Vastuullisuus petti – vaate hurmasi
2
Joskus elämä ei anna aikaa valinnoille. Joskus eettisyys joutuu väistymään olosuhteiden tieltä. Ja joskus kauniin vaatteen mukana saapuu epämiellyttävä totuus. Tämä on kertomus siitä, miten vastuullisuus petti ja kuinka päädyin ostamaan vaatteita brändiltä, jonka arvot eivät ole omieni mukaisia ja kuinka vaikea on myöntää, että silti pidän siitä mitä ostin.
Vastuullisuus petti – vaate hurmasi
Niin kuin tiedätte, rakastan vaatteita, rakastan leikkiä niillä ja puuhastella niiden parissa. Vaatteet ovat harrastus, mutta ne ovat myös minun kompastuskiveni. Koska haluan elää ekologisesti ja eettisesti, vaatemäärästä riippumatta, niin pyrin aina hankkimaan arvojeni mukaisia vaatteita.
Valitettavasti aina minullakaan ei osu ihan nappiin hankinnat ja näin kävi minulle tänä kesänä, kun tuli pakko hankinta eteen ja jouduin sujahtamaan vaateliikkeeseen sisälle ja hankkia uusia vaatteita, kiireessä ja samalla unohtaen täysin omat kriteerit sekä googlen.
Kiire, kaaos ja puhtaan vaatteen pakko
Olin Århusissa Erasmus+-matkalla vastuussa nuorista ja ohjelmasta, joka eteni minuuttiaikataululla. Lennot peruttiin, hotelliyöt venyivät, puhtaat vaatteet loppuivat. Ei ollut aikaa pyykkiin eikä shoppailuun. Olin likainen, väsynyt ja epätoivoinen ja siinä hetkessä vaate ei ollut enää valinta vaan pakko.
Kävelin ensimmäiseen vastaantulevaan vaatekauppaan. Se oli Boii Studios. Näyteikkunassa oli paita, joka huusi nimeäni. Sovitin. Ostin. Mukaan lähti kaksi kokonaista asua, koska tiesin, että seuraavan kerran ehtisin vaihtaa vaatteita vasta Suomessa. Ja näin vastuullisuus petti pahimman kerran.
Kaksi asua, yksi ristiriita
Ensimmäinen asu: röyhelöinen sinivalkoraidallinen paita ja tummansininen housuhame. Yhdistelmä keveyttä ja ilmaa, jossa viihdyn. Kuvassa seison parvekkeella aurinkoisena päivänä, mutta silmieni takana painaa tieto siitä, että vaate ei ehkä ole syntynyt hyvissä käsissä.
Toinen asu: valkoinen, väljä pusero ja leveä, maansävyiset ruskeat housut. Kuvattu Krakovan Plac Nowylla, hetkessä jossa olin kiitollinen mutta ristiriitainen. Vaatteet toimivat, tuntuvat hyviltä. Mutta niiden alkuperä ei tee minua ylpeäksi.
Boii Studios: kauniita vaatteita, hiljaisia vastauksia
Boii Studios on tanskalainen muotimerkki, jonka vaatteet ovat linjassa sen kanssa, mitä moni haluaa tänään pukea: väljyyttä, volyymia, kerroksia ja herkkyyttä. Mutta entä arvot?
Yrityksen verkkosivut vaikenevat tuotantoketjuista. Ei tietoa valmistusmaista, ei eettisistä linjauksista, ei ilmastotavoitteita. Ei mitään, mikä tekisi ostamisesta tietoista. Trustpilot on täynnä kriittisiä kokemuksia: palautusprosesseista, laadusta ja asiakaspalvelusta. Sana ”vastuullisuus” puuttuu lähes kokonaan.
Minun olisi pitänyt tutkia, mutta aika ei antanut siihen mahdollisuutta. Ja nyt vaatteet ovat minulla, ja ne toimivat. Mutta hinta ei ollut vain rahallinen.
Voiko epäeettisesti tuotettua vaatetta rakastaa?
Tämä on kysymys, joka ei jätä minua rauhaan. Olen tehnyt vuosia töitä eettisyyden ja tietoisen kuluttamisen eteen. Olen pitänyt vastuullisuutta kriteerinä kaikessa, ruuasta vaatteisiin, valinnoista kaikkeen kuluttamiseen. Ja nyt seisoin vaatekaapin edessä, neljä vaatetta kädessä, tietäen että ne eivät täytä arvojeni vaatimuksia.
Mutta silti: ne ovat mukavat. Ne ovat kauniit. Ne pelastivat minut tilanteessa, jossa ei ollut vaihtoehtoa.
Ehkä tämä ei ole rakkaustarina vaatteista, vaan muistutus siitä, kuinka inhimillisiä olemme. Me kompastumme. Teemme virheitä. Teemme valintoja, joita emme olisi tehneet paremmassa tilanteessa. Ja silti: niistäkin hetkistä syntyy tarinoita.
Mitä seuraavaksi?
En aio ostaa Boiilta enää. Se ei ole linjassa arvojeni kanssa. Mutta aion käyttää nämä vaatteet loppuun asti. Koska eettisyyttä ei ole se, että heitämme ”väärät” vaatteet pois, vaan se, että käytämme ne viisaasti ja tiedostaen. Nyt kun tiedän enemmän, voin tehdä paremmin.
Entä sinä? Onko sinulle käynyt näin? Oletko joskus ostanut kiireessä tai pakon edessä jotain, mikä ei vastannut arvojasi? Voiko rakastaa vaatetta, jonka synty ei ole puhdas?
Kirjoita ajatuksesi kommenttikenttään tai jaa somessa tunnisteella #vaatteetjotarinoita, koska vaate ei ole vain vaate. Se on valinta, tarina ja joskus, kompromissi.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kun pinna palaa ja kori täyttyy
Kun pinna palaa ja kori täyttyy: Kiukkushoppailu, tuo arjen pieni ekokatastrofi! Kävitkö joskus kirpparilla lohduttamassa itseäsi? Et ole yksin. Mutta onko kiukkushoppailu koskaan oikeasti ekologista – edes silloin, kun ostaa käytettyä? Minulla on teille tähän liittyvä tarina, jonka haluan jakaa. Tämä on tarina, josta en ole ylpeä, enkä edes ymmärrä miten tässä näin kävi, mutta kerron sen teille, jotta ette itse lankea samaan harhaan.
Kun pinna palaa ja kori täyttyy: Kiukkushoppailu, tuo arjen pieni ekokatastrofi?
Aloitetaan siitä kun kiukku nousee ja nousee, sitä ei saa pysäytettyä millään, ei sitten millään. Tila vain pahenee ja pahenee, tuntuu kuin olisit höyryveturi, jonka korvista nousee savu ja ääni on kuin junan pilli. Siitä olotilasta ei voi seurata mitään hyvään.
Kiukku, kävely ja UFF
Töissä ei mennyt hyvin. Itse asiassa meni niin huonosti, että teki mieli paiskata tietokone ikkunasta ja hypätä itse perässä. Ja sitten suutuin vielä miehelleni – en ehkä edes oikeasti hänen tekemisistään, vaan siitä, että joku oli lähettyvillä ja hengitti väärään tahtiin. Lähdin kävelemään. Kiukulla. Tarkoitus oli tuulettaa päätä, mutta päädyinkin UFFiin. Ja sieltä kotiin tulin kolmen hameen (ei istu), seitsemän kynttilänjalan (ei tarvita) ja palapelin (muka perheaktiviteetti?) kanssa.
odellisuudessa kori täyttyi UFFissa yliäyräiden, mutta jostain sain kuitenkin sen verran järkeä päähäni, että mukaan lähti vain ja ainoastaan yksi hame, kahdet housut, body ja kaksi takkia. Totta on se, että en ole sovittanut vaatteita, kerran ollut yksi takeista päälle kun mentiin viemään koiria ulos. Mutta jatketaan..
Kirppis ei ole synninpäästö
Kiukkushoppailu tuntuu lohdulta. Ja kun ostaa käytettynä, se tuntuu melkein sankariteolta – eikö niin?Mutta ekologisuus ei ole tunneostos. Jos ostos päätyy käyttämättömänä takaisin kiertoon, sen elinkaari ei pitene. Se on ekologinen bumerangi, joka käy kääntymässä kodissasi ennen kuin jatkaa matkaa.
”Mutta se oli vain kolme euroa!” Kolmen euron paita ei ole ilmainen – se maksaa tilaa, aikaa ja joskus mielenrauhaa. Kun kymmenen halpaa ostosta kertyy, on taskussa vähemmän rahaa ja kaapissa enemmän hämmennystä. Ongelma ei ole ostaminen, vaan miksi me ostamme. Usein haemme kontrollia, lohtua tai hetken hallinnan tunnetta, kun maailma ympärillä tuntuu keikahtaneen.
Mikä sitten auttaa?
Jos tekee mieli ostaa jotain kiukulla, ehkä ensin kannattaa:
- Kirjoittaa päiväkirjaan sivu täyteen rumia sanoja
- Käydä kävelyllä ilman lompakkoa
- Soittaa ystävälle ja kertoa kaikki
- Piirtää kiukkukukka
- Ottaa kuva jostain kummallisesta kirpparilöydöstä ja postata se someen: #kiukkukirppisfiilis
Loppusanat ja kahvihöyryt
Kirppari ei ole vihollinen. Se on mahdollisuus – kun siellä käydään, eikä paeta. Kiukkushoppailu on vähän kuin suklaalevy: lohduttaa hetken, mutta ei täytä sitä oikeaa tarvetta. Joten ensi kerralla kun tekee mieli ostaa oranssi huivi, pysähdy hetkeksi. Tarvitsetko sitä, vai tarvitsetko hetken hiljaisuutta ja teetä? Tavara ei ratkaise tunnetta. Mutta tunne, kun et tarvitse mitään – se voi olla parempi kuin yksikään palapelirasia.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: