Tekstiiliarkeologiaa käytännössä: työkaverilta saadusta prodyyrikankaasta syntyi musta mekko
0
Joskus kaikkein kiinnostavimmat vaatteet eivät ala kaupan rekiltä vaan jostakin paljon sattumanvaraisemmasta. Kangaspalasta, joka on lojunut kaapissa vuosia. Vanhasta materiaalikasasta. Tai hetkestä, jolloin joku sanoo: “Haluaisitko sinä tämän?” Juuri siitä alkoi myös tämä projekti ja vähitellen syntyi tekstiiliarkeologiaa käytännössä: työkaverilta saadusta prodyyrikankaasta valmistui musta mekko, joka tuntuu yhtä aikaa romanttiselta, arkiselta ja vähän salaperäiseltäkin.
Tekstiiliarkeologiaa käytännössä: työkaverilta saadusta prodyyrikankaasta syntyi musta mekko
Olen viime aikoina puhunut tekstiiliarkeologiasta. Ajatus kuulostaa ehkä ensin vähän erikoiselta, mutta minulle se tarkoittaa materiaalien historian tutkimista ja jatkamista. Sitä, ettei kangas ole vain kangas, vaan jotakin, jolla on ollut elämä jo ennen minua.
Tämän mekon kangas tuli työkaveriltani. Hän antoi minulle mustaa prodyyria, jossa oli juuri sopivasti tekstuuria ja elävyyttä. Heti silloin tiesin, että siitä tulisi jotain erityistä, vaikka jouduin hetki miettimään mitä kaavaa käyttäisin. Lopulta tukeuduin tuttuun kaavaan, josta tiedän, että lopputulos on kaunis ja sopiva kankaalle. Kangas itsessään oli jo nähnyt elämää, ei siis mikään uusi kangas, vaikka minulle uusi onkin. Usein kaikkein parhaat projektit alkavat juuri noin. Ei valmiista suunnitelmasta, vaan materiaalista, joka jää mieleen odottamaan oikeaa hetkeä.
Kangas ei ehtinyt olla osa minun omaa tekstiilikokoelmaani pitkään. Se ei siirtyinyt pinosta toiseen ja odottonanut parempia päiviä. Kangas ei samalla merkityksellä kuulu tekstiiliarkeologian ytimeen. Ydin kun on se, että materiaalit kulkevat mukana, kerrostuvat ja muuttavat muotoaan ajan kuluessa.
kaavan muokkaaminen oman näköiseksi
Pohjana käytin Mekkotehtaan Saana-kaavaa, mutta en tehnyt mekkoa täysin ohjeen mukaan. Halusin helmaan enemmän liikettä ja näyttävyyttä, joten muokkasin sitä tekemällä helman yhdestä pitkästä paneelista. Ratkaisu muutti mekon ilmettä yllättävän paljon.
Helma liikkuu kävellessä pehmeästi ja lähes viittamaisesti. Juuri sitä toivoin. Halusin mekon, joka tuntuisi vähän dramaattiselta mutta silti helposti käytettävältä. Ja ehkä juuri siksi tästä tuli heti sellainen vaate, jonka haluan pukea uudelleen ja uudelleen.
Kun käsintehty vaate tuntuu oikeasti omalta
Olen huomannut, että kaikkein rakkaimmiksi vaatteiksi eivät yleensä muodostu ne kaikkein kalleimmat tai trendikkäimmät ostokset. Usein tärkeimmiksi jäävät ne, joihin liittyy jokin tarina.
Tähän mekkoon liittyy monta kerrosta:
- työkaverilta saatu kangas
- pitkään odottanut materiaali
- ajatus tekstiiliarkeologiasta
- oma ompeluprosessi
Ehkä juuri siksi valmis mekko tuntuu enemmän omalta kuin moni kaupasta ostettu vaate.
Pidän myös siitä, ettei tämä ole liian siloiteltu tai täydellinen. Siinä on pehmeyttä, runsautta ja liikettä. Musta prodyyri näyttää eri valossa aina hieman erilaiselta, ja pienet reiät tekevät pinnasta elävän näköisen.
Yhdistin mekon arkisesti Adidaksen tennareihin, koska rakastan kontrasteja pukeutumisessa. Romanttinen mekko ja rennot kengät tekevät kokonaisuudesta enemmän minun näköiseni kuin liian viimeistelty styling koskaan tekisi.
Minua kiinnostaa yhä enemmän juuri tällainen pukeutuminen: vaatteet, joissa näkyy historia, tekeminen ja materiaalin oma luonne.
Vanha materiaali ei ole lähtökohta kompromissille
Kierrätys ja vanhojen materiaalien käyttäminen nähdään joskus vaihtoehtona uudelle, ikään kuin jonkinlaisena kompromissina. Minulle asia on oikeastaan päinvastoin. Vanhoissa materiaaleissa on usein enemmän kiinnostavuutta kuin uusissa kankaissa. Niissä on tekstuuria, painoa, pieniä erikoisuuksia ja joskus jopa täysin omanlaisensa tunnelma.
Tämä prodyyrikangas on hyvä esimerkki siitä. En olisi todennäköisesti edes osannut etsiä kaupasta juuri tällaista materiaalia, mutta kun kangas tuli vastaan sattumalta, siitä syntyi lopulta jotain paljon kiinnostavampaa kuin alkuperäinen suunnitelma olisi ehkä koskaan ollut.
Ehkä juuri siksi tekstiiliarkeologia tuntuu tällä hetkellä niin tärkeältä ajatukselta. Kaiken ei tarvitse alkaa uutena, täydellisenä tai valmiiksi suunniteltuna. Joskus kiinnostavin lopputulos syntyy siitä, että antaa materiaalille aikaa ja kuuntelee, miksi se lopulta haluaa muuttua.
Tekstiiliarkeologiaa käytännössä: työkaverilta saadusta prodyyrikankaasta syntyi musta mekko on ensimmäinen työ tämän projektin tiimoilta. Mitä pidätte mekosta?
Virkattu laukku on itse tehty
Aurinkoista päivää!
Seuraa minua:
Tekstiiliarkeologia -projektin esittely:
Neljä vanhaa hametta, loputtomat kesätyylit
Joskus parhaat löydöt eivät tule kirpputoreilta tai uusista mallistoista, vaan omasta vaatekaapista. Tänä kesänä kaivoin esiin neljä hametta, jotka ompelin vuosina 2013-2019. Jokainen niistä kertoo omasta aikakaudestaan: rohkeista kuoseista, epäsymmetrisistä leikkauksista, kierrätysmateriaaleista ja siitä ilosta, jonka käsillä tekeminen parhaimmillaan tuo. Vaikka tyyli muuttuu vuosien varrella, huomasin näitä sovittaessani, että hyvin suunnitellut vaatteet kestävät aikaa yllättävän hyvin. Ehkä juuri siksi neljä vanhaa hametta, loputtomat kesätyylit tuntuu tänä vuonna erityisen ajankohtaiselta ajatukselta. Jos omasta kaapistasi löytyy vaatteita, joita et ole käyttänyt vuosiin, ehkä nekin ansaitsevat uuden mahdollisuuden. Pienellä stailauksella vanhasta voi tulla jälleen juuri sitä, mitä haluaa pukea ylleen.
Neljä vanhaa hametta, loputtomat kesätyylit
Viime aikoina olen yrittänyt ostaa harkitummin ja hyödyntää enemmän sitä, mitä jo omistan. Silti yllätyin itsekin, kun löysin kaapistani neljä itse tekemääni hametta vuosilta 2013-2019 ja tajusin, kuinka ajankohtaisilta ne edelleen näyttävät. Vaikka ne on ommeltu eri elämäntilanteissa ja eri tyylikausina, jokainen niistä tuntuu edelleen omalta. Näistä tulee ehdottomasti tämän kesän ”the hameet”.
PILKULLINEN TRIKOOHAME TUO GRAAFISTA ILMETTÄ
Ensimmäinen hame on vaaleapohjainen trikoohame, jossa suuret pilkkukuviot luovat näyttävän ja lähes taiteellisen ilmeen. Vaikka kuosi on rohkea, pehmeä trikoomateriaali tekee hameesta helposti puettavan ja mukavan käyttää arjessa. Pidän erityisesti siitä, miten trikoo tuo hameeseen liikettä ja rentoutta. Näyttävä kuosi ei tunnu liian juhlavalta, vaan hame toimii erinomaisesti osana tavallisiakin kesäasuja.
Yhdistäisin tämän yksinkertaiseen mustaan tai valkoiseen t-paitaan, hihattomaan toppiin tai kevyeen neuleeseen. Valkoiset tennarit tekisivät kokonaisuudesta raikkaan ja modernin, kun taas sirot sandaalit toisivat asuun hieman elegantimpaa ilmettä. Viileämmällä säällä farkkutakki tai pehmeä neuletakki täydentäisivät kokonaisuuden. Tämä hame muistuttaa siitä, että mukavuuden ja persoonallisuuden ei tarvitse kilpailla keskenään. Usein juuri ne vaatteet, joissa tuntee olonsa hyväksi, päätyvät kaikkein ahkerimpaan käyttöön.
Värikäs trikoohame tuo liikettä ja iloa
Toinen hame on todellinen värien juhla. Kirkkaat vihreät, pinkit, siniset ja mustat sävyt tekevät siitä energisen ja rohkean vaatteen, joka ei jää huomaamatta. Kyseessä on trikoohame, jonka kiinnostavin yksityiskohta löytyy sen rakenteesta. Etukappaleen puolelle sijoitettu sauma on jätetty tarkoituksella lepattavaksi, mikä tuo hameeseen liikettä, kerroksellisuutta ja keveyttä. Pidän erityisesti siitä, miten pienellä leikkausteknisellä ratkaisulla vaatteeseen syntyy aivan omanlaisensa luonne.
Tämän hameen yhdistäisin yksinkertaiseen mustaan tai valkoiseen yläosaan, jotta näyttävä kuosi pääsee oikeuksiinsa. Toisaalta se toimisi myös osana rohkeampaa kokonaisuutta, jossa värit ja persoonalliset yksityiskohdat saavat näkyä kunnolla. Asusteissa pitäisin linjan selkeänä. Yksinkertaiset korut, sandaalit tai tennarit riittävät täydentämään kokonaisuuden. Hame itsessään toimii asun katseenvangitsijana. Joskus pukeutuminen voi olla myös tapa tuoda arkeen hieman enemmän iloa. Tämä hame tuntuu juuri sellaiselta vaatteelta.
EPÄSYMMETRINEN HAME PEHMEÄLLÄ DRAAMALLA
Kolmas hame on ehkä näistä kaikkein elegantin tuntuisin. Pehmeästi laskeutuva materiaali ja näyttävä epäsymmetrinen helma luovat liikettä, joka näyttää erityisen kauniilta kävellessä. Pidän siitä, että hameessa on draamaa ilman, että se tuntuu liian juhlavalta. Se sopii yhtä hyvin kesäiseen kahvilapäivään kuin hieman siistimpäänkin tilaisuuteen.
Tämän yhdistäisin vartalonmyötäiseen toppiin tai yksinkertaiseen neuleeseen. Korujen kanssa pitäisin linjan minimalistisena, sillä hameen kaunis leikkaus ansaitsee pääroolin. Jaloissa voisin käyttää joko siroja sandaaleja tai rouheampia maiharityylisiä kenkiä kontrastin luomiseksi. Tämä hame muistuttaa minua siitä, että mukavuus ja näyttävyys eivät sulje toisiaan pois. Vaatteen ei tarvitse olla monimutkainen ollakseen vaikuttava.
Farkkua ja puuvillaa kesäiseen tyyliin
Neljäs hame yhdistää farkkua ja valkoista puuvillaa tavalla, joka tuntuu yhtä aikaa boheemilta, romanttiselta ja rennolta. Se on juuri sellainen vaate, joka herättää ajatuksia pitkistä kesäpäivistä, kirpputorilöydöistä ja huolettomasta pukeutumisesta. Pidän erityisesti siitä, miten erilaiset materiaalit täydentävät toisiaan. Farkku tuo rakennetta ja rentoutta, kun taas valkoinen puuvilla tekee kokonaisuudesta kevyen ja ilmavan.
Tämän hameen stailaisin pellavapaidan, yksinkertaisen t-paidan tai romanttisen pitsitopin kanssa. Kulunut nahkainen posteljoonilaukku sopisi kokonaisuuteen täydellisesti, samoin sandaalit tai valkoiset tennarit. Tässä hameessa yhdistyvät käytännöllisyys, persoonallisuus ja ripaus kesäistä nostalgiaa. Se tuntuu ajattomalta tavalla, joka tekee siitä helposti lähestyttävän vuodesta toiseen.
Itse tehdyt vaatteet kestävät aikaa
Näitä hameita katsellessani ymmärsin, ettei tyyli synny pelkästään uusista hankinnoista. Usein kaikkein kiinnostavimmat vaatteet ovat niitä, joihin liittyy muistoja, kokeiluja ja omaa luovuutta.
On myös lohdullista huomata, että yli kymmenen vuotta sitten tehdyt vaatteet voivat edelleen tuntua omilta. Ehkä se kertoo siitä, että oma tyyli ei muutu niin nopeasti kuin joskus kuvittelee. Se kehittyy, kerrostuu ja jalostuu, mutta tietyt asiat säilyvät. Rakkaus persoonallisiin yksityiskohtiin, mukavuuteen ja pieneen erikoisuuteen on selvästi kulkenut mukanani vuosien läpi.
Näissä hameissa näkyy myös oma tapani suunnitella vaatteita. Olen leikitellyt epäsymmetrialla, yhdistellyt erilaisia materiaaleja ja antanut kuoseille tilaa näkyä. En ole pyrkinyt täydellisyyteen, vaan tekemään vaatteita, jotka tuntuvat omilta. Tänä kesänä aion käyttää näitä hameita juuri sellaisina kuin ne ovat. En siksi, että ne olisivat täydellisiä, vaan siksi, että ne ovat osa omaa tarinaani. Ne muistuttavat siitä, että joskus paras tapa uudistaa vaatekaappia on avata se uudelleen hieman uusin silmin.
Ehkä tämän kesän tyylivinkki onkin yksinkertainen: ennen kuin ostat uutta, kurkista kaappisi perälle. Saatat löytää sieltä juuri sen vaatteen, johon haluat pukeutua uudestaan ja uudestaan. Joskus kaikkein paras kesätyyli on odottanut sinua siellä jo vuosia.
Ja ehkä juuri siinä on itse tehtyjen vaatteiden suurin vahvuus. Ne eivät ole vain vaatteita, vaan muistoja, luovuutta ja oman tyylin historiaa ommeltuna saumoihin. Kun tekee vaatteita itselleen, niistä tulee usein sellaisia, joihin haluaa palata yhä uudelleen. Näiden neljän hameen löytyminen muistutti minua siitä, että joskus kaikkein rakastetuimmat vaatekappaleet ovat olleet mukana elämässä jo pitkään. Nyt on niiden aika loistaa jälleen, yhtenä kesänä lisää.
Ihanaa iltaa!
Seuraa minua:
Lisää vaatekaappilöytöjä:
Artikkeli: Neljä vanhaa hametta, loputtomat kesätyylit