Unohda trendit, valitse mansikkakesän tunnelma
0
Unohda trendit, valitse mansikkakesän tunnelma. Kesän trendit vaihtuvat nopeammin kuin mansikat ehtivät kypsyä. Muutama vuosi sitten sosiaalinen media puhui Strawberry Girl Summer -estetiikasta, mutta tarvitseeko sen toteuttamiseen todella ostaa uusia vaatteita? Minun retkipäiväni asu rakentui yli kymmenen vuotta sitten ommellusta paidasta, itse tehdystä laukusta ja vaatteista, joilla on jo oma tarinansa. Ehkä kaikkein kaunein kesätyyli syntyykin siitä, mitä vaatekaapista jo löytyy.
Unohda trendit, valitse mansikkakesän tunnelma
Kesä toisensa jälkeen muoti kertoo meille, millainen meidän pitäisi olla. Yhtenä vuonna pukeudutaan kuin rannalle, seuraavana kuin tenniskentälle. Muutama vuosi sitten sosiaalinen media ihastui Strawberry girl summer -estetiikkaan. Kuvavirta täyttyi punaisen ja valkoisen sävyistä, pitsistä, olkihatuista, mansikoista ja huolettomista kesäpäivistä. Vaikka suurin trendihuuma on jo ohi, sen ajatus elää edelleen, eikä ihme. Se on yksi harvoista estetiikoista, joka ei tunnu vanhenevan.
Mutta mitä jos kaikkein aidoin Strawberry Girl Summer ei löydykään verkkokaupasta?
Minun retkipäiväni asu rakentui vaatteista, jotka ovat kulkeneet mukanani jo pitkään. Punainen paita on ommeltu Burdan kaavalla vuonna 2014. Vaalea laukku on itse tekemäni. Ne eivät ole tämän kesän uutuuksia, mutta juuri siksi ne tuntuvat omilta. Ne ovat kulkeneet mukana vuosien ajan, eikä niiden arvo ole vähentynyt, päinvastoin.
Kun seisoin meren äärellä valkoisissa brodeeratuissa housuissani, virkattu hattu päässä ja itse tehty laukku olalla, en yrittänyt näyttää trendikkäältä. Halusin vain pukeutua niin, että minulla oli hyvä olla. Sellaiselta kesäretken kuuluukin tuntua. Ja ehkä juuri siinä piilee koko kesän salaisuus.
Strawberry Girl Summer ilman ostoskoria
Strawberry Girl Summer ei oikeastaan tarkoita pelkästään vaatteita. Se on estetiikka, jossa yhdistyvät kesän keveys, luonnollisuus, romantiikka ja pieni ripaus nostalgiaa. Punainen ja valkoinen ovat sen tunnusvärejä. Mansikat, pitsit, pellava, kukkakuosit, aurinkohatut ja huolettomat retkipäivät kuuluvat sen maailmaan.
Valitettavasti sosiaalisessa mediassa trendistä on tullut monelle myös ostoslista. Tarvitaan uusi mekko, uudet sandaalit, uusi olkilaukku ja vielä muutama mansikkakuvioinen asuste. Ikään kuin kesän tunnelma olisi mahdollista ostaa kassakuitin mukana.
Mutta tarvitseeko oikeasti?
Minun Strawberry Girl Summerini syntyy aivan toisin. Se alkaa vaatekaapista. Se alkaa siitä, että kaivan esiin yli kymmenen vuotta sitten ompelemani paidan. Se jatkuu itse tehdyllä laukulla, joka on nähnyt monta kesää. Sen jälkeen tarvitaan vain aurinkoinen päivä, rantaretki, hyvä seura tai oma rauha ja ehkä rasiallinen tuoreita mansikoita.
Kesän tunnelmaa ei voi ostaa. Minusta on jopa hieman surullista, että niin moni kaunis estetiikka muuttuu nopeasti kulutushaasteeksi. Juuri silloin katoaa se, mikä siinä alun perin viehätti: aitous. Kauneimmat kesämuistot eivät synny uusista vaatteista. Ne syntyvät hetkistä, joihin ne vaatteet liittyvät.
Vaatteilla saa olla pitkä elämä
Kun kerron, että tämä punainen paita on ommeltu vuonna 2014, moni yllättyy. Se ei näytä vanhalta. Eikä sen tarvitsekaan näyttää. Hyvin tehty vaate ei vanhene samalla tavalla kuin trendit. Se odottaa vaatekaapissa juuri sitä päivää, jolloin haluaa pukea sen uudelleen.
Sama koskee itse tekemääni laukkua. En ommellut sitä yhtä kesää varten, vaan käyttöön. Jokainen käyttökerta tekee siitä vain rakkaamman. Ehkä juuri siksi rakastan käsillä tekemistä. Siinä ei jahdata seuraavaa trendiä, vaan luodaan jotakin, joka kestää aikaa. Jokainen sauma kertoo tarinaa, jokainen käyttökerta lisää siihen uuden muiston.
Retkipäivän asu ei ollut kallis eikä täydellinen. Se oli minun näköiseni. Sellainen, jossa pystyin kävelemään rantaa pitkin, istahtamaan laiturin reunalle ja nauttimaan kesästä miettimättä, onko jokin vaate juuri nyt muodissa.
Ehkä meidän pitäisi useammin kysyä itseltämme, mitä oikeasti tarvitsemme. Tarvitsemmeko uuden kesämekon vai uuden kesämuiston? Minä valitsen jälkimmäisen. Ja jos se muisto syntyy yli kymmenen vuotta vanhassa itse ommellussa paidassa ja itse tehdyssä laukussa, se tuntuu minusta paljon arvokkaammalta kuin yksikään nopeasti ohimenevä trendi.
Ehkä juuri sellainen on minun Strawberry Girl Summerini. Ei täydellinen eikä viimeisimmän villityksen mukainen, vaan täynnä elettyä elämää, käsillä tekemisen iloa ja vaatteita, jotka saavat kulkea mukana vuodesta toiseen. Sellainen kesä ei pääty syksyn ensimmäiseen viileään päivään, vaan jää sydämeen ja vaatekaappiin odottamaan seuraavaa aurinkoista retkeä.
Lopputulema on, että unohda trendit, valitse mansikkakesän tunnelma!
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää samankaltaisia aiheita:
Älä heitä pois – tee mekko
Voiko ilmaisosastolta löytyneestä topista ja kirpputorin hameesta syntyä vaate, joka näyttää aivan uudelta? Minun mielestäni voi. Tämä Älä heitä pois – tee mekko -projekti odotti toteutumistaan vuosia, kunnes oikea hame löytyi Ruoholahden Fidasta. Joskus parhaat ompeluprojektit eivät synny kiireessä, vaan silloin, kun oikeat materiaalit löytävät toisensa.
Älä heitä pois – tee mekko
Kuinka monta vaatetta on jäänyt kaapin perälle odottamaan ”sitä oikeaa ideaa”? Minulla niitä on muutamia, mutta yhden vaatteen tarina on ollut mielessäni jo vuosien ajan.
Löysin muutama vuosi sitten tämän kauniin pitsitopin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Moni olisi saattanut käyttää sitä sellaisenaan, mutta minä näin siinä jotain muuta. En kuitenkaan tiennyt vielä, millaisen vaatteen siitä tekisin. Niinpä toppi jäi odottamaan.
En kokenut mitään tarvetta kiirehtiä. Päinvastoin. Ajattelin, että jos oikea idea joskus tulee vastaan, toteutan sen silloin. Jos ei tule, toppi voi odottaa vielä seuraavatkin vuodet. Ja juuri niin kävi.
Tänä keväänä löysin Ruoholahden Fidasta valkoisen puuvillahameen. Heti sitä katsellessani tiesin, että olin löytänyt puuttuvan palasen vuosia vanhaan suunnitelmaani. Siitä alkoi yksi helpoimmista tuunausprojekteista, joita olen koskaan tehnyt.
Yksi helpoimmista vaatteiden tuunauksista
Jos olet joskus miettinyt vaatteiden tuunausta, mutta pelännyt sen olevan vaikeaa, tämä projekti todistaa muuta. Työvaiheita oli oikeastaan vain muutama.
- Purin hameesta vyötärökaitaleen.
- Sen jälkeen purin topin helman.
- Kun molemmat kappaleet olivat valmiina, ompelin ne yhteen.
Siinä kaikki. Ei kaavoja, ei monimutkaisia sovituksia eikä tuntikausien ompelua. Jos toppi ja hame ovat valmiiksi sopivan levyisiä, uuden mekon tekeminen voi olla yllättävän helppoa. Juuri tällaiset projektit tekevät vaatteiden uudistamisesta niin innostavaa. Aina ei tarvitse aloittaa tyhjästä.
Täydellinen ei aina ole kiinnostavin
Huomasin heti, ettei topin ja hameen valkoinen sävy ollut täysin sama. Tiedän, että joitakin se voisi häiritä. Minua ei. Päinvastoin pidän siitä, että vaatteen historia näkyy myös valmiissa lopputuloksessa. Toppi ja hame ovat eläneet eri elämää ennen kuin ne kohtasivat toisensa. Ne eivät yritäkään näyttää siltä, että ne olisivat aina kuuluneet yhteen. Minusta juuri se tekee tästä mekosta kiinnostavan.
Täydellisyys ei ole tekstiiliarkeologian tavoite. Tavoitteena on löytää vanhoille tekstiileille uusi elämä ja antaa niiden historia näkyä myös uudessa vaatteessa.
Tekstiiliarkeologiaa käytännössä
Olen alkanut kutsua tällaisia projekteja tekstiiliarkeologiaksi. Se tarkoittaa minulle sitä, että etsin vanhoista vaatteista ja tekstiileistä uusia mahdollisuuksia. Joskus materiaali odottaa vuosia ennen kuin sen oikea käyttötarkoitus löytyy. Juuri niin kävi tämän mekon kohdalla.
Ilmaisosastolta löytynyt toppi ei ollut keskeneräinen projekti, vaan valmis idea, joka odotti oikeaa pariaan. Kun hame viimein löytyi Ruoholahden Fidasta, kaikki loksahti paikoilleen. Minusta tämä on myös hyvä muistutus siitä, ettei kaikkea tarvitse tehdä heti. Joskus kannattaa odottaa. Kirpputoreilla käyminen palkitsee kärsivällisen.
Kirpputorit ovat täynnä mahdollisuuksia
Kirpputorilla katse kiinnittyy usein valmiisiin vaatteisiin. Minä katson niitä usein hieman eri tavalla. Saatan nähdä topin, josta tulee joskus mekon yläosa. Tai hameen, josta tulee uuden vaatteen alaosa. Joskus ostan vaatteen juuri yksittäisen pitsin, napin tai kankaan vuoksi.
Siksi kirpputorit ovat minulle loputon inspiraation lähde. Jokainen vaate voi olla vasta seuraavan tarinan alku.
Tämä mekko pääsee käyttöön
Valmis mekko on juuri sellainen kuin toivoinkin. Se on romanttinen, kevyt ja hieman boheemi. Yhdistin sen punaisiin nauhasaappaisiin, jotka tuovat kokonaisuuteen särmää. Viileämmällä säällä puen päälle vielä neuletakin, jolloin mekko toimii pitkälle syksyyn asti.
Ehkä kaikkein parasta on kuitenkin se tunne, että vuosia kaapissa odottanut toppi sai viimein uuden elämän. Jos olisin luopunut siitä liian aikaisin, tätä mekkoa ei olisi koskaan syntynyt. Ehkä siksi kannustan aina katsomaan vanhoja vaatteita uusin silmin. Ne eivät välttämättä ole käyttöikänsä päässä, ne saattavat vain odottaa sitä oikeaa ideaa.
Ja joskus siihen tarvitaan vain kirpputorilta löytynyt hame, ratkoja, ompelukone ja hieman kärsivällisyyttä.
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
Lisää tekstiiliarkeologiasta:
Tekstiiliarkeologiaa käytännössä: työkaverilta saadusta prodyyrikankaasta syntyi musta mekko