Krakovan kirppislöytö osaksi kesäasua
2
Krakovan kirppislöytö osaksi kesäasua, mutta farkkupaita ei suinkaan ole tämän asun ainoa vaate, jolla on tarina. Pitsihameen tein vuonna 2014, t-paita on mieheni vanha ja farkkupaita löytyi Krakovan Thrifty-second hand -liikkeestä. Tähän kesäpäivään mahtui myös Helsingin kirpputoreja ja lounas Hietalahden kauppahallissa.
Krakovan kirppislöytö osaksi kesäasua
Minusta parhaat asut eivät välttämättä synny vaatekaupassa. Ne syntyvät silloin, kun vaatteilla on historiaa. Tässä kesäisessä asussa on mukana kolme aivan erilaista tarinaa: vuonna 2014 itse tekemäni pitsihame, mieheni vanha t-paita ja viimeisimmältä Krakovan-matkalta löytämäni farkkupaita.
Farkkupaita löytyi Thrifty-nimisestä second hand -liikkeestä Krakovan Podgórzesta, Kalwaryjska-kadulta. Se oli yksi niistä paikoista, joihin halusin Krakovan-matkalla tutustua. Kalwaryjska on kiinnostava kohde myös second hand -shoppailijalle, sillä kadun varrella ja lähistöllä on useita käytettyjen vaatteiden liikkeitä. Ja tämä farkkupaita pääsi heti mukaan Suomeen.
Kolme vanhaa vaatetta, yksi kesäinen asu
Pitsihame on yksi niistä vaatteista, jotka muistuttavat minua siitä, miksi itse tekeminen kannattaa. Tein sen vuonna 2014. Yksitoista vuotta myöhemmin se on edelleen käytössä. Se on aika hyvä mittari vaatteelle.
T-paita puolestaan on mieheni vanha. Farkkupaita on ostettu käytettynä Krakovasta. Kun nämä yhdistää, lopputuloksena on kesäinen asu, vaikka yksikään sen pääosista ei ole uusi. Juuri tästä pidän second handissa ja vanhoissa vaatteissa.
Vaatteen ei tarvitse olla uusi ollakseen kiinnostava. Vanhassa vaatteessa kiinnostaa usein juuri se, mitä uudesta vaatteesta ei vielä tiedä: mistä se on tullut, kuka sitä on käyttänyt ja millaisen elämän se saa seuraavaksi.
Tämä liittyy vahvasti myös omaan tapaani ajatella tekstiilejä. Puhun tekstiiliarkeologiasta, koska minua kiinnostavat vaatteiden materiaalit, historia, valmistaminen ja ennen kaikkea se, mitä niille tapahtuu ensimmäisen käyttökerran jälkeen.
Krakovan Thrifty toi asuun uuden tarinan
Thrifty jäi mieleeni erityisesti siksi, että se sopi hyvin siihen second hand -kierrokseen, jonka teimme Podgórzessa. En etsi käytettyjen vaatteiden liikkeistä välttämättä tiettyä merkkiä tai tämän hetken trendivaatetta. Katson vaatetta materiaalin, mallin, kunnon ja mahdollisuuksien kautta.
Joskus vastaan tulee vaate, jonka kohdalla tietää heti: Tämä lähtee mukaan. Farkkupaita oli juuri sellainen. Nyt se kulkee kanssani Suomessa ja on osa asua, jossa yhdistyvät itse tehty, vanha ja käytettynä ostettu. Se on minusta paljon kiinnostavampaa kuin se, että koko asu olisi ostettu yhdestä kaupasta uutena.
Kesän viimeiset kirppiskierrokset Helsingissä
Eilen oli puolestaan vuorossa tämän kesän viimeinen shoppailukierros tai ainakin sellainen oli tarkoitus. Kävin Bella-kirppiksellä, Moody Mondayssa ja Fidan UFFissa. Kirpputorikierros on minulle vähän kuin aarteenetsintää. Koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä vastaan tulee. Ja joskus paras löytö ei edes ole se, jonka ostaa, vaan ajatus, jonka saa mukaansa. Tällä kertaa päivä jatkui Hietalahteen.
Hietalahden kauppahalli kaipaisi enemmän elämää
Hietalahden kauppahalli on yksi Helsingin kiinnostavista vanhoista rakennuksista. Arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelema halli valmistui vuonna 1903, ja se on toiminut kauppahallina alusta lähtien.
Hallin historiaan mahtuu monia vaiheita. Perinteisen elintarvikekaupan lisäksi siellä on toiminut muun muassa luomuhalli sekä antiikki -ja taidehalli. Nykyisin Hietalahden kauppahallia on kehitetty ravintola -ja kahvilahalliksi.
Ja juuri siinä on mielestäni sekä sen viehätys että pieni harmitus. Rakennus on upea, mutta kaikki tila ei tällä hetkellä tunnu olevan kunnolla käytössä. Ravintoloitakaan ei ole kovin montaa, joten suuri hallitila tuntuu paikoin yllättävän tyhjältä.
Minusta Hietalahden kauppahalli ansaitsisi enemmän elämää. Olisi hienoa nähdä koko historiallinen tila täynnä pieniä ravintoloita, kahviloita, ruokatuottajia ja ihmisiä, sellaista hallitunnelmaa, johon tämä rakennus olisi täydellinen.
Myöhäinen lounas Ravintola Piilossa
Tällä kertaa menimme syömään Ravintola Piiloon. Piilo tarjoaa italialaista makumaailmaa historiallisessa Hietalahden kauppahallissa. Ravintolan valikoimassa on muun muassa pastoja, pizzoja ja muita italialaishenkisiä annoksia. Piilossa järjestetään myös viikonloppubrunssia.
Minusta tällaiset paikat ovat parhaimmillaan silloin, kun ympärillä oleva rakennus saa olla osa kokemusta. Ruoka, vanha rakennus, kesäinen Helsinki ja kirppiskierroksen jälkeen päälle puettu asu, siinä oli aika täydellinen yhdistelmä.
Vanhalla vaatteella voi olla monta elämää
Ehkä juuri siksi pidän second handista ja vanhoista vaatteista. Uusi tarina ei aina tarvitse uutta vaatetta. Se voi syntyä vuonna 2014 tehdystä pitsihameesta, miehen vanhasta t-paidasta ja farkkupaidasta, joka löytyi Krakovan Thriftystä.
Ja seuraavana päivänä sama ajatus jatkuu Helsingin kirpputoreilla. Vanhat vaatteet eivät ole menneisyyttä. Ne ovat materiaalia seuraavaan tarinaan.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua:
Lisää asuinspiraatioita:
Miksi ostaisin uutta, kun Helsingin kirppikset ovat täynnä aarteita?
Miksi ostaisin uutta, kun Helsingin kirppikset ovat täynnä aarteita? Siinä kysymys, johon palaan yhä uudelleen. Samaan aikaan kun pikamuotiketjut houkuttelevat uusilla mallistoillaan viikosta toiseen, kirpputoreilla odottaa valtava määrä laadukkaita vaatteita valmiina uuteen elämään. Tällä kertaa lähdin kirppiskierrokselle Helsingin keskustaan. Reitin varrella olivat Fredan UFF, PrePorté ja Bulevardin UFF, eikä kotiin tarvinnut palata tyhjin käsin.
Miksi ostaisin uutta, kun Helsingin kirppikset ovat täynnä aarteita?
Kirppisvaatteilla kesäpäivään
Joskus tuntuu siltä, että nykyään on melkein outoa sanoa ääneen ostavansa suurimman osan vaatteistaan käytettynä. Sosiaalinen media täyttyy jatkuvasti uusista ostoksista, ”pakko saada” -trendeistä ja vaatehalleista, jotka vaihtuvat nopeammin kuin vuodenajat.
Minä kuljen mielelläni vastavirtaan. En siksi, että haluaisin olla erilainen, vaan siksi, että en yksinkertaisesti näe järkeä ostaa uutta, jos käytettynä löytyy parempaa.
Päivän asu löytyi kirpputoreilta
Tämän päivän asu on siitä hyvä esimerkki.
Valkoiset leveälahkeiset housut löysin Tallinnan kirpputorilta. Ne ovat kevyet, mukavat ja juuri sellaiset, joita olen käyttänyt tänä kesänä jatkuvasti. Vaaleansininen kirjailtu pusero puolestaan löytyi Paavli Kaltsukasta. Rakastan sen rentoa mallia ja pieniä kirjailtuja yksityiskohtia, jotka tekevät siitä paljon kiinnostavamman kuin tavallinen kesäpusero.
Itse ommeltu laukku kruunasi asun
Ja sitten se laukku. Moni on kysynyt siitä jo aikaisemmin.
Kyseessä ei ole minkään luksusmerkin uutuus eikä sosiaalisen median hittituote. Se on itse ompelemani oversized-vartalolaukku. Piirsin siihen oman kaavan, koska halusin juuri sellaisen laukun, jota en löytänyt kaupoista. Siihen mahtuu kaikki tarpeellinen, myös kirppiskierroksen löydöt, eikä sitä tarvitse asetella olkapäällä jatkuvasti uudelleen. Juuri tällaiset projektit muistuttavat minua siitä, miksi rakastan ompelemista. Jos sopivaa ei löydy, sen voi tehdä itse.
Kirppiskierros Helsingissä: Fredan UFF, PrePorté ja Bulevardin UFF
Kirppiskierroksemme alkoi Fredan UFFilta. UFF kuuluu niihin paikkoihin, joissa käyn lähes aina, kun liikun Helsingin keskustassa. Valikoima vaihtuu nopeasti, joten koskaan ei voi tietää, mitä rekistä löytyy. Tällä kertaa löytyi enemmän kuin osasin odottaa.
UFFin parhaat kirppislöydöt
Mukaan lähti ihana L’Atelier de Mila Paris -neule, joka huokuu ajatonta ranskalaista tyyliä. Lisäksi löysin beigen suoran hameen, valkoisen A-linjaisen hameen sekä harmaan trikoohameen.
Hameet ovat vaatekaappini todellisia työhevosia. Niitä voi yhdistellä loputtomasti erilaisiin yläosiin, ja tarvittaessa niitä voi myös muokata ompelukoneella. Välillä pienikin muutos tekee vanhasta vaatteesta aivan uuden.
PrePorté yllätti jälleen
UFFilta matka jatkui PrePortéen. Sieltä löytyi kokonainen asu, johon ihastuin heti. En kuitenkaan paljasta siitä vielä enempää, sillä se ansaitsee aivan oman postauksensa. Siinä riittää yksityiskohtia, joita haluan esitellä kunnolla.
Miksi kirppistely vie aina mukanaan?
Lopuksi kävimme vielä Bulevardin UFFilla. Vaikka suurimmat löydöt olivat jo kassissa, kirppiskierroksen parasta antia ei oikeastaan ole edes ostaminen. Se on etsiminen. Se tunne, kun rekistä pilkistää jotain kiinnostavaa. Se hetki, kun huomaa vaatteen olevan juuri oikean kokoinen.
Ja ennen kaikkea se ilo, kun ymmärtää pelastaneensa laadukkaan vaatteen takaisin käyttöön. Minulta kysytään joskus, eikö kirppiksillä käyminen vie liikaa aikaa. Varmasti vie enemmän kuin verkkokaupan ostoskoriin klikkaaminen.
Mutta juuri siinä piilee koko viehätys. Kirpputorilla ei voi ostaa kaikkea heti. Siellä täytyy pysähtyä, tutkia materiaaleja, tunnustella laatua ja käyttää mielikuvitusta. Se on vastakohta pikamuodin nopeudelle. Ehkä juuri siksi viihdyn siellä niin hyvin.
Joskus törmään myös kommenttiin: ”Minä en koskaan löydä kirppiksiltä mitään.” Usein vastaan siihen, ettei kirpputorilta lähdetä hakemaan yhtä tiettyä vaatetta. Sinne lähdetään etsimään yllätyksiä. Kun odotukset ovat avoimet, löytöjä alkaa kummasti ilmestyä.
Kirpputorit ovat elämäntapa, eivät pelkkä ostospaikka
Minulle kirppikset eivät ole pelkkä tapa säästää rahaa. Ne ovat osa elämäntapaa. Rakastan sitä, että vaatteilla on historia. Että joku toinen on käyttänyt niitä ennen minua ja nyt ne saavat uuden elämän. Joskus ne päätyvät käyttööni sellaisenaan. Joskus puran ne osiin ja ompelen niistä jotain aivan uutta.
Siinä on jotain paljon kiinnostavampaa kuin siinä, että ostaisin jälleen yhden uuden vaatteen suoraan tehtaan hyllyltä. Tiedän, ettei kirppistely sovi kaikille. Toiset haluavat ostaa kaiken uutena, ja se on heidän valintansa. Minä valitsen mieluummin aarteenetsinnän.
Siksi en oikeastaan enää kysy itseltäni, mitä uutta kauppoihin on tullut. Kysyn mieluummin, mitä joku on tänään jättänyt kirpputorille odottamaan seuraavaa omistajaansa. Ja yllättävän usein vastaus on: jotain juuri minulle täydellistä.
Ihanaa tiistaita!
Seuraa minua:
Muutama löytö päällä näissä postauksissa: