Suomalainen syysjuhla -Kekri
8
Suomalainen syysjuhla on pimeimmän ajan juhla, jonka perinteet ovat syvällä Eurooppalaisessa maataloudessa. Kekri on jäänyt unohduksiin kaupunkilaistumisen myötä, mutta tekee nyt kovasti tuloaan ja sitä vietetään nykyään halloweenin rinnalla ympäri Suomea. Miten kekriä sitten juhlitaan?
Suomalainen syysjuhla -Kekri
Kekri osuu sopivasti sadonkorjuun päättymisen aikaan, kun sato on korjattu ja enää ei tarvitse rehkiä samalla tavoin kuin hetki sitten. Nyt on lupa juhlia satoa, ryypätä ja rällätä, syödä ja nauttia elämästään. Juhlan keskiössä on yhteisöllisyys, yhteys luontoon, hyvä satokauden ruoka sekä mystisyys. Suomalainen mystiikka on täynnä mielenkiintoisia tarinoita sekä kiehtovia tarinoita. Sääntöjä ei juhlinnassa ole, mutta juhlien kohokohta on kekripukin poltto. Meillä ainakin.
Lyhyesti, kekri on mässäilyjuhla. Siivottiin ja laitettiin pöydälle iso määrä herkkuja tarjolle. Nyt oli lupa hassutella ja kääntää maailma ylösalaisin. Vainajat ja henget nousivat haudoistaan kukemaan maan päällä ja jokaisen tuli henkiä lepytellä ja hemmotella. Koska kekrin iakaan on pimein aika, kaikki nuotiotulet toivat pimeään valoa. Kekripukit kiersivät ovelta ovelle, ja hänelle tarjottiin olutta ja ruokaa. Voitte vaan kuvitella miten kekripukin askel on iltaa kohden ollut vähemmän suora. Jos talo ei tarjonnut sijaa kekripukille, uhkasi pukki rikkoa uunin.
Halloween perustuu kekriin ja sen vietossa on monta samaa ideaa kuin kekrissä. Esimerkiksi aikanaan tehtiin naurislyhtyjä ja sen sisälle sytytettiin pikkuruinen liekki, nykyään halloweenissa nauriit on muuttuneet kurpitsoiksi. Minulle kekri on tärkeä, se on yhteys omaan kulttuuriin, omiin juuriin. Koska olen monessa asiassa juureton, niin kekri on ainut asia, jonka kautta saan yhteyden suomalaisuuteeni ja luontoon. Suomalaiset ovat luontokansaa.
Meidän kekri
Kekrin viettoon ei tosiaan ole mitään tiettyä sääntöä, mutta meidän kekri keskittyy lähinnä yhdessä oloon, ruokaan sekä Viaporin kekriin. Viaporissa nautimme hyvän kekri päivällisen, nautimme siitä mystiikasta mitä kekri tuo tullessaan. Seuraamme kekrinoidan haastetta rakentaa kekripukki, joka illalla poltetaan. Se on kohokohta, jota katselemme ruokailun jälkeen. Henget ovat meidän kanssa Viaporissa ja erilaiset tapahtumat ja retket illan aikana ottaa meistä vallan.
Miten tämä juhla näkyy meillä kotona?
Kekriä emme erikseen tee, useasti kuitenkin valmistamme jotakin erilaisia herkkuja ja saatan laittaa pöydälle koristeita, joitka sopivat sadonkorjuuseen hyvin. Mutta mitään erityistä ei ole, ihan siitäkin syystä, että Viaporin kekri on meillä se juttu. Alla on muutama linkki, joista löytyy ideaa koristeisiin sekä ruokaan.
Ja aina kun menemme Viaporin kekriin, niin jotain sattuu ja tapahtuu. Nyt tämä sattuminen ja tapahtuminen alkoi jo eilen. Tapahtumasarja liittyy oleellisesti juuri VIaporin kekriin ja olenkin ollut jo monena vuonna sitä mieltä, että henget eivät halua meitä sinne, siitä huolimatta aina menemme ja saamme tuntea sen sitten jollakin tavoin aina nahoissamme. Saa nähdä mitä tapahtuu kun astumme SUomenlinnaan.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Syksy on haasteellinen
Minulle syksy on valtavan haasteellinen. Vaikka olen marraskuun lapsi ja jotenkin sillä hetkellä nautin syksyn ilmasta ulkona, kun itse nautin sisällä, niin syksy ei ole minua varten mitenkään. Toki syksyllä saa ihania tunnelmakuvia ja useasti ruska on upea. Mutta muuta hyvää en tästä sateen kyllästämästä syksystä pidä.
Syksy on haasteellinen
Kun ne ensimmäiset todelliset syyssateet tulevat, niin minun mieli muuttuu, synkistyy. Kaipaan kesää ja lämpöä, auringon kutittelua. Ja jotenkin vaikuttaa sille, että katkeroidun hieman. En halua nousta ylös sängystä, vaan mieluiten nukkua syksyn ja talven yli. Olla kuin minua ei olisi. Mikään ei huvita ja vireystaso on nolla. Tosin jotenkin tänä syksynä olo on kuin kantaisi lyijysäkkiä harteillaan. Viime kevään erittäin huono alku ja sairastumiset yms. on vieneet voimat ja olisin tarvinnut pidempää lomaa. Nyt vain odotan, että pääsen takaisin omalle tilalle, jotta voin hukkua omaan maailmaani kunnolla.
Toki minua piristää myös ajatus muutamista kivoista asioista, joita on tässä syksyn ja talven aikana tulossa. Kekrijuhliin olen suunnannut katseeni, siitäkin huolimatta, että henget eivät oikein halua meitä sinne ja aina sattuu ja tapahtuu jotakin vähemmän kivaa, kun ollaan siellä. Mutta jos tänä vuonna mentäisiin vain oleskelemaan sinne. Katsomaan mitä ihmiset puuhaa ja touhuaa. Kyllä, kekri on sellainen tapahtuma, jossa haluaa olla mukana.
Onko tämä pelkkää valitusta?
Toivottavasti ei! Nyt ainakin yritän järjestää ompelupäivän itselleni johonkin kohtaan, jotta pääsen pakoon syksyä edes yhdeksi päiväksi. Ajan vaikka miesväen isoisälle kyläilemään, saisin olla ihan omassa rauhassa ja ommella rauhassa. Se tekisi kyllä niin hyvää. Neuleiden kanssakin edistytään pikku hiljaa ja koko ajan suunnittelen uutta työtä, jonka aloittaa. Niin paljon ihania neuleitä löytyy ympäri nettiä ja tietenkin omissa neulekirjoissa sekä neulelehdissä. Juuri tilasin yhden kirjan, jonka julkaisua olen odottanut pitkään. Joten varmasti pian tulee postausta minun käsityökirjoista.
Niin kuin olette huomanneet, niin blogikin on vähän ränsistynyt tässä, mutta lupaan sen olevan väliaikaista. Päästään jälleen hyvään rytmiin kun muutto omalle tilalle on saatu päätökseen ja kiertävänä ohjaajana olo päättyy. Tämä on nimittäin aika raskasta lopulta, kun sitä omaa työpistettä ei ole ja täytyy kuitenkin niitä oman työpisteen töitä koittaa tehdä, vaikka se on toisten nurkissa haasteellista. Mutta pian tämä loppuu! Toivottavasti.
Nyt loppui kitinä tältä päivältä!
Nautinnollista viikonloppua kaikille!
Seuraa minua: