Vaatteet muistavat enemmän kuin moni ihminen
0
Joidenkin vaatteiden kohdalla huomaan pysähtyväni aivan eri tavalla kuin ennen. En enää katso ensimmäisenä hintalappua, trendiä tai sitä, sopiiko jokin juuri nyt muotiin. Katson sitä, miltä vaate tuntuu käsissä. Mietin, minkälaiseen päivään se voisi kulkea mukana. Ja ehkä kaikkein eniten mietin sitä, millaisia muistoja siihen voisi tarttua vuosien aikana. Sillä joskus vaatteista tulee paljon enemmän kuin kangasta ja saumoja. Niistä tulee osa meidän elämää. Ja ehkä juuri siksi syntyy tunne, että vaatteet muistavat enemmän kuin moni ihminen. Rakastan vintagea, kirpputorilöytöjä, boheemia tyyliä ja sellaisia vaatteita, joihin liittyy oikeita tarinoita.
Tässä postauksessa pohdin vaatteiden syvempää merkitystä, slow fashionia, second handia, kesämuotia ja sitä miksi jotkut vaatteet muuttuvat vuosien aikana lähes korvaamattomiksi. Mukana on myös itse tehtyjä vaatteita, UFF -löytöjä, matkamuistoja ja kesämuistoja, jotka tekevät tyylistä aidosti omannäköisen.
Vaatteet muistavat enemmän kuin moni ihminen
Kun vaate ei ole enää esine
Minulla on vaatteita, joiden arvoa ei voisi koskaan selittää rahassa. Ei siksi, että ne olisivat harvinaisia tai kalliita, vaan siksi, että ne ovat kulkeneet mukana elämässä niin pitkään, että niihin on jäänyt jotain näkymätöntä. Jokin tunne. Jokin aika. Jokin versio minusta.
Yksi rakkaimmista kesäasuistani koostuu täysin tällaisista vaatteista. Valkoiset housut olen tehnyt itse ilman kaavaa. En edes suunnitellut niitä kovin tarkasti, vaan etenin enemmän tunteella kuin ohjeilla. Silti niistä tuli juuri sellaiset kuin pitikin. Sellaiset, joissa on hyvä hengittää kesällä. Sellaiset, jotka tuntuvat enemmän minulta kuin yksikään kaupan hyllyltä löytynyt housupari.
Pitsipaidan taas löysin UFFista. Muistan vieläkin sen tunteen, kun näin sen rekissä. Sellainen pieni sydämen nykäisy, jonka vain jotkut vaatteet osaavat aiheuttaa. Tiedätte varmasti sen tunteen – kun jokin vaate ei tunnu vain vaatteelta vaan siltä kuin se olisi odottanut juuri sinua.
Farkkutakki on matkamuisto Venice Beachilta. En edes tarvitse siitä valokuvaa muistaakseni miltä siellä tuoksui. Riittää, että puen takin päälle. Yhtäkkiä mieleen palaa lämmin ilta, merituuli ja tunne siitä, että maailma oli hetken aivan auki.
Ja ne kengät. Ostettu vuosia sitten Kenkämaailmasta matkalla Yyteriin. Joku toinen näkisi vain kengät. Minä näen automatkan, kesäpäivän ja sen erityisen keveyden, joka kuuluu vain Suomen kesään. Ehkä juuri sitä vaatteiden syvin olemus on. Ne eivät ole irrallisia tavaroita. Ne imevät itseensä elämää.
Muistot tarttuvat kankaisiin
Minusta tuntuu, että nykyään maailma yrittää opettaa meille aivan päinvastaista. Vaatteiden pitäisi vaihtua nopeasti. Koko ajan pitäisi ostaa uutta, päivittää tyyliä ja seurata trendejä. Vaatteista on tullut monille lähes kertakäyttöisiä. Silti kaikkein rakkaimmiksi eivät yleensä muodostu ne uusimmat ostokset. Rakkaimmiksi muodostuvat ne, joiden kanssa on eletty.
Ne hieman kuluneet neuletakit, joiden hihoihin on jäänyt vuosien elämä. Kesämekot, joihin liittyy yksi täydellinen ilta. Laukut, jotka ovat nähneet enemmän junamatkoja kuin moni ihminen. Tai korut, joita pitää aina automaattisesti mukana, vaikka niiden lukko olisi jo vähän rikki.
Siksi rakastan myös kirpputoreja niin paljon. Niissä on jotain lähes taianomaista. Jokaisella vaatteella on ollut elämä jo ennen minua. Joku toinen on ehkä käyttänyt samaa pitsipaitaa kesäiltana kaksikymmentä vuotta sitten. Joku on tanssinut samassa hameessa, matkustanut, rakastunut tai itkenyt. Ja sitten vaate jatkaa matkaa uudelle ihmiselle. Minua kiehtoo ajatus siitä, että vaatteet voivat kantaa mukanaan tarinoita monesta elämästä.
Kauneinta ei ole täydellisyys
Ehkä juuri siksi kaikkein persoonallisin tyyli syntyy harvoin täysin uutena ostetuista kokonaisuuksista. Kiinnostavimmat ihmiset näyttävät usein siltä, että heidän vaatteensa ovat löytyneet vuosien aikana vähän sieltä sun täältä. Lahjana. Kirpputorilta. Matkalta. Itse tehtyinä. Sattumalta. Sellainen tyyli ei näytä rakennellulta. Se näyttää eletyltä. Ja ehkä juuri sitä minä itsekin tavoittelen, vaikka en aina edes tietoisesti. Haluan, että vaatteissani näkyy elämä. Että ne eivät olisi täydellisiä tai liian siloteltuja. Että niissä näkyisi kesäpäiviä, käsityötä, vanhoja muistoja ja vähän huolimatontakin kauneutta.
Sillä oikeastaan kaikkein kauneinta ei ole täydellisyys. Kauneinta on tunne. Kesässä se korostuu erityisesti. Kesävaatteet tuntuvat imevän itseensä enemmän muistoja kuin talvivaatteet koskaan. Ehkä siksi, että kesällä eletään muutenkin enemmän hetkissä. Mennään rannalle, toreille, iltakävelyille ja automatkoille ikkunat auki. Kesävaatteisiin tarttuu auringon lämpöä, jäätelötahroja, hiekanmurusia ja huolettomia päiviä. Ja vuosien päästä jokin tietty vaate voi palauttaa kaiken takaisin sekunnissa.
Vaatteet kertovat keitä me olemme
Uskonkin, että ihmiset eivät oikeasti kaipaa jatkuvasti uusia vaatteita. Moni kaipaa tunnetta. Sitä, että jokin tuntuu omalta. Että vaate ei olisi vain päälle puettava asia, vaan osa omaa tarinaa. Sellaisia vaatteita ei välttämättä löydä kiireessä. Ne löytyvät joskus sattumalta UFFin rekistä. Joskus matkamuistona toiselta puolelta maailmaa. Joskus ompelukoneen äärestä ilman kaavaa ja täydellisiä suunnitelmia. Ja joskus niistä tulee niin tärkeä osa elämää, ettei niitä enää osaa ajatella vain vaatteina lainkaan.
Ihanaa iltaa!
Seuraa minua:
Lisää aiheeseen liittyvää:
Tämä itse tehty paita muutti tapani katsoa koko vaatekaappiani
Vanhat neulelehdet kätkevät ajattomia aarteita
Vanhoissa käsityölehdissä on jotain vastustamattoman kiehtovaa. Kellastuneet sivut, vuosikymmenten takaiset valokuvat ja ohjeet kertovat paljon enemmän kuin vain siitä, mitä on neulottu tai virkattu. Ne kertovat aikansa estetiikasta, arjesta ja käsitöiden merkityksestä osana jokapäiväistä elämää. Omasta kokoelmastani löytyy lehtiä aina 1940-luvulta lähtien, ja huomaan palaavani niiden äärelle yhä uudelleen. Niiden selaaminen on yhtä aikaa inspiraation etsimistä, historian tutkimista ja haaveilua tulevista projekteista. Ehkä juuri siksi vanhat neulelehdet kätkevät ajattomia aarteita tuntuu täydelliseltä kuvaukselta tälle harrastukselle. Sillä mitä enemmän näitä lehtiä selaa, sitä selvemmäksi käy, että hyvä käsityösuunnittelu kestää aikaa.
Vanhat neulelehdet kätkevät ajattomia aarteita
Rakastan vanhoja käsityölehtiä. Niissä on tunnelmaa, jota uusissa julkaisuissa harvoin kohtaa. Ehkä se syntyy ajan patinoimista sivuista, vanhoista valokuvista tai siitä ajatuksesta, että joku on vuosikymmeniä sitten neulonut juuri samoja malleja omiin tarpeisiinsa.
Omaan kokoelmaani on vuosien varrella kertynyt käsityö- ja neulelehtiä useilta eri vuosikymmeniltä. Vanhimmat niistä ovat 1940-luvulta. Jokainen lehti on pieni aikamatka omaan aikaansa. Kansikuvista voi nähdä vuosikymmenten vaihtuvat tyylit, värimaailmat ja siluetit, mutta samalla huomaa myös jotain yllättävää: monet ideat näyttävät edelleen hämmästyttävän ajankohtaisilta. Kun selaa vanhoja lehtiä avoimin mielin, huomaa nopeasti, ettei hyvä suunnittelu vanhene.
Kokoelma täynnä historiaa
Yksi tämän harrastuksen parhaista puolista on löytämisen ilo. Kirpputorit, vanhat kirjakaupat ja sattumanvaraiset löydöt ovat kartuttaneet kokoelmaani vähitellen vuosien varrella.
Tällä hetkellä kokoelmaani kuuluu esimerkiksi:
- Kotiliesi 8/1971
- Useita Virkkaus- ja Neuletyöt -lehtiä 1940-, 1960- ja 1970-luvuilta
- Me Neulomme -julkaisuja
- Vanhoja Me Naiset -lehtiä, joissa on käsityöohjeita ja neuleita
- Muita aikakauslehtiä, joiden sivuilta löytyy käsityö- ja neuleinspiraatiota
Vanhin kokoelmani lehdistä on 1940-luvulta. On hämmästyttävää ajatella, että samat ohjeet ovat kulkeneet käsityöntekijöiden mukana jo yli 80 vuoden ajan. Vaikka langat, mitoitukset ja merkintätavat ovat muuttuneet, monet mallit tuntuvat edelleen ajankohtaisilta. Juuri se tekee näistä lehdistä niin kiehtovia. Ne eivät ole vain nostalgisia keräilykohteita, vaan edelleen käyttökelpoisia inspiraation lähteitä.
Menneiden vuosikymmenten inspiraatiota
Vanhoissa käsityölehdissä viehättää erityisesti niiden aitous. Ne eivät ole vain kokoelmia neuleohjeista, vaan ikkunoita menneeseen maailmaan. 1940-luvun ohjeissa näkyvät käytännöllisyys ja materiaalien säästävä käyttö. 1950-luvulla siluetit muuttuvat elegantimmiksi, kun taas 1960- ja 1970-luvuilla mukaan tulevat rohkeammat värit ja kokeellisemmat kuviot. Jokaisella vuosikymmenellä on oma tunnistettava ilmeensä.
Silti kaikkein kiinnostavinta on huomata, kuinka monet mallit näyttävät edelleen moderneilta. Palmikkoneuleet, kirjoneuleet, klassiset neuletakit ja väljät villapaidat eivät ole koskaan oikeastaan poistuneet muodista. Muoti kulkee sykleissä, ja käsityöt näyttävät olevan siinä ehkä kaikkein armollisimpia.
Teenkö näistä neuleita? Kyllä, tarkoitus olisi.
Vaikka osa ohjeista vaatii varmasti hieman soveltamista, haluan ehdottomasti kokeilla vanhojen mallien toteuttamista. Lankojen vahvuudet ovat voineet muuttua vuosikymmenten aikana, samoin merkintätavat ja kokotaulukot, mutta se tekee projektista vain entistä kiinnostavamman.
Ajatus siitä, että voisi neuloa itselleen vaatteen 1940-, 1960- tai 1970-luvun ohjeella, tuntuu erityiseltä. Siinä yhdistyvät historia, käsityötaidot ja mahdollisuus luoda jotain täysin käyttökelpoista tähän päivään. Ehkä juuri siinä piilee vanhojen käsityölehtien suurin viehätys. Ne eivät ole vain keräilykohteita tai nostalgisia muistoesineitä. Ne ovat edelleen käyttökelpoisia työvälineitä. Sivujen välissä odottaa lukemattomia projekteja, jotka ansaitsevat uuden mahdollisuuden.
Vanhojen ohjeiden viehätys
Nykyään neuleohjeet ovat usein hyvin viimeisteltyjä ja yksityiskohtaisia. Vanhemmissa ohjeissa on kuitenkin tietynlaista vapautta. Niissä oletetaan, että tekijä osaa soveltaa, tehdä omia ratkaisujaan ja käyttää omaa harkintaansa. Se tuntuu virkistävältä. Käsityöt eivät ole pelkästään valmiin tuotteen tavoittelua. Ne ovat myös ongelmanratkaisua, luovuutta ja omien taitojen kehittämistä. Vanhojen ohjeiden käyttäminen haastaa katsomaan tekemistä hieman eri näkökulmasta.
Samalla syntyy yhteys niihin käsityöntekijöihin, jotka ovat vuosikymmeniä sitten neuloneet samoja malleja omiin koteihinsa. Ajatus on oikeastaan aika kaunis.
Vanhojen lehtien uusi elämä
Käsityömaailmassa puhutaan paljon hitaasta muodista, vastuullisuudesta ja vaatteiden pitkäikäisyydestä. Vanhojen neulelehtien käyttäminen tuntuu sopivan tähän ajatteluun täydellisesti. Sen sijaan, että etsisin jatkuvasti uusimpia ohjeita, voin palata vuosikymmenten takaiseen inspiraatioon. Samalla vanhat lehdet saavat uuden tarkoituksen. Ne eivät jää vain hyllyyn koristeiksi, vaan muuttuvat osaksi omaa käsityöharrastustani.
Ehkä jonain päivänä käytän villapaitaa, jonka ohje on julkaistu jo ennen kuin vanhempani olivat syntyneet. Ajatus saa minut hymyilemään. Vanhojen käsityölehtien selaaminen muistuttaa siitä, että vaikka ajat muuttuvat, käsillä tekemisen ilo säilyy. Hyvä neulemalli kestää vuosikymmeniä, ja parhaat ideat löytävät aina tiensä uudelleen käyttöön.
Nyt täytyy vain päättää, mistä ohjeesta aloitan. Kenties juuri siitä kaikkein vanhimmasta. Se olisi aika hieno tapa antaa näille lehdille uusi elämä. Ja kuka tietää, ehkä tulevaisuudessa blogissa nähdään neuleita, joiden ohjeet ovat peräisin jopa 1940-luvulta. Se olisi samalla pieni kunnianosoitus menneiden sukupolvien käsityötaidoille ja muistutus siitä, että luovuus ei vanhene koskaan.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Ihania käsityölehtiä: