Ensin epäilin sitten rakastuin täysin tähän
0
Joskus kaikkein rakkaimmat vaatteet eivät ole niitä kaikkein täydellisempiä. Ensin epäilin, sitten rakastuin täysin tähän. Ompelin itse vaaleanpunaiset pientä ruutua olevat röyhelöhousut ja sydänkuvioisen puuvillapaidan, jotka näyttävät siltä kuin ne olisivat karanneet suoraan kesäisestä satumaasta. Vaikka paidan kanssa on vielä pieniä korjattavia yksityiskohtia, tästä tuli yksi kesän iloisimmista asuista.
Ensin epäilin sitten rakastuin täysin tähän
On olemassa vaatteita, jotka yrittävät olla huomaamattomia. Tämä asu ei kuulu niihin. Tämä asu saapuu paikalle kuin mansikkajäätelö hellepäivänä. Se on vaaleanpunainen, hieman höpsö, vähän romanttinen ja aivan täysin tietoinen siitä, että elämä on liian lyhyt tylsille vaatteille. Parasta tässä kokonaisuudessa on se, että tein sen itse.
Olen aina rakastanut vaatteita, joissa on persoonallisuutta. Sellaisia, jotka eivät pyydä anteeksi olemassaoloaan. Sellaisia, jotka näyttävät siltä kuin ne olisivat karanneet satukirjasta, vanhasta elokuvasta tai jonkun luovan ihmisen päiväunesta. Kun löysin tämän ohuen puuvillakankaan, aloin heti nähdä mielessäni leveälahkeiset housut, joiden lahkeensuissa olisi röyhelöt. Juuri sellaiset, jotka hulmuavat kävellessä ja saavat jokaisen askeleen tuntumaan vähän tavallista hauskemmalta.
Ja voi miten rakastankaan näitä housuja. Ne ovat kevyet, ilmavat ja juuri sellaiset vaatteet, joita haluan käyttää kesällä aamusta iltaan. Ohut puuvilla tuntuu iholla lähes olemattomalta, mikä on kuumina päivinä melkoinen lahja. Samalla ruutukuosi tuo kokonaisuuteen ripauksen vanhan ajan kesäromantiikkaa.
Kun itse tehty ei ole täydellinen
Mutta sitten on se paita. Tai oikeastaan minun ja paidan välinen pieni keskustelu. Pidän siitä paljon. Rakastan sydänkuviota. Rakastan keveyttä. Rakastan sitä, miten se sopii housujen kanssa yhteen kuin ne olisivat syntyneet samasta unelmasta. Mutta en ole siihen täysin tyytyväinen. Ja tiedättekö mitä? Se on ihan hyvä asia.
Joskus itse tekemiseen liittyy ajatus siitä, että kaiken pitäisi onnistua täydellisesti. Todellisuudessa käsintehdyt vaatteet ovat usein jatkuvasti muuttuvia projekteja. Niitä käytetään, tutkitaan peilin edessä, mietitään uudelleen ja korjataan vähän kerrallaan.
Tämän paidan kohdalla tiedän jo nyt, että palaan siihen kesän aikana. Haluan säätää mallia hieman. Ehkä muuttaa istuvuutta. Ehkä tehdä pieniä korjauksia, jotka tekevät siitä juuri sellaisen kuin alun perin kuvittelin. Mutta samalla en halua odottaa siihen asti, että kaikki olisi täydellistä.
Haluan käyttää vaatteita nyt. Haluan nauraa, kävellä rantakadulla, juoda jäälattea ja antaa röyhelöiden hulmuta tuulessa juuri tällaisina. Sillä elämässä on yllättävän paljon vapauttavaa voimaa siinä, että uskaltaa käyttää jotain keskeneräistä.
Vaatteita, jotka saavat hymyilemään
Moni puhuu niin sanotusta henkilökohtaisesta tyylistä. Minulle se ei ole koskaan tarkoittanut sitä, että näyttäisin aina samalta. Se tarkoittaa enemmänkin tunnetta. Kun puen tämän asun ylleni, tunnen olevani oma itseni.
- Hieman boheemi.
- Hieman romanttinen.
- Hieman liioitteleva.
Ja hyvin, hyvin kaukana siitä ajatuksesta, että keski-ikäisen naisen pitäisi pukeutua hillitysti tai huomaamattomasti.
- Minä haluan sydämiä.
- Haluan röyhelöitä.
- Haluan vaaleanpunaista.
Haluan vaatteita, jotka näyttävät siltä kuin ne olisivat karanneet kesäisestä satumaasta. Ehkä juuri siksi itse tekeminen on niin koukuttavaa. Kun ompelee itse, ei tarvitse tyytyä siihen, mitä kaupoissa sattuu olemaan tarjolla. Voi tehdä juuri sellaisia vaatteita, joita ei löydä mistään. Voi lisätä yhden röyhelön enemmän kuin olisi järkevää. Voi valita sydämiä silloin, kun muut valitsevat yksiväristä.
Ja joskus lopputuloksena syntyy asu, joka ei ehkä ole täydellinen, mutta joka saa kantajansa hymyilemään joka kerta peilin ohi kulkiessa. Minusta se on onnistumisen paras mahdollinen mittari.
Ihanaa lauantaita!
Seuraa minua:
Lue myös nämä postaukset:
Tämä itse tehty paita muutti tapani katsoa koko vaatekaappiani
Kun vanha verho muuttuu unelmien paidaksi
Voiko vanhasta verhosta syntyä vaate, joka tuntuu enemmän omalta kuin mikään pitkään aikaan? Tämä mintunvihreä itse ommeltu paita sai minut rakastumaan hitaaseen pukeutumiseen uudelleen. Kun vanha verho muuttuu unelmien paidaksi, mukana kulkee paljon enemmän kuin vain kangasta. Vaate muuttuu tarinaksi.
Kun vanha verho muuttuu unelmien paidaksi
On joitakin vaatteita, joita ei vain pueta päälle. Ne puetaan tunteeksi. Sellaiseksi, joka tuntuu pehmeältä ihoa vasten, muistuttaa hitaista kesäilloista ja saa katsomaan itseään vähän lempeämmin. Tämä mintunvihreä paita on juuri sellainen.
Ompelin sen itse Fibre Moodin numeron 20 kaavalla, ja ehkä juuri siksi siitä tuli heti erityinen. Kun leikkaa kankaan itse, ompelee saumat hiljalleen ja näkee vaatteen syntyvän omissa käsissään, siihen jää jotain enemmän kuin vain kangasta ja lankaa. Siihen jää aikaa, ajatuksia ja pieniä hetkiä elämästä. Ja ehkä kaikkein ihaninta tässä paidassa on se, että kangas ei alun perin ollut tarkoitettu vaatteeksi lainkaan.
Kierrätyskankaasta ommeltu paita ja kesän pehmein tunnelma
Löysin tämän kankaan kierrätettynä, ja olen melko varma, että se on ollut joskus verho. Ajatus tuntui heti romanttiselta. Että kangas, joka on joskus hulmunnut jonkun ikkunassa ja nähnyt vuodenaikojen vaihtuvan, sai uuden elämän paitana.
Kangas on ihanan kevyt ja ilmava. Juuri sellainen, joka liikkuu tuulessa kauniisti ja tekee vaatteesta hieman satumaisen. Rakastan myös sitä, miten epätäydellinen pinta tekee siitä elävän näköisen. Kaiken ei tarvitse olla silitettyä ja viimeisteltyä ollakseen kaunista. Juuri pienet rypyt, luonnollisuus ja pehmeys tekevät tästä asusta niin omannäköiseni.
Fibre Moodin numero 20 -kaava oli todella onnistunut valinta. Paidan kerroksellisuus ja väljät hihat tekevät siitä boheemin mutta silti helposti käytettävän. Tällaiset vaatteet ovat niitä, joihin tartun kesällä yhä uudelleen. Ne eivät kiristä, purista tai vaadi mitään. Ne vain kulkevat mukana elämässä.
Kesätyylissäni tärkeintä onkin nykyään tunne. En halua näyttää liian laitetulta. Haluan näyttää siltä, että olen kävellyt rantaan ilta-auringossa, hiukset vähän tuulen sotkemina ja mieli kevyempänä kuin aamulla. Ja juuri sellainen olo tässä asussa tuli.
UFF-housut, Tallinnan kengät ja rakkaus second hand -tyyliin
Yhdistin paidan valkoisiin pellavahousuihin, jotka löysin UFFilta muutama vuosi sitten. Rakastan second hand -löytöjen etsimistä, koska niissä on aina mukana pieni tarina. Usein kaikkein kauneimmat vaatteet eivät löydy uusina kaupan hyllyltä, vaan rekistä, jossa joku muu ei ehkä nähnyt niiden mahdollisuutta.
Näissä housuissa on juuri sellaista vanhan ajan kesätunnelmaa, josta pidän. Leveät lahkeet, kevyt kangas ja pieni pitsimäinen yksityiskohta lahkeissa tekevät niistä täydelliset lämpimiin iltoihin. Kengät taas ostin viime lauantaina Tallinnasta. Tallinna on minulle paikka, jossa tulee aina tehtyä ihania pieniä löytöjä. Siellä on jotain samanlaista tunnelmaa kuin tässä asussa: kiireettömyyttä, vanhojen kivitalojen pehmeyttä ja tunnetta siitä, että elämä saa välillä olla vähän hitaampaa.
Pidän siitä, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä tai viimeisen trendin mukaista. Tärkeämpää on, että vaatteissa tuntuu omalta. Ehkä siksi rakastan nykyään niin paljon itse ompelemista ja kierrätettyjä materiaaleja. Ne tuovat pukeutumiseen aivan erilaisen suhteen kuin pikamuoti. Kun tekee itse, alkaa nähdä vaatteen ihan eri tavalla. Yhtäkkiä sillä on merkitys.
Ja ehkä juuri sitä kaipaan muutenkin elämässä enemmän merkitystä, hitautta ja kauneutta tavallisiin päiviin. Tämä ilta rannassa tuntui vähän sellaiselta. Vesi oli lähes tyyni, ilmassa oli kesän pehmeä tuoksu ja vaalea paita liikkui tuulessa niin kevyesti, että hetken ajan kaikki tuntui rauhalliselta. Joskus onnellisuus on lopulta hyvin pieni asia.
Vanha verho, itse ommeltu paita, kirpparilta löytyneet housut, uudet kengät Tallinnasta ja kesäilta, jonka olisi halunnut pysäyttää hetkeksi.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää romanttisia asuja: