Elämä ei aina näytä valmiilta – eikä ehkä tarvitsekaan
0
Kesä ei ole tänä vuonna näyttänyt täydelliseltä. Se on näyttänyt keskeneräisiltä käsitöiltä, lattialle unohtuneilta lankakeriltä, peiliselfieiltä ennen kauppaan lähtöä, villasukilta sohvan nurkassa ja väsyneiltä iltapäiviltä päänsäryn keskellä. Elämä ei aina näytä valmiilta – eikä ehkä tarvitsekaan, se saa näyttää välillä juuri niin sotkuiselle kuin se oikeasti on.
Elämä ei aina näytä valmiilta – eikä ehkä tarvitsekaan
Viime aikoina olen huomannut yhden asian hyvin vahvasti. En jaksa enää rakentaa täydellistä kulissia edes itselleni.
Tämä viikko on ollut vaikea. Päänsärkyä on ollut paljon ja sen mukana sellaista outoa saamattomuutta, joka ei tunnu laiskuudelta vaan enemmänkin siltä, että keho yrittää pakottaa pysähtymään. Monen vuoden stressi tuntuu purkautuvan nyt samaan aikaan. Sellainen jatkuva selviytymismoodi ei kai lopulta vain katoa yhdellä kertaa.
Ja ehkä juuri siksi puhelimen kamerarulla näyttää tällä hetkellä siltä kuin näyttää. Siellä on kuvia keskeneräisistä käsitöistä, puoliksi tehdyistä projekteista, ruokakuvia ilman mitään estetiikkasuunnitelmaa, peilin kautta otettuja asukuvia, koiran päiväunia ja niitä pieniä hetkiä, joita ei yleensä ajatella “oikeana sisältönä”. Mutta ehkä juuri ne ovat sitä kaikkein oikeinta sisältöä.
Somessa näkee paljon viimeisteltyä elämää. Kauniita koteja, täydellisiä aamiaisia, huoliteltuja asuja ja jatkuvaa tehokkuutta. Joskus huomaan itsekin ajattelevani, että pitäisi jaksaa enemmän. Pitäisi saada enemmän aikaan. Pitäisi olla inspiroivampi, energisempi ja valmiimpi.
Todellisuudessa moni meistä on vain väsynyt. Ja ehkä juuri nyt ihmiset kaipaavat enemmän elämää, joka näyttää oikealta ihmiselämältä. Sellaista, jossa kaikki ei ole täysin hallinnassa.
Keskeneräisyydessä on jotain lohdullista
Minulla on aina ollut tapana tehdä paljon käsillä. Käsityöt rauhoittavat, vaikka välillä projektit jäävät kesken pitkäksikin aikaa. Tällä hetkellä keskeneräisiä töitä on vähän joka puolella. Yksi villasukka odottaa pariaan, lankakerät pyörivät pitkin kotia ja erilaisia ideoita on enemmän kuin energiaa toteuttaa niitä.
Ennen olisin ehkä pitänyt sitä epäonnistumisena. Nyt ajattelen vähän toisin. Keskeneräisyys kertoo siitä, että elämä on käynnissä. Että on vielä asioita, joita haluaa tehdä, vaikka juuri nyt ei jaksaisi kaikkea. Kaiken ei tarvitse valmistua heti.
Sama koskee ehkä ihmistä itseäänkin. Viime vuodet ovat olleet raskaita monella tavalla ja huomaan vasta nyt, kuinka pitkään keho on ollut jatkuvassa kuormituksessa. Kun stressi alkaa hellittää, tilalle ei tulekaan heti energiaa ja iloa. Ensin tulee usein väsymys. Todella suuri väsymys.
Sen hyväksyminen on ollut vaikeaa ihmiselle, joka on tottunut pärjäämään ja tekemään. Mutta ehkä lepo ei olekaan epäonnistumista. Ehkä se on osa sitä, että yrittää jälleen tulla ihmiseksi kaiken suorittamisen jälkeen.
Ehkä tavallinen elämä riittää
Olen alkanut ajatella, että kaikkein kauneimmat asiat löytyvät usein juuri tavallisista hetkistä. Siitä, kun Söpö nukkuu vieressä samalla kun neulon vähän aikaa. Siitä, kun aurinko osuu iltapäivällä lankakerään lattialla. Siitä, kun löytää kirpparilta jotain, mikä tuntuu heti omalta. Tai siitä, että jaksaa laittaa vähän huulipunaa ja ottaa peilikuvan, vaikka olo ei olisi erityisen energinen.
Ehkä elämä ei koostukaan suurista hetkistä vaan pienistä asioista, jotka tekevät arjesta pehmeämmän. Ja ehkä juuri niitä kuvia olen viime aikoina tallentanut. Ei täydellisiä kuvia. Ei täydellistä elämää. Vaan pieniä todisteita siitä, että kaiken väsymyksenkin keskellä elämässä on edelleen lämpöä, värejä, lankaa, koiran tassuja, kesäiltoja ja hitaita hetkiä. Ehkä se riittää juuri nyt.
Mukavaa lauantaita!
Seuraa minua:
Lue myös nämä postaukset:
Kun kahvilaan ei enää ole varaa – meidän kesän ihanimmat hetket löytyvät nyt aallonmurtajalta
Kun kahvilaan ei enää ole varaa – meidän kesän ihanimmat hetket löytyvät nyt aallonmurtajalta on meidän tämän kesän iskulause.
Pienet luksukset näyttävät nykyään erilaisilta Huomaan miettiväni rahaa aivan eri tavalla kuin vielä muutama vuosi sitten. Enkä usko olevani ainoa. Vaikka miten haluaisin tukea kahviloita, ravintoloita ja pieniä yrityksiä, kaikkeen ei vain enää ole mahdollisuuksia. Kun hinnat nousevat ja puhe ostovoiman heikkenemisestä jatkuu päivästä toiseen, alkaa automaattisesti miettiä tarkemmin jokaista ylimääräistä euroa. Ja varmasti yrityksetkin huomaavat sen. Asiakkaita ei vain enää ole samalla tavalla kuin ennen. Silti en halua luopua niistä pienistä ihanista hetkistä, joista kesä oikeastaan koostuu. Siksi “Kun kahvilaan ei enää ole varaa” – meidän kesän ihanimmat hetket löytyvät nyt aallonmurtajalta on meidän tämän kesän iskulause.
Kun kahvilaan ei enää ole varaa – meidän kesän ihanimmat hetket löytyvät nyt aallonmurtajalta
Tänä aamuna leivoin nutellacroissantit kotona, kaadoin kahvin termariin ja pakkasimme korin mukaan. Sitten kävelimme aallonmurtajalle aamupalalle. Meri kimalteli, tuuli heilutti lierihattua ja yhtäkkiä tuntui siltä, ettei oikeastaan puuttunut mitään. Ehkä juuri tällaiset hitaat hetket tuntuvat nyt kaikkein ylellisimmiltä.
Kesä Helsingissä ei oikeasti vaadi paljon rahaa
On hassua, miten helposti alkaa ajatella, että kesä tarkoittaa jatkuvaa kuluttamista: terasseja, brunssia, ravintoloita, festareita ja viikonloppureissuja. Mutta oikeastaan Helsinki tarjoaa paljon myös ilmaiseksi.
Kaupungissa järjestetään ympäri vuoden valtava määrä maksuttomia tapahtumia ja kesällä niitä tuntuu olevan kaikkialla. Helsingin kaupungin tapahtumasivuilta löytyy jatkuvasti ilmaisia konsertteja, ulkoilmatapahtumia, näyttelyitä ja kaupunkikulttuuria.
Myös Helsingin kaupunginmuseolla on paljon maksutonta ohjelmaa, kuten kävelyitä, leffapihoja ja erilaisia kulttuuritapahtumia. Ja ehkä juuri nyt ihmiset etsivätkin enemmän tällaisia asioita. Redditissä moni Helsingissä vieraillut tai asuva puhui siitä, miten parhaat kesäjutut löytyvät usein puistoista, ulkoilmatapahtumista ja yhteisöllisistä pienistä hetkistä, eivät niinkään kalliista elämyksistä. Olen itse huomannut saman.
Rento aamupala Jätkäsaaren aallonmurtajalla
Joskus ihanin kesäpäivä voi olla:
- eväät mukaan
- viltti
- termarikahvi
- meri
- hitaasti kulunut iltapäivä
Ja ehkä juuri siksi aallonmurtajasta on tullut meille niin tärkeä paikka.
Hitaampi elämä tuntuu yhtäkkiä ylelliseltä
Päälläni oli tänään vuosia sitten tilkuista ommeltu haalari ja päässä Kazimierzista vuonna 2011 ostettu lierihattu. Huomaan muutenkin etsiväni kaikkialta samaa tunnelmaa kuin Krakovan Kazimierzista: vähän boheemia hitautta, vanhoja tekstiilejä, kahvikulttuuria ja tunnetta siitä, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä tai uutta. Ehkä siksi itse tekeminen tuntuu nykyään niin hyvältä.
Leivon enemmän. Ompelen enemmän. Korjaan vanhaa. Teen vaatteita verhoista ja tilkuista. Yritän löytää kauneutta asioista, jotka jo ovat olemassa.
En edes tiedä, onko kyse vain rahasta. Ehkä kyse on myös vastareaktiosta jatkuvalle kuluttamiselle. Maailma tuntuu juuri nyt niin levottomalta ja kalliilta, että pienistä arkisista rituaaleista on tullut tapa rauhoittua.
Nutellacroissantit uunissa. Kahvi termariin. Aurinkovoide kasvoille. Hidas kävely rantaan. Siinä on jotain lohdullista. Ehkä tämäkin on yksi tapa rakentaa hyvää elämää En usko, että ihmiset ovat lopettaneet kaipaamasta kauniita asioita. Päinvastoin. Ehkä juuri nyt niitä kaivataan enemmän kuin pitkään aikaan. Mutta niiden muoto on muuttunut.
Kaikki eivät enää hae luksusta ravintolalaskusta tai uusista tavaroista, vaan ajasta. Rauhasta. Tunnelmasta. Siitä, että voi hetkeksi unohtaa kaiken muun ja istua meren äärellä lämpimän croissantin kanssa.
Ja ehkä siinä onkin tämän kesän tärkein oivallus: hyvä elämä ei välttämättä katoa, vaikka kulutus vähenee. Se vain näyttää vähän erilaiselta kuin ennen. Kun kahvilaan ei enää ole vara, tehdään asiat ihan toisin.
Rentoa hyggepäivää!
Seuraa minua:
Samanlaisia postauksia: