Tuossa kun ostimme alkukuusta lipaston olohuoneeseen, että saamme kirjat jonnekkin, niin ostopaikan omistaja pakkasi lipaston lasit rikkinäiseen huopaan. Me ei oikeastaan tarvittu huopaa yhtään mihinkään mutta pihalla ei ollut koirille mitään lekottelupaikkaa, joten kaivelin hiukan kaappeja ja laatikoita ja löysin vanhasta rikkinäisestä toppatakista säästetyn vetoketjun sekä villalangan jämän.  Näillä sainkin jo sopivan pussin ommeltua, jonne voi piilottaa peiton ja pari tyynyä. Suojaksi laitoin vielä itse ommellun taljan, joka on tehty vanhasta peitosta ja turkiksen palasesta.
Hyvin helppo ja yksinkertainen tuunaus ja oli kiva, ettei tarvinnut tuota rikkinäistä vilttiä heittää pois vaan ensin hyvällä huollolla saatiin siihen kuntoon, että voi ommella kivaa siitä. Ja jos koirat ei tykkää siitä niin siinä voi ihminenkin istua halutessaan kun pestään koirien hiet ja hajut pois.
Nuppu ja Söpö ovat olleet oikein innoissaan siitä, että hekin mahtuvat nyt pihalle pötköttelemään ja nauttimaan elämästään meidän kanssa.

Leikkasin viltin niin, että rikkinäinen osa jäi saksien alle, ompelin vetoketjun lyhyeille sivuille ja sen jälkeen pussiksi. Huopaa ei tarvitse huolitella, joten jätin reunat sellaiseksi. Hommaan meni noin 15 minuuttia. Lopuksi ompelin käsin villalangalla reunan. Koirilla on myös oma tyyny, varsinkin Nuppu tykkää pitää päätään tyynyllä. Tyyny on ommeltu vanhasta neupepaidasta ja sisällä on vanhan tyynyn sisus.

En harrasta sisustamista ollenkaan, vaan teen ja hankin sen mukaa mikä hivelee silmää. Ei nämä aina sovi toisiinsa mutta ei haittaa mitään sekään. Uutta, vanhaa ja itse tehtyä, se on se meidän kodin juttu ja tulee aina olemaan. Minusta on niin kivaa, että ollaan alettu saamaan asuntoa siihen kuntoon, että voi alkaa suunnitella tupareita.

Olen aikanani tehnyt meidän aikaisemman asunnon parvekkeelle lavojen päälle patjat, vanhoista patjoista, jotka päällystin farkuilla ja koska meille rantautui kaapista toinen iso patja, jolla emme tee mitään, päätin päällystää sen toisen lavan päälle. Päälystämisessä käytin jälleen tuunausjätettä, jota on kertynyt vuosien saatossa aika isot määrät. Nyt ei farkkujen tuunausjätettä ole kuin muutama suiro. jotka menee ihan eri tuunaukseen, kunhan saan aikaiseksi moisen.

Ompelu ei ole mitään helppoa ja oli suuria vaikeuksia saada erittäin painava päällinen laitetua patjan päälle. Koska farkut kuitenkin venyy ja paukkuu, niin sekin toi oman juttunsa hommaan. Vaikka kuinka mittaili, niin silti oli päällinen miten sattuu. Lopputulos on tyydyttävä, sormissa komeat vesikellot mutta fiilis on korkealla, sillä sain vihdoinkin tämän projektin valmiiksi, jota olen suunnitellut koko tämän muuton ajan. Eilen olikin ihanaa ottaa kunnon asento sohvalla, laittaa Netflix päälle ja pötkötellä ja katsella leffaa. Eipä muuta tarvita…Paitsi jäätelöä.

Patja on joku vanha patja, joka on kulkenut meidän mukana monet vuodet ja farkkujen alkuperä on Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto. En valitettavasti laskenut, kuinka monet farkut menee täysimittaisen patjan päällystämiseen, varsinkin kun palasia on valtavan monta. Vaikka homma olikin hankala ja takkuinen, niin olen varsin tyytyväinen tähän hommaan. Alan olla tyytyväinen myös muuten pihaan vaikka se tulee tästä muuttumaan kun saadaan porttia ja aitaa väsättyä, ehkä vasta ensi vuonna mutta kuitenkin.