Pitkä viikonloppu
0
Ah, pitkä viikonloppu. Se maaginen aika, jolloin elämä antaa tilaisuuden pysähtyä, hengittää ja no, purkaa 42 pahvilaatikkoa, siirtää kuusi kertaa yhtä kukkaruukkua ja eksyä työkalulaatikkoon etsiessä sitä yhtä ruuvimeisseliä, joka tietenkin löytyi lopulta… jääkaapista. Tervetuloa VillaNannan viikonloppuun, jossa hiki, huumori ja haaveet kohtaavat.
Pitkä viikonloppu, laatikoiden lannistusta, parvekepulmia ja ompelutaivaan kirkastusta
Pahvilaatikoiden purkueepos
Aloitettiin reippaasti tai ainakin juotiin ensin kahvit ja tuijotettiin laatikkovuorta kuin se olisi Everest. Mutta kyllä ne siitä hupenivat: sisältä löytyi mm. yksi kadonnut lompakko (vuodelta 2021), kolme samaa keittokirjaa (kyllä, taas), ja mystinen metalliputki, jonka alkuperää ei vieläkään tiedetä. Laatikot saivat kyytiä, ja me saatiin tilaa hengittää – tai ainakin kompastua vähemmän.
Parvekkeella melkein valmista
Parveke koki myös kasvojenkohotuksen kukkia, kynttilöitä, matto ja se täydellinen “melkein valmis” -tunnelma. Vielä puuttuu juuri se oikea pöytä, mutta hei, meillä on viltti, lasillinen kuohuvaa ja citylintujen ooppera taustalla. Pinterest-fiilis saavutettu 83 %.
Kruununa Oiva
Ja kyllä, ehdittiin myös istua alas. Ravintola Oiva Kalliossa oli kuin keidas keskellä askarteluhiekkaa. Ruoka taivaallista, tunnelma rento ja palvelu niin hyvää, että teki mieli kiittää käsityökortilla. Oiva, sinä viikonlopun huipennus, kiitos kun muistutit, että kaiken laatikkohelvetin jälkeen voi istua alas ja vain olla.
Työhuone oma pieni maailma
Ja sitten, oi se ihana hetki: meidän ikioma ompelu- ja neulehuone valmistui! Tämä ei ole mikä tahansa nurkka pölyisiä lankakeriä, tämä on käsityön keidas, luovuuden temppeli ja langanpätkien valtakunta. Nurkassa hurisee nyt kaksi uskollista ompelukonetta (kyllä, toinen on varalla, jos toinen suuttuu), hyllyt notkuvat kankaista, jotka “ehkä joskus” päätyvät vaatteiksi, ja langoista voisi rakentaa sateenkaaren, tai ainakin lämpimän villapaidan koko suvulle.
Vinot pinot käsityölehtiä ja kirjoja luovat tornimaisen horisontin, josta löytyy niin neuleohjeita kuin vintage-kaavojen aarteita. Jokaisella kirjalla on oma tarinansa, ja jokaisella kankaalla oma suunnitteilla oleva kohtalonsa. Tästä huoneesta ei mennä läpi, tänne astutaan. Se on pieni maailma, jossa kaikki on mahdollista: toppi yhdessä illassa, tai peitto, jota tehdään viidettä vuotta rakkaudella ja ratkojalla.
Näin se meni: hikinen, hurmaava, hullunhauska viikonloppu. Laatikot kaatui, ideat lähti lentoon, ja parveke melkein valmistui. Mutta tärkeintä – meillä on nyt paikka, jossa syntyy kaikkea ihanaa.
Asu ostettu Siisti kirppikseltä.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
MUUTTO AHDISTUKSESTA VOI LUKEA LISÄÄ NÄISTÄ POSTAUKSISTA:
Viikonloppu oli täynnä ärränpäitä
Minun viikonloppu oli täynnä ärränpäitä ja hikistä kantamista. Oikeasti, en ole varmaan koskaan kiroillut niin paljon kuin viikonloppuna kun aloimme roudata syys -ja talvivaatteita kohti yläkertaa. Tämä oli ainoa hetki elämässäni kun kirosin sitä, että minulla on niin upea kokoelma vaatteita ja kenkiä.
Viikonloppu oli täynnä ärränpäitä
Olen useasti miehelleni sanonut sitä, että joutuu kyllä kestämään aika paljon kun on meikäläisen kanssa. En ole niitä kaikkein helpoimpia ihmisiä mitenkään päin. Ja se pahin tulee esille aina tällaisen toiminnan kautta. Kiukku ja hammasten kiristys. Kaikki kiitos miehelle, että jaksoi kantaa kanssani nuo monet kymmenet laatikot edes takaisin ylös ja alas. Minä taas kiukuttelin, kun mietin kuumeisesti, että mitkä vaatteet tulee mukaan ja mitkä jäävät varastoon. Kauhea hulabaloo. Sovitin ja suunnittelin asuja ja viikkasin kaappiin.
Mitä tässä siis valitan? En yhtään mitään. Itse olen itseni tähän tilanteeseen ajanut ja elän sen mukaan. Mutta tietenkin sillä hetkellä kun se kaikkein kovin homma on, niin ei siinä voi kyyneliltä välttyä. Varsinkin kun huomaa, että joku niistä ihanista lempivaatteista ei enää päälle mene. Siinä sitä hammasta purren irvistellään ja siirretään vaatteet kiltisti mappi ööhön. Eli viedään naapuriin myytäväksi. Koko projekti kesti kokonaisuudessaan neljä päivää, eli juuri sen ajan kun minulla oli vapaat. Koko tuona aikana, emme tehneet itse ruokaa, vaan lähdimme kiltisti ravintolaan tai haimme valmiin ruoan kotiin. Näin tosiaan saimme keskityttyä vain ja ainoastaan tähän projektiin.
Nyt voi huokaista helpotuksesta
Nyt ei enää ole itkua ja hammasten kiristystä, vaan nyt on ihana katsoa siistiä vaatekaappia ja siistejä vaatejonoja ja rivejä. Minulla on syvät vaatekaapit, joten vaatteita mahtuu kahdessa mitassa. Kaksi riviä siis yhdellä hyllyllä. Paksun neuleet vievät kaikkein eniten tilaa ja osa niistä onkin laatikoissa kaappien päällä. Niitä en juuri koskaan liikuta mihinkään. Ne saavat olla paikallaan kesät ja talvet. Otan vain tarvittaessa sieltä esille sen minkä tarvitsen.
Parasta tässä hommassa on se, että pääsee kaksi kertaa vuodessa kunnolla näkemään mitä se kaappi on syönyt ja näin pystyy tekemään kunnon siivouksen ja rakentamaan uusia asukokonaisuuksia ja hahmoja. Kyllä, minä rakennan myös erilaisia hahmoja vaatteillani. Vaikka se ei aina välttämättä näy ulospäin, niin minä tiedän hahmot ja niiden hahmojen maailmaan.
Nautitaan vaatteistamme ja puetaan ne ylpeydellä päälle!
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: