Ensin epäilin sitten rakastuin täysin tähän
0
Joskus kaikkein rakkaimmat vaatteet eivät ole niitä kaikkein täydellisempiä. Ensin epäilin, sitten rakastuin täysin tähän. Ompelin itse vaaleanpunaiset pientä ruutua olevat röyhelöhousut ja sydänkuvioisen puuvillapaidan, jotka näyttävät siltä kuin ne olisivat karanneet suoraan kesäisestä satumaasta. Vaikka paidan kanssa on vielä pieniä korjattavia yksityiskohtia, tästä tuli yksi kesän iloisimmista asuista.
Ensin epäilin sitten rakastuin täysin tähän
On olemassa vaatteita, jotka yrittävät olla huomaamattomia. Tämä asu ei kuulu niihin. Tämä asu saapuu paikalle kuin mansikkajäätelö hellepäivänä. Se on vaaleanpunainen, hieman höpsö, vähän romanttinen ja aivan täysin tietoinen siitä, että elämä on liian lyhyt tylsille vaatteille. Parasta tässä kokonaisuudessa on se, että tein sen itse.
Olen aina rakastanut vaatteita, joissa on persoonallisuutta. Sellaisia, jotka eivät pyydä anteeksi olemassaoloaan. Sellaisia, jotka näyttävät siltä kuin ne olisivat karanneet satukirjasta, vanhasta elokuvasta tai jonkun luovan ihmisen päiväunesta. Kun löysin tämän ohuen puuvillakankaan, aloin heti nähdä mielessäni leveälahkeiset housut, joiden lahkeensuissa olisi röyhelöt. Juuri sellaiset, jotka hulmuavat kävellessä ja saavat jokaisen askeleen tuntumaan vähän tavallista hauskemmalta.
Ja voi miten rakastankaan näitä housuja. Ne ovat kevyet, ilmavat ja juuri sellaiset vaatteet, joita haluan käyttää kesällä aamusta iltaan. Ohut puuvilla tuntuu iholla lähes olemattomalta, mikä on kuumina päivinä melkoinen lahja. Samalla ruutukuosi tuo kokonaisuuteen ripauksen vanhan ajan kesäromantiikkaa.
Kun itse tehty ei ole täydellinen
Mutta sitten on se paita. Tai oikeastaan minun ja paidan välinen pieni keskustelu. Pidän siitä paljon. Rakastan sydänkuviota. Rakastan keveyttä. Rakastan sitä, miten se sopii housujen kanssa yhteen kuin ne olisivat syntyneet samasta unelmasta. Mutta en ole siihen täysin tyytyväinen. Ja tiedättekö mitä? Se on ihan hyvä asia.
Joskus itse tekemiseen liittyy ajatus siitä, että kaiken pitäisi onnistua täydellisesti. Todellisuudessa käsintehdyt vaatteet ovat usein jatkuvasti muuttuvia projekteja. Niitä käytetään, tutkitaan peilin edessä, mietitään uudelleen ja korjataan vähän kerrallaan.
Tämän paidan kohdalla tiedän jo nyt, että palaan siihen kesän aikana. Haluan säätää mallia hieman. Ehkä muuttaa istuvuutta. Ehkä tehdä pieniä korjauksia, jotka tekevät siitä juuri sellaisen kuin alun perin kuvittelin. Mutta samalla en halua odottaa siihen asti, että kaikki olisi täydellistä.
Haluan käyttää vaatteita nyt. Haluan nauraa, kävellä rantakadulla, juoda jäälattea ja antaa röyhelöiden hulmuta tuulessa juuri tällaisina. Sillä elämässä on yllättävän paljon vapauttavaa voimaa siinä, että uskaltaa käyttää jotain keskeneräistä.
Vaatteita, jotka saavat hymyilemään
Moni puhuu niin sanotusta henkilökohtaisesta tyylistä. Minulle se ei ole koskaan tarkoittanut sitä, että näyttäisin aina samalta. Se tarkoittaa enemmänkin tunnetta. Kun puen tämän asun ylleni, tunnen olevani oma itseni.
- Hieman boheemi.
- Hieman romanttinen.
- Hieman liioitteleva.
Ja hyvin, hyvin kaukana siitä ajatuksesta, että keski-ikäisen naisen pitäisi pukeutua hillitysti tai huomaamattomasti.
- Minä haluan sydämiä.
- Haluan röyhelöitä.
- Haluan vaaleanpunaista.
Haluan vaatteita, jotka näyttävät siltä kuin ne olisivat karanneet kesäisestä satumaasta. Ehkä juuri siksi itse tekeminen on niin koukuttavaa. Kun ompelee itse, ei tarvitse tyytyä siihen, mitä kaupoissa sattuu olemaan tarjolla. Voi tehdä juuri sellaisia vaatteita, joita ei löydä mistään. Voi lisätä yhden röyhelön enemmän kuin olisi järkevää. Voi valita sydämiä silloin, kun muut valitsevat yksiväristä.
Ja joskus lopputuloksena syntyy asu, joka ei ehkä ole täydellinen, mutta joka saa kantajansa hymyilemään joka kerta peilin ohi kulkiessa. Minusta se on onnistumisen paras mahdollinen mittari.
Ihanaa lauantaita!
Seuraa minua:
Lue myös nämä postaukset:
Tämä itse tehty paita muutti tapani katsoa koko vaatekaappiani
Ompelin itselleni unelmieni romanttisen kesäasun – tästä asusta tuli kuin suoraan satukirjasta
Joskus vaatteet eivät synny tarpeesta vaan tunteesta. Eilen ompelukone lauloi pitkälle iltaan, ja pala palalta syntyi asu, joka näyttää aivan siltä kuin olisin astunut vanhaan satukirjaan. Tämä itse ommeltu romanttinen kesäasu syntyi rakkaudesta röyhelöihin, vintagehenkisiin yksityiskohtiin ja vaatteisiin, joilla on tarina. “Ompelin itselleni unelmieni romanttisen kesäasun” kuvaa täydellisesti sitä tunnetta, joka valtasi minut, kun sidoin viimeisen rusetin paikalleen.
Ompelin itselleni unelmieni romanttisen kesäasun – tästä asusta tuli kuin suoraan satukirjasta
On hetkiä, jolloin kangas tuntuu käsissä enemmän kertomukselta kuin materiaalilta. Sellainen hetki oli eilen.
Levitin pöydälle valkoisen sydänkuvioisen kankaan ja punavalkoisen ruudun, enkä vielä täysin tiennyt, millainen asusta tulisi. Tiesin vain, että halusin jotakin pehmeää, romanttista ja sellaista, joka näyttäisi kuin se kuuluisi aurinkoiseen puutarhaan, vanhaan italialaiseen kivitaloon tai kesäiseen satumaailmaan.
Ja ehkä vähän myös minulle.
Olen aina rakastanut vaatteita, joissa on tunne mukana. Sellaisia, joita ei löydä ketjuliikkeen rekistä kymmeninä samanlaisina kappaleina. Vaatteita, joissa näkyy kädenjälki, pienet epätäydellisyydet ja se, että joku on oikeasti käyttänyt aikaa niiden tekemiseen.
Siksi ompelu tuntuu minulle niin tärkeältä. Kun ompelee itse, ei synny pelkästään vaate. Syntyy tunnelma, muisto ja joskus jopa pieni pala identiteettiä.
Tähän asuun halusin:
- suuret puhvihihat
- rusetit eteen
- röyhelöiset lahkeet
- kevyen vintage-romanttisen tunnelman
jotain satumaista mutta silti käyttökelpoista
Rakastan erityisesti sitä, miten valkoinen sydänpaita ja ruudulliset housut näyttävät yhdessä melkein vanhan ajan pyjamasetiltä, mutta kuitenkin modernilta ja rohkealta. Tässä on jotain samaa kuin vanhoissa satukuvituksissa, joissa vaatteet olivat pehmeitä, kerroksellisia ja hieman yliampuvan romanttisia. Ehkä juuri siksi tämä tuntuu niin omalta.
Ompelin asua pitkälle iltaan asti. Siinä vaiheessa, kun maailma hiljenee ja kuuluu vain ompelukoneen ääni, tulee usein tunne, että on täysin oikeassa paikassa. Jokainen röyhelö ja jokainen rusetti teki tästä enemmän “minun näköisen”. Ja kyllä, tiedän varmasti, että tämä asu jakaa mielipiteitä.
Joku ajattelee ehkä, että se on liian romanttinen, liian runsas tai liian erikoinen. Mutta juuri siksi pidän siitä niin paljon. Maailmassa on jo tarpeeksi turvallisia vaatteita. Minä haluan vaatteita, jotka näyttävät siltä, että niillä on oma tarina. Ehkä juuri siksi käsintehdyt vaatteet koskettavat niin monia. Niissä näkyy aika, tunne ja luovuus tavalla, jota pikamuoti ei koskaan pysty täysin jäljittelemään.
Tämä asu muistutti minua myös siitä, miksi käsityöt ovat niin tärkeitä. Ompelu rauhoittaa, kehittää luovuutta ja antaa mahdollisuuden rakentaa jotakin täysin omannäköistä. Kun tekee itse, oppii samalla katsomaan vaatteita aivan eri tavalla. Yhtäkkiä ei mietikään vain sitä, mitä ostaisi seuraavaksi, vaan mitä voisi luoda omin käsin. Ja ehkä kaikkein tärkeintä on tämä: kun puin asun ensimmäistä kertaa päälle, tunsin itseni onnelliseksi. Ei täydelliseksi. Ei trendikkääksi. Vaan omaksi itsekseni. Ja se on vaatteessa lopulta kaikkein kauneinta.
Mitä mieltä te olette tästä romanttisesta itse ompelemastani asusta? Voisitteko itse käyttää jotain tällaista?
Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Seuraa minua: