Hae
VillaNanna

Krakovan kirppislöytö osaksi kesäasua

Krakovan kirppislöytö osaksi kesäasua

Krakovan kirppislöytö osaksi kesäasua, mutta farkkupaita ei suinkaan ole tämän asun ainoa vaate, jolla on tarina. Pitsihameen tein vuonna 2014, t-paita on mieheni vanha ja farkkupaita löytyi Krakovan Thrifty-second hand -liikkeestä. Tähän kesäpäivään mahtui myös Helsingin kirpputoreja ja lounas Hietalahden kauppahallissa.

Krakovan kirppislöytö osaksi kesäasua

Minusta parhaat asut eivät välttämättä synny vaatekaupassa. Ne syntyvät silloin, kun vaatteilla on historiaa. Tässä kesäisessä asussa on mukana kolme aivan erilaista tarinaa: vuonna 2014 itse tekemäni pitsihame, mieheni vanha t-paita ja viimeisimmältä Krakovan-matkalta löytämäni farkkupaita.

Farkkupaita löytyi Thrifty-nimisestä second hand -liikkeestä Krakovan Podgórzesta, Kalwaryjska-kadulta. Se oli yksi niistä paikoista, joihin halusin Krakovan-matkalla tutustua. Kalwaryjska on kiinnostava kohde myös second hand -shoppailijalle, sillä kadun varrella ja lähistöllä on useita käytettyjen vaatteiden liikkeitä. Ja tämä farkkupaita pääsi heti mukaan Suomeen.

Kolme vanhaa vaatetta, yksi kesäinen asu

Pitsihame on yksi niistä vaatteista, jotka muistuttavat minua siitä, miksi itse tekeminen kannattaa. Tein sen vuonna 2014. Yksitoista vuotta myöhemmin se on edelleen käytössä. Se on aika hyvä mittari vaatteelle.

T-paita puolestaan on mieheni vanha. Farkkupaita on ostettu käytettynä Krakovasta. Kun nämä yhdistää, lopputuloksena on kesäinen asu, vaikka yksikään sen pääosista ei ole uusi. Juuri tästä pidän second handissa ja vanhoissa vaatteissa.

Vaatteen ei tarvitse olla uusi ollakseen kiinnostava. Vanhassa vaatteessa kiinnostaa usein juuri se, mitä uudesta vaatteesta ei vielä tiedä: mistä se on tullut, kuka sitä on käyttänyt ja millaisen elämän se saa seuraavaksi.

Tämä liittyy vahvasti myös omaan tapaani ajatella tekstiilejä. Puhun tekstiiliarkeologiasta, koska minua kiinnostavat vaatteiden materiaalit, historia, valmistaminen ja ennen kaikkea se, mitä niille tapahtuu ensimmäisen käyttökerran jälkeen.

Krakovan Thrifty toi asuun uuden tarinan

Thrifty jäi mieleeni erityisesti siksi, että se sopi hyvin siihen second hand -kierrokseen, jonka teimme Podgórzessa. En etsi käytettyjen vaatteiden liikkeistä välttämättä tiettyä merkkiä tai tämän hetken trendivaatetta. Katson vaatetta materiaalin, mallin, kunnon ja mahdollisuuksien kautta.

Joskus vastaan tulee vaate, jonka kohdalla tietää heti: Tämä lähtee mukaan. Farkkupaita oli juuri sellainen. Nyt se kulkee kanssani Suomessa ja on osa asua, jossa yhdistyvät itse tehty, vanha ja käytettynä ostettu. Se on minusta paljon kiinnostavampaa kuin se, että koko asu olisi ostettu yhdestä kaupasta uutena.

Kesän viimeiset kirppiskierrokset Helsingissä

Eilen oli puolestaan vuorossa tämän kesän viimeinen shoppailukierros tai ainakin sellainen oli tarkoitus. Kävin Bella-kirppiksellä, Moody Mondayssa ja Fidan UFFissa. Kirpputorikierros on minulle vähän kuin aarteenetsintää. Koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä vastaan tulee. Ja joskus paras löytö ei edes ole se, jonka ostaa, vaan ajatus, jonka saa mukaansa. Tällä kertaa päivä jatkui Hietalahteen.

Hietalahden kauppahalli kaipaisi enemmän elämää

Hietalahden kauppahalli on yksi Helsingin kiinnostavista vanhoista rakennuksista. Arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelema halli valmistui vuonna 1903, ja se on toiminut kauppahallina alusta lähtien.

Hallin historiaan mahtuu monia vaiheita. Perinteisen elintarvikekaupan lisäksi siellä on toiminut muun muassa luomuhalli sekä antiikki -ja taidehalli. Nykyisin Hietalahden kauppahallia on kehitetty ravintola -ja kahvilahalliksi.

Ja juuri siinä on mielestäni sekä sen viehätys että pieni harmitus. Rakennus on upea, mutta kaikki tila ei tällä hetkellä tunnu olevan kunnolla käytössä. Ravintoloitakaan ei ole kovin montaa, joten suuri hallitila tuntuu paikoin yllättävän tyhjältä.

Minusta Hietalahden kauppahalli ansaitsisi enemmän elämää. Olisi hienoa nähdä koko historiallinen tila täynnä pieniä ravintoloita, kahviloita, ruokatuottajia ja ihmisiä, sellaista hallitunnelmaa, johon tämä rakennus olisi täydellinen.

Myöhäinen lounas Ravintola Piilossa

Tällä kertaa menimme syömään Ravintola Piiloon. Piilo tarjoaa italialaista makumaailmaa historiallisessa Hietalahden kauppahallissa. Ravintolan valikoimassa on muun muassa pastoja, pizzoja ja muita italialaishenkisiä annoksia. Piilossa järjestetään myös viikonloppubrunssia.

Minusta tällaiset paikat ovat parhaimmillaan silloin, kun ympärillä oleva rakennus saa olla osa kokemusta. Ruoka, vanha rakennus, kesäinen Helsinki ja kirppiskierroksen jälkeen päälle puettu asu, siinä oli aika täydellinen yhdistelmä.

Vanhalla vaatteella voi olla monta elämää

Ehkä juuri siksi pidän second handista ja vanhoista vaatteista. Uusi tarina ei aina tarvitse uutta vaatetta. Se voi syntyä vuonna 2014 tehdystä pitsihameesta, miehen vanhasta t-paidasta ja farkkupaidasta, joka löytyi Krakovan Thriftystä.

Ja seuraavana päivänä sama ajatus jatkuu Helsingin kirpputoreilla. Vanhat vaatteet eivät ole menneisyyttä. Ne ovat materiaalia seuraavaan tarinaan.

Krakovan kirppislöytö osaksi kesäasua

Rentoa lauantaita!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Pinterest

Lisää asuinspiraatioita:

Vaatekaappipäiväkirja pitsiunelmien kätköistä

Leffatreffien asu Kazimierzista löydetty

Olemisen sietämätön keveys pukeutuu kierrätykseen

Second hand ei ole automaattisesti vastuullinen

Second hand ei ole automaattisesti vastuullinen

Voiko second hand olla joskus myös ongelma? Tätä jäin pohtimaan Krakovan kirpputoreilla ja viimeistään UFF:n Pasilan myymälässä. Second hand ei ole automaattisesti vastuullinen, vaikka käytettyjen vaatteiden ostaminen onkin yleensä ympäristön kannalta parempi vaihtoehto kuin uuden hankkiminen. Missä kulkee raja laadukkaan kierrätyksen, pikamuodin ja ultrapikamuodin välillä? Ja voiko kirpputorilta tehdä vastuullisia löytöjä, vaikka ostoskassiin päätyisi joskus myös pikamuotia?

Second hand ei ole automaattisesti vastuullinen – tämän vuoksi jätän Sheinin rekkiin

Palasin juuri Krakovasta. Matkalaukkuun päätyi muutama uusi kirppislöytö, mutta ennen kaikkea paljon ajatuksia. Lähdin matkaan odottaen löytäväni runsaasti vintagea. Todellisuus oli kuitenkin aivan toinen. Krakovan second hand -liikkeissä oli paljon pikamuotia ja joukossa yllättävän paljon myös ultrapikamuotia. Se sai minut miettimään, mitä second hand oikeastaan tarkoittaa vuonna 2026.

Sama ajatus nousi pintaan uudelleen eilen. Kävin UFF:n Pasilan myymälässä ennen sen sulkemista. En mennyt sinne siksi, että olisin tarvinnut uusia vaatteita. Menin, koska halusin vielä kerran kiertää tutut rekit. Ja niin kuin kirpputorilla usein käy… Lähdin kotiin kassin kanssa.

En tarvinnut vaatteita – mutta ostin silti

Kirpputorilta ostaminenkin on kuluttamista. Se on asia, jonka välillä unohdamme. Käytetty vaate tuntuu vastuulliselta valinnalta, eikä siinä olekaan mitään väärää. Mutta jos ostan vaatteen, jolle minulla ei ole käyttöä, olen silti kuluttanut. Silti en kadu tämän päivän löytöjä.

Mukaani lähti Lindexin vaate, yksi New Yorkerin haalari ja kukallinen KaFuNi-merkkinen mekko.

New Yorker on itse asiassa merkki, jonka yleensä jätän rekkiin. Tällä kertaa rakastuin haalariin heti. Tutkin materiaalin, katsoin ompeleet ja mietin, että tästä tulee täydellinen mökkivaate. Joskus vaate voittaa merkin.

KaFuNi puolestaan oli minulle täysin tuntematon. Pesulappu kertoi kuitenkin kaiken olennaisen: 95 prosenttia puuvillaa ja viisi prosenttia polyesteriä. Kangas tuntui hyvältä, ompeleet olivat siistit ja kuosi ihastutti. Googlasin merkin vasta kotona.

Krakovasta mukaan tarttui puolestaan esimerkiksi Dranellan, Phase Eightin ja Apricotin vaatteita. Vintagea oli tarjolla yllättävän vähän, joten jouduin katsomaan myös pikamuotia. Mutta en ostanut mitään sokkona.

Näin minä valitsen vaatteeni kirpputorilta

Moni katsoo ensimmäisenä vaatteen merkkiä. Minä tunnustelen kangasta. Sen jälkeen katson materiaalikoostumuksen. Sitten tutkin ompeleet, vetoketjut, napit ja vaatteen yleisen kunnon. Vasta lopuksi katson merkkiä.

Minulla on toki muutamia merkkejä, joihin tartun muita herkemmin. Vanhempi H&M, Lindex, KappAhl, Dranella ja Phase Eight ovat osoittautuneet vuosien varrella luotettaviksi. Toisaalta olen löytänyt upeita vaatteita myös täysin tuntemattomilta merkeiltä. Merkki ei tee vaatteesta hyvää. Laatu tekee.

Miksi Shein jää minulta rekkiin?

Tästä aiheesta puhutaan paljon. Minun vastaukseni on kuitenkin hyvin yksinkertainen. En osta Sheiniä. Kyse ei ole vain siitä, mitä merkistä kirjoitetaan tai millaisia mielipiteitä siitä esitetään. Kyse on omasta kokemuksestani. Tunnistan Sheinin usein jo kosketuksesta.

Kangas tuntuu käsissäni oudolta. Ei pelkästään polyesteriltä, vaan aivan kuin sen pinnalla olisi jokin kalvo. Tiedän, että tämä on oma aistikokemukseni, mutta juuri siksi en jää edes pohtimaan ostamista. Joskus sormenpäitä alkaa jopa kihelmöidä, kun kosken tiettyihin vaatteisiin.

Siksi yllätyin eilen, kun näin UFF:n rekeissä niin paljon Sheiniä. Se sai minut miettimään, miten paljon ultrapikamuoti on muuttanut myös kirpputoreja.

Second hand ei ole automaattisesti vastuullinen

Pikamuoti ja ultrapikamuoti eivät ole sama asia

Tämä on mielestäni tärkeä ero. Ostan joskus käytettyä pikamuotia. En kuitenkaan osta mitä tahansa. Googlaan tuntemattomat merkit, tarkistan materiaalit ja arvioin, kestääkö vaate vielä vuosia käyttöä. Jos vastaus on kyllä, vaatteelle kannattaa antaa uusi elämä. Mutta kaikkein heikkolaatuisimman ultrapikamuodin kohdalla ajattelen toisin.

Tiedän, että tämä mielipide jakaa varmasti ihmisiä. Minusta kaikkein heikkolaatuisin ultrapikamuoti ei kuulu kirpputorien rekeille. Jos vaate on niin huonosti valmistettu, ettei se kestä kunnolla edes yhtä omistajaa, sen kierrättäminen ihmiseltä toiselle ei ratkaise ongelmaa. Ongelma ei ole halpa hinta. Ongelma on huono laatu.

Vastuullisuus ei ole täydellisyyttä

En väitä olevani täydellinen kuluttaja. Eilisen päivän ostokset ovat siitä hyvä esimerkki. En tarvinnut yhtään uutta vaatetta. Silti ostin. Mutta ehkä vastuullisuus ei olekaan täydellisyyttä.

Ehkä se on sitä, että pysähtyy miettimään ennen kassalle menemistä. Tutkii materiaalit. Arvioi laadun. Ostaa vaatteen, jota oikeasti käyttää. Korjaa sen, jos se hajoaa. Ja käyttää sitä niin pitkään kuin mahdollista.

Juuri sitä minä yritän tehdä. En aina onnistu. Mutta yritän tehdä jokaisen ostoksen hieman harkitummin kuin edellisen. Siksi kirpputorilla tärkein kysymys ei mielestäni ole: ”Mikä merkki tämä on?” Vaan: ”Kestääkö tämä vaate vielä seuraavan omistajan ja ehkä vielä sitä seuraavankin?”

Second hand ei ole automaattisesti vastuullinen

Mukavaa tiistaita!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Pinterest

Lisää kirppisjuttuja:

Vinkit onnistuneelle kirpparikierrokselle

Voiko olla ekologinen vaatevuoren kanssa