Röyhelöt Riemuitsivat Syksyssä
0
Tämä Röyhelöt riemuitsivat syksyssä -postaus aloittaa synttäriviikkoni asusarjan villaa, vintagea, yhdistelyiloa ja hulmuavia helmoja, jotka päättivät käyttäytyä kuin olisivat omassa tanssiesityksessään.
Röyhelöt Riemuitsivat syksyssä
Synttäriviikko starttaa: minä, villapaita ja dramaattinen hame.
Synttäriviikon ensimmäinen asu on aina erityinen, sillä se virittää koko viikon tunnelman. Tällä kertaa valitsin ylleni itse neulomani Drops Design Janelle -villapaidan, pehmeän, lämpimän ja juuri sopivasti oversizen, sellaisen joka syleilee lempeästi, vaikka marraskuun tuuli tekisi parhaansa sotkeakseen hiukset, ajatukset ja koko kuvaussuunnitelman.
Mutta neule ei ole tämän päivän varsinainen tähti. Tähdeksi nimittäin ilmoittautui hame, joka päätti, että minun syntymäpäiväni on sille täydellinen hetki ottaa maailman suurin esiintymislava, eli lähin asvalttiparkki.
Hame, joka elää kuin sillä olisi oma show
Hame löytyi vuosia sitten UFFista, ja sen alkuperän selvittäminen vei tasan yhden googlauksen verran: kyseessä on erittäin todennäköisesti joko Mammu Couture tai Made by Triinu, kaksi suunnittelijaa, jotka tunnetaan dramaattisista, kerroksellisista, pliseeratuista ja elämää suuremmista hameistaan. Niissä on se tietty draamaenergia.
Sen energia on:
- “en tarvitse lavastusta, olen itse lavastus”,
- “olen syntynyt tuuleen”,
- ja “jos en hulmua, en ole onnellinen”.
Kuvat näyttävät välillä siltä, että hame yrittää lähteä yksinään kohti Ruoholahtea. Välillä se peittää jalkani kokonaan, välillä se muljahtaa ylös kuin olisi tekemässä piruettia. Hameella on selkeästi oma agenda, joka ei aina vastaa minun. Mutta hame tekee myös jotain muuta: se tuo esiin iloa. Sitä samaa iloa, jota synttäriviikolla pitääkin olla.
Kun tuuli toimii ilmaisena stylistinä
Koko kuvaustilanne oli enemmän performanssitaidetta kuin muotikuvia. Jokainen askeleeni muuttui tanssiksi, jokainen tuulenpuuska uudeksi asennoksi, jota en todellakaan ollut suunnitellut. Yhdessä kuvassa näytän siltä kuin olisin harjoittelemassa flamencoa. Toisessa siltä kuin yrittäisin pitää hameen maan pinnalla puhtaan hyväntekeväisyyden nimissä. Kolmannessa hame nousee niin korkealle, että näyttäisi aivan siltä, että aurinko on juuri nousemassa sen takaa. Ja juuri se on tämän asun taika.
Vaatekaappipäiväkirja: iloa siitä, mitä jo omistan
Tämä asu ei ole vain synttäriviikon aloituskokonaisuus, se on myös merkintä omaan vaatekaappipäiväkirjaani, jonka perusajatus on nauttia niistä vaatteista, jotka minulla jo on, ja oppia yhdistelemään niitä uusilla tavoilla. Vaatekaappipäiväkirja ei pyri täydellisyyteen, minimalismiin tai siihen, että ostaisin vähemmän, vaikka niin usein käykin. Sen tarkoitus on sanoa: “Katso, mitä kaikkea sinulla jo on. Leiki niillä.”
Tämä asu muistutti taas tärkeistä asioista:
Vanhat vaatteet voivat yllättää
- Hame on asunut kaapissani jo monta vuotta. Silti sen ja Janelle-neuleen liitto tuntuu tuoreelta ja raikkaalta.
Uusi asu syntyy yhdistelmästä, ei kaupasta
- En ostanut mitään uutta tätä kokonaisuutta varten. Ainoa uusi asia oli idea.
Leikkiminen kuuluu tyyliin
- Varsinkin hameen kanssa. Tuuli auttaa, jos oma mielikuvitus loppuu.
Tyyli on jo omassa kaapissa
- Tämä asu ei kerro siitä, mitä haluaisin ostaa, vaan siitä, mitä rakastan jo nyt.
Omat vaatteet ovat tarinoita
- Neule on käsityöni, hame kirppisaarre. Yhdessä ne ovat muistutus siitä, että parhaat tyylivalinnat eivät synny kiireessä, vaan tunteesta.
röyhelöenergiaa koko viikolle
Synttäriviikon ensimmäinen look oli enemmän kuin asu, se oli tarina. Tuulen tanssi, neuleen lämpö, hameen oma wappushow, ja ennen kaikkea merkintä vaatekaappipäiväkirjaan siitä, miten paljon iloa omista vaatteista voi löytää. Jos tämä asu kertoo jotakin tulevalta vuodelta, niin ainakin sen, että aion nauttia vaatteistani rohkeammin, hulmutella helmoja useammin ja antaa itselleni luvan leikkiä.
Eikä huono tapa aloittaa synttäriviikko ollenkaan.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
Seikkailu Vintagetalliin
Seikkailu Vintagetalliin, itse tehty paita, Nuppu ja löydöt vintagen maailmasta sai alkunsa harmaasta aamusta, joka ei luvannut paljoa. Päänsärky painoi ja olo oli kaikkea muuta kuin kevyt. Silti päätimme lähteä liikkeelle, sillä mielessäni oli yksi tärkeä asia: halusin löytää kauniin kehyksen kuvaa varten. Kehyksen, johon joskus, kun se päivä koittaa, asetetaan kuva Nupusta, meidän rakkaasta tiibetinspanielistamme, joka täyttää ensi kuussa 18 vuotta. Tämä matka ei ollut vain ostosreissu, vaan myös pieni seikkailu, jossa yhdistyi muistot, käsillä tekeminen ja vanhojen aarteiden etsintä.
Seikkailu Vintagetalliin
Aamu alkoi hitaasti. Kahvi ei vienyt päänsärkyä pois ja ulkona tihutti vettä. Olisin voinut jäädä kotiin, mutta sisällä kyti tunne, että juuri tänään oli oikea päivä lähteä liikkeelle. Nuppu, vanha mutta yhä eloisa ystävämme, seurasi katseellaan, kun etsin päälle jotain erityistä. Halusin näyttää itselleni, että vaikka olo ei ollut paras mahdollinen, ulkoinen olemus voisi silti tuoda voimaa.
Valitsin ylleni itse tekemäni vihreän raidallisen paidan. Sen kaava löytyy SY – 10 matchande nyckelplagg -ompelukirjasta, josta olen saanut paljon inspiraatiota ompeluun. Kun paita sujahti päälle, muistin taas sen tunteen: käsin tehdyt vaatteet kantavat mukanaan aivan erityistä tarinaa. Ne eivät ole vain kangasta ja lankaa, vaan osa tekijänsä identiteettiä.
VAATTEET, JOISSA KULKEE TARINOITA
Paitaan yhdistin UFFista löytyneet valkoiset housut ja pitkän takin. UFFin second hand -löydöissä on aina jotain kiehtovaa, jokainen vaate on kulkenut jossain ennen minua, kantanut toisen ihmisen tarinaa. Kun yhdistän niitä omiin tekeleisiini, kokonaisuudesta syntyy jotain täysin uutta ja ainutlaatuista.
Jalkaan laitoin tummanvihreät kengät, jotka ostin kesällä Zakopanesta. Ne ovat matkamuisto, mutta samalla käytännöllinen osa arjen asuja. Korviin pujotin Epäonnistunut tyttö -nimisen taiteilijan tekemät kierrätysmateriaaleista valmistetut korvakorut, muistutus siitä, että kauneus syntyy usein epätäydellisyydestä ja siitä, että joku on nähnyt vaivaa luodakseen uutta vanhasta.
Kun katsahdin peiliin ennen lähtöä, huomasin että oloni oli jo hieman parempi. Vaatteet eivät aina ratkaise kaikkea, mutta joskus ne antavat juuri sen pienen lisävoiman, jota kaipaa.
Vintagetalli ja Helsingin kadut
Matka Vintagetalliin kulki pitkin Helsingin katuja, joilla on aina oma tarinansa. Rosoiset kivetykset, vanhat rakennukset ja kadunkulmien yllätykset luovat tunnelman, joka tekee pienestäkin retkestä erityisen. Vintagetallin edessä seisoi tuttu kyltti, joka johdatti sisään menneiden vuosikymmenten maailmaan. Siellä mennyt ja nykyinen kohtaavat, juuri sellaisessa paikassa vanhan kehyksen etsintä tuntuu oikealta.
Kehyksissä on jotain symbolista. Ne suojelevat ja kehystävät muistoja, antavat niille pysyvyyden. Minulle tämä kehys ei ole mikä tahansa esine, vaan paikka, johon joskus asetetaan kuva Nupusta. Ajatus tuntui raskaalta mutta samalla lohdulliselta. Elämä on aina läsnä tässä hetkessä, mutta muistot kantavat yli ajan.
KALLION KIERROS: PUISTOKIRPPIS JA VINTAGELIIKKEET
Vintagetallin jälkeen emme halunneet vielä lähteä kotiin. Päätimme jatkaa kävelyä ympäri Kalliota, tuota ihanaa asuinaluetta, jossa mennyt ja nykyisyys huokuvat rinta rinnan. Kallio on kuin seikkailu itsessään: katujen kulmista voi löytää vanhoja kahviloita, graffitein koristeltuja porttikäytäviä ja pikku putiikkeja, joihin ei ehkä muuten koskaan eksyisi.
Pysähdyimme puistokirppikselle, jossa tunnelma oli lämmin ja yhteisöllinen. Myyntipöydät notkuivat kaikkea vanhoista astioista retrovaatteisiin, ja ilmassa oli tuttua toritunnelmaa. Oli kuin jokainen pöytä olisi kertonut omaa tarinaansa, elämästä, jota joku oli joskus elänyt.
Matkan varrella osuimme myös useisiin eri vintageliikkeisiin. Jokainen liike oli oma maailmansa: yhdessä saattoi olla 70-luvun mekkoja, toisessa vanhoja nahkalaukkuja, kolmannessa tarkkaan valittuja design-esineitä. Oli ilo huomata, että Helsinki elää ja hengittää vintagekulttuuria. Kun kuljin hyllyjen väleissä ja hipelöin kankaita, tunsin samaa inspiraatiota kuin silloin, kun ompelen itse.
Hitaan muodin ja kestävyyden polku
Seikkailu Kallion kaduilla ei ollut vain ostosretki, vaan myös osa matkaani hitaan muodin ja kestävän kuluttamisen parissa. Itse tehty paita, UFFin löydöt, kierrätyskorut ja pitkään palvelleet kengät kertoivat kaikki samaa tarinaa: ei ole tarvetta juosta uuden ja nopean perässä. On lupa hidastaa, pysähtyä ja arvostaa sitä, mikä kestää aikaa.
Hidas muoti on enemmän kuin trendi, se on asenne. Se kertoo siitä, että jokainen valinta on merkityksellinen. Kun ompelen itse, valitsen vastuullisemmin. Kun ostan käytettynä, annan vaatteille uuden elämän. Kun arvostan jo olemassa olevaa, vähennän turhaa kulutusta.
SEIKKAILUN JÄLKIMAKU
Paluumatkalla katselin Helsingin katuja uudessa valossa. Vaikka aamu oli alkanut päänsäryllä, päivä toi mukanaan keveyttä. Olin löytänyt kauniin kehyksen ja saanut vahvistusta sille, että omat valinnat ja oma tyyli kantavat silloin, kun olo muuten horjuu.
Nuppu odotti kotona, tuttuun tapaan omalla pedillään. Katsoin häntä ja tiesin, että se päivä kun kehystä tarvitaan, tulee joskus. Mutta ei vielä tänään. Tänään oli päivä, jolloin sain kulkea pitkin Helsingin katuja, kokea Kallion kirpputorit ja vintageliikkeet, pukeutua vaatteisiin, joilla on tarina, ja löytää jotain kaunista, joka kantaa mukanaan muistoja.
Seikkailu Vintagetalliin ja Kallion kaduille oli lopulta enemmän kuin matka vintagekauppaan. Se oli matka omaan mieleen, käsillä tekemisen voimaan ja siihen, miten pienet asiat, kuten itse tehty paita tai käytetty kehys, voivat kantaa suuria tunteita.
Seikkailu Vintagetalliin, itse tehty paita, Nuppu ja löydöt vintagen maailmasta jää mieleen päivänä, jolloin päänsärky vaihtui inspiraatioon. Se muistuttaa, että jokaisella matkalla, oli se kuinka pieni tahansa, voi olla iso merkitys.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: