No niin, mä oon taas täällä
No niin, ei minulla vieläkään ole mitään asiaa mutta halusin tulla kertomaan, että kotiuduimme juuri road tripiltä, sellaiselta lyhyeltä. Yksi isompi pettymys koettiin, opittiin paljon uutta, ja huomattiin se, että Söpöstä ei välttämättä reissukaveria meille tule. Sen verran otti reissun rankasti. Nyt molemmat tytöt on päässeet pesulle ja nukkua tuhisevat puhtaina omassa pesässä.
No niin, mä oon taas täällä
Meillä ei tämä kesä mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä mieheni olkapää leikattiin nyt kesällä ja toipumiseen menee tietenkin oma aikansa. Mutta koska minua harmitti niin kovasti, niin päätettiin sitten muutamassa päivässä järjestää pieni rantalomaviikko meille. Tai oikeastaan sellainen vetinen road trip, tosiaan saatiin sitä vettä sitten niskaan, mutta ei ihan sillä tavoin miten ajateltiin. Täytettiin meidän pikkuruinen menopelimme ja lähdimme köröttelemään pitkin ykköstietä kohti Turkua. Kohteena oli JukuPark, jonne ei sitten tosiaan ollut asiaa, koska lämpötila heilui +14 ja vettä saatiin niskaan. Mutta koska olimme purkaneet auton ensimmäiseen yöpaikkaan, niin päätimme lähteä katsomaan mitä Nauvo on syönyt.
Poika ei ole ennen lautoilla ollut, joten se oli jännittävää, vaikka harmi oli suuri ettei JukuParkkiin päässyt. Otettiin homma kuitenkin seikkailuna ja opetteluna tulevaan, sillä seuraava suunnitelma onkin mennä saaristoa enemmänkin. On meinaan niin paljon nähtävää ja koettavaa sielläkin. Tällä kertaa mentiin vain Nauvoon asti ja palattiin samaa tietä kuin tultiinkin takaisin Turkuun, pistäydyttiin vain syömässä pojan tekemää pitsaa.
Lyhyt mutta antoisa reissu
Turun jälkeen köröteltiin Raumalle, söpö mökki oltiin varattu yhdeksi yöksi Poroholman lomakeskuksesta. Samalla reissulla käytiin myös kiertämässä Rauman vanhaa kaupunkia. Lapsuuden muistoja minulle. Äitini kertoikin, että olen hänen ja isoäitini kanssa käyneet siellä ja kuulemma kiukuttelin matkan. Jotenkin tuntuu sille, että kiukuttelin pienempänä aina jossain reissulla. Tälläkin reissulla ilma ei ollut meidän puolella, eikä uimaan ollut asiaa, liian kylmä ja liian tuulista meidän makuun. Olikin vähän jo lannistunut fiilis, että tässäkö tää meidän rantaloma nyt sitten on.
Raumalta singahdettiin Porin Yyteriin ja tällä kertaa majottauduimme bungalowiin aika lähelle rantaa. Yyterin resort & Camping piti meistä oikein hyvää huolta kolme yötä. Yyterissä sitten ilma alkoikin olla meidän puolella ja saatiinkin nauttia rantaelämästä oikein kunnolla. Mitään rantahurjimuksia emme ole, joten onkin ihme, että oltiin niinkin paljon rannalla, mitä oltiin. Tällä reissulla käytiin myös Porissa piipahtamassa, sekä Reposaarella, joka on myöskin minun lapsuuden maisemaa. Reposaari ei ole kyllä mihinkään muuttunut, täytyy myöntää. Myös tytöt pääsivät nauttimaan dyyneistä, Yyterissä on upea koirine uimaranta myöskin.
Haikeana jätimme lopulta hyvästit Yyterille (tänne tullaan vielä uudelleen ja pidemmäksi aikaa) ja nokan suuntana oli Tampere. Tosin vain läpiajo reissuna. Poika halusin piipahtaa UFFissa ja tekikin itselleen pari mahtavaa löytöä (tasarahapäivät kun on) ja hiukan käveltiin tyttöjen kanssa ennen kuin suuntasimme tiemme kohti Hämeenlinnaa. Suunnitelmissa oli kierrellä sielläkin, mutta kun pääsimme todella väsyneiden koirien kanssa vihdoin lähes +30 asteen lämpötilassa vihdoin maja paikkaamme Myllytaloon, jäimmekin sinne pihalle makoilemaan ja nauttimaan mansikoista.
Hämeenlinnasta sitten suoraan kotiin ilman pysähdyksiä ja koirat pesulle ja pesukone päälle. Jes, matka suoritettu. Kerron reissusta enemmän myöhemmin, kuvia on paljon ja kerrottavaakin on paljon, mutta nyt haluaa vain levätä. Ihana olla täällä taas!
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua:
Romanttinen Fiskars Village
Meidän matka jatkuu ja seuraava määränpää on Romanttinen Fiskars Village, joka oli enemmän kuin osasimme odottaa. Tokikaan emme kaikkea täälläkään päässeet nyt näkemään, joten palaamme takaisin tänne kauniisiin maisemiin. Meidän tärkein kohde täällä oli yksi kauppa, josta kerron erikseen huomisessa postauksessa. Fiskarsin kylä on ollut minulla vierailukohteena jo muutaman vuoden ja nyt vihdoin tänne pääsin. Tämä on ihana pikku kylä, jossa voisin hyvin myös asua. Ihania vanhoja rakennuksia, tarinoita menneestä maailmasta.
En kuitenkaan missään vaiheessa uskonut, että tämä paikka on näin ihana ja monipuolinen, kädentaitojen aarreaitta. Valtavasti ihania asioita, joita hypistellä. Tosin meidän päivä koostui lähinnä siitä, että koitimme hiukan tutustua paikkaan ja vähän ymmärtää mitä missäkin on, siksi kovin moneen putiikkiin en päässyt tututstumaan tällä kerralla. Emme olleet sen enempää googletelleet mitä Fiskarsissa on, joten siksi shoppailut eivät olleet ihan ensimmäisenä meidän ajatuksissa.
Romanttinen Fiskars Village
Ruukin perusti vuonna 1649 Peter Thorwöste niminen henkilö, ruukissa valmsitettiin taottuja ja valettuja tuotteita, poikkeuksena tykit. Ruukin perustamisesta on nyt kulunut 371 vuotta ja sen monivaiheinen historia on jäänyt elämään ruukkiin. Käsityön perinne näkyy selkeästi kylässä. Tutustu kylään lähemmin tästä linkistä.
Kylässä on monia vanhoja rakennuksia edelleen ja jos et ehdi museoon, niin voit ladata sovelluksen, jonka kanssa voit kulkea pitkin ruukkia ja oppia sen historiasta. Sovellus on nimeltään Arilyn ja pitkin kylää löytyy infotauluja, joiden kuvaan laitat puhelimen ja sovellus skannaa kuvan ja lukija aloittaa kertomaan mitä kaikkea alueen historiaan kuuluu. Sovelluksella avautuu ihan erilainen maailma ja pääsee syvemmälle alueelle sisälle.
Asuni
Ihanien käsitöiden ja pikku putiikkien ympäröimänä oli ihanaa myös kuvata minun mekko. Alueeseen sopi hyvin, että päälläni on jotakin itse tehtyä. Mekko sopi oikein mainiosti tähän ympäristöön, vai mitä mieltä olette? Mekon olen tehnyt jo aikaa sitten, ja se on esitelty muutmaan kertaan blogissa mutta nyt mekko on vihdoin myös päälläni. Olen käyttänyt tuttua ja turvallista kaavaa Burda 5/13 -lehdestä. Sama mekko kuin oli päälläni matkan alussa, mutta helma vain on toisenlainen. Samaan mekkoon voi tutustua alla olevasta linkistä.
Asuuni kuului mekon lisäksi:
- Farkkutakki: Ostettu H&M:stä vuonna 2007
- Kengät: Dr Martens
- Reppu: Kirppis?
Tuo Burdan lehti on minun yksi lemppari lehdistäni ja siitä olen tehnyt monen monta vaatetta itselleni, varsinkin yksi mekkokaava on minun suosikkini ja näitä mekkojahan minulla on jo enemmän kuin se 12 kappaletta. Kaikki toki erilaisia mutta silti samanlaisia.
Päivä vierähti valtavan nopeasti tässä ihanassa kylässä. Emme valitettavasti tajunneet missään kohtaa niin juuri syödä mitään kunnollista, huomasimme vasta kotimatkalla, että vatsaa kurnii, niin käytiin syömässä jotakin pientä, kun kello oli jo paljon, eikä isoille ruuille voitu antautua. Käykö teille joskus niin, ettei edes huomaa ajan kulumista ja syöminen jää vähän heikonlaiseksi? Tässä kohtaa on todettava, että olipas huono äiti…Lapsikaan ei ollut huomannut ollenkaaan, että nälkä oli. Toki olimme syöneet välipalaa hyvällä ruokahalulla, mutta ei mitään ruokaa. Noh, yksi päivä sinne tänne, onneksi sitten kotona sai kunnollista ruokaa ja oman maan perunoita.
Oikein ihanaa päivää kaikille!


8











































