piirrosminäni, joka näyttää siltä kuin Barbie olisi eksynyt Studio Ghiblin maailmaan. Mieheni taiteellinen näkemys? Ensin tuli visio, sitten tuli t – ja lopulta tuli kiire, koska lento lähti seuraavana aamuna.

Tämä takki ei kuitenkaan ole vain vaate. Se on elämänasenne. Kun puin sen päälleni ja astuin Helsinki-Vantaan terminaaliin, tunsin oloni kuin suomalaiseksi Carrie Bradshaw’ksi. Jokainen käännös sai aikaan pieniä huudahduksia – osa niistä innostuksesta, osa ehkä pelästyksestä, mutta reaktio on aina parempi kuin välinpitämättömyys, eikö?

farkkutakki: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto Neule: Ross dress for less, Los Angeles Housut: Fida Kengät: Adidas outlet, Tammisto

farkkutakki, joka huutaa SWEET isolla ja glitterillä.

Ja voin kertoa – Los Angeles rakasti tätä takkia. Yksi koira haukkui sitä, mutta uskon sen olleen hyväksyvä haukahdus. Kadulla sain peukutuksia, yhdeltä jäätelökioskilta ilmaisen tuutin (ehkä sattumaa?), ja yhdessä Kenkä-kaupassa myyjä sanoi ”That jacket is so extra I love it!” – ja sehän on juuri se energia, jota tässä elämässä tarvitaan.

SweetStyleAlert – Miten kulahtaneesta farkkutakista tuli tyylini ydin?

Tämä takki ei ole vain vaate – se on tarina. Ja kaikki alkoi Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, josta nappasin vanhan farkkutakin ”ihan vaan kokeeksi”. Kulahtanut, muodoton ja kaikin tavoin… noh, ei ihan L.A.-muotia. Mutta sitten astui kuvaan mun mies, pensselit ja visionäärinen hullutus. Tekstiilimaalit,  jäätelöt, glitterit, tähtiä ja söpö pastellisankaritar – yhdessä illassa takista tuli taideteos. Ja viime hetkellä valmiiksi ennen meidän lentoa Los Angelesiin! (todellisuudessa teoksen tekoon meni kaksi vuotta).

Se, mikä alkoi sattumalta ja ilman sen kummempia odotuksia, muuttui yhdeksi tärkeimmistä vaatteista minun vaatekaapissa. Tämä takki muistuttaa minua luovuudesta, rakkaudesta ja siitä, miten vaate voi kantaa mukanaan muistoja ja merkitystä. Tyyli ei aina synny ostamalla – joskus se löytyy ilmaisosastolta ja herää eloon, kun sille antaa mahdollisuuden. Nyt tämä takki on enemmän kuin asuste – se on osa mua.

Kiitos rakas mieheni tästä vaateihmeestä. Ja kiitos elämä, että toisinaan meille suodaan hetkiä, jolloin farkkutakista voi tulla osa tarinaa – tai ainakin lentokenttädraamaa.

Ihanaa päivää kaikille,

Nanna 

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Pinterest

LUE MYÖS:

Farkkutakki kuin taideteos

Nyt tulee postaus, jonka tekoa olen odottanut todella pitkään, nimittäin DIY -Taidetta kengissä -postaus. Ja on minulla kuulkaa aivan ihana mies kun se minulle tällaisia ihanuuksia on tehnyt. Kertoo siitä, että olen hänelle erittäin tärkeä.

DIY -Taidetta kengissä

Ja vihdoin paljon odotetut ja täällä monet kerrat vaiheittain esitellyt tossuni on valmiit. VIHDOIN!!! En odottanutkaan näitä kuin lähimmäs vuoden. Katsotaan miten pitkään odotan mun seuraavia kenkiä…Lupailin ohjetta, jotta aloittelijakin voi onnistua tekemään tällaiset ja ohjeisiin pääsee klik klik, tästä. Meillä oli käytössä ihan tavalliset tekstiilitussit sekä musta permanenttikynä. Kengät on lopuksi silitetty ohjeen mukaan. Nämä kengät on hartaasti odotettu ja toivottu, vihdoin valmiit jalassa ja voin luvata, että käytän uudelleen ja uudelleen. Täydelliset. Sain mitä tilasin ja enemmän. On mulla mahtava mies vaikka hidas onkin.

Joko sanoin, että näistä tuli upeat? Ja joko sanoin, että mun mies on aivan ihana? Jos en niin nyt sanoin. Parasta on tosiaan se, että voi tehdä vanhoista käyttämättömistä kengistä ihan uuden uutukaiset vaikka kustomoituna. Ja kun ei tarvitse lopultaan olla mikään taiteilija, kun voi käyttää apuvälineitä saavuttaakseen oikean lopputuloksen. Näitä voisi tehdä lisää.

jumppakassi on paras kassi

Postaukseen saatiin kuvattua myös kassi, jonka tein äitini antamista kankaista. Kangas on ulkoilukangasta, kahisevaa. Tulee mieleen kasariluvun tuulipuku. Mutta halusin tehdä siitä jotain mikä sopii hyvin tähän päivään ja se oli kassi/reppu/härpäke/systeemi, joka on vilahtanut blogissani nopeasti jo aikaisemmin. Toimii erittäin hyvin tavaroiden kuljetukseen paikasta paikkaan.

Tällaiset reput on helppo valmistaa ja niistä tulee kyllä hauskoja ja varsinkin nämä vettä hylkivät materiaalit on ihan parhaita, kun kaikki ei kastu sitten, jos vähän sataa vettä. Ja reppu jotenkin kumman syystä sopii kenkienkin kanssa. Vaikka kankaassa on enemmän ysäri fiilistä.

En voi olla ihastelematta kenkiäni

Niin se vain on, näitä ei voi olla ihastelematta. Mies on tarkkaan kuunnellut mitä kenkiini haluan. Ja hän teki paljon enemmänkin. Kengät olivat alunperin ihan vaaleanpunaiset, mutta kukaan ei niitä käyttänyt, ne olivat myös tyttärelläni jonkin aikaa lainassa, muttei hänkään niistä kiinnostunut. Jouduin ostamaan ne yllättäen, kun töihin mennessä meni kengät rikki. Sitten ensimmäiset vastaan tulevat kengät ostoskoriin ja jalkaan. Sen jälkeen niitä ei kukaan halunnut käyttää.

Toista on nyt, kun ne on muokattu erilaisiksi. Nyt niitä haluaa käyttää ja mielellään. Vaikka tussi on kiinnitetty silittämällä, niin en siltikään raaski laittaa kenkiä kostealla säällä jalkaan, ihan varmuudeksi vain. On nää vaan niin ihanat…