Roihuvuoren japanilaistyylinen puutarha
2
Roihuvuoren japanilaistyylinen puutarha löydät osoitteesta Roihuvuorentie 12-16, puutarha on aivan kirsikkapuiston vieressä. Puutarha on kauniisti talojen keskellä, paikalla on ennen ollut liuskekivilouhos. Puutarha on neljässä osassa: Sinisen lohikäärmeen puutarha, Punaisen fenixlinnun puutarha, Valkoisen tiikerin puutarha sekä Mustan kilpikonnan puistometsä.
Roihuvuoren japanilaistyylinen puutarha
Omaan makuuni puutarha on hyvin eleetön, liian pelkistetty ja väritön. Kaunis kyllä, sitä ei voi kiistää mitenkään. Vietimme aluetta tutkien muutaman tunnin ja kuljimme puutarhassa rauhassa tutkien. Puutarha on meditaatiota ja rauhoittumista varten, itse tosin en rauhoitu täällä, tulen valtavan levottomaksi, se on yhteys luontoon, jonka vihreä väri rauhoittaa ja auttaa luomaan uutta.
Puutarha luo neljä kerrosta, jotka sulautuu kauniisti toisiinsa, peruselementit vesi, kivet ja kasvit on hienosti aseteltu luomaan oikeanlaisen fiiliksen. Kauniista kukkaloistosta emme valitettavasti saaneet nauttia, mutta ajatus upeista kukista saatiin. Pienen sinisen lohikäärmeen puutarhan puro oli valloittava, mutta omaan makuuni valtavan pikkuinen. Minulle vesi on yksi tärkeimpiä elementtejä ja koska odotukset olivat aika korkealla, niin pettymyskin oli sitten aika kova. Siitä huolimatta nautin Pienen sinisen lohikäärmeen puutarhasta kaikkein eniten, juuri veden vuoksi.
Helsingin puistot
Helsingissä on valtavasti puistoja ja muita vierailemisen arvoisia viheralueita. Olemme pikku hiljaa näiden vuosien aikana tutustuneet moniin erilaisiin kohteisiin ja matka jatkuu edelleen. Viime kesänä käytiin vain muutamassa tutussa kohteessa ja nämä puutarhat ja puistot jäivät käymättä. Vain tuttuja teitä kuljettiin. Nyt on jälleen se kesä, kun katsellaan hiukan uusia paikkoja. Toki ollaan oltu Kirsikkapuistossa, jossa joka kevät vietetään Hanami -juhlaa, osa juhlijoista tosin viettää juhlaa myös tässä japanilaistyylisessä puutarhassa.
Tällä hetkellä tutkimme lähinnä Itä-Helsingin puistoja ja puutarhoja, varsinkin tiistaisin ja torstaisin. Muina päivinä voimme kulkeutua muualle myöskin. Postaukset tosin tulee aina vähän viiveellä, mutta ei haittaa. On kiva kertoa kaikille teille näistä ihanista ja kauniista paikoista mitä Helsinki kätkee sisälleen, vähän niistäkin joissa harvemmin ihmiset käyvät, varsinkin turistit. Jokainen puisto on omanlaisensa, osa puistoista on olleet tosi kivoja ja osa taas vähemmän. Riippuu tosin paljon siitä mistä itse tykkää.
Alussa jo kerroinkin, että minuun vetoaa puistot, joissa on vettä, eikä riitä se pieni pläntti, vaan liikkuvaa vettä on hyvä olla enemmänkin. Tietenkin kasvillisuus on toinen, joka vetoaa. Mutta vesi on minulle yksi tärkeimpiä elementtejä ja sellaiset puistot, puistikot ja puutarhat on enemmän meikäläisen juttu, jossa liikkuvaa vettä on enemmälti. Vaikka minä en jostain niin välitä, niin sinä voitkin tykätä paljonkin, se kannattaa muistaa kun näitä minun höpinöitä lukee.
P.S. Jos asuni kiinnostaa, niin tekniset tiedot löydän neuletakkiin täältä sekä mekkoon täältä.
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Yhteinen aika on tärkeää
Yhteinen aika on tärkeää ja sitä meillä ei oikein tällä hetkellä tunnu olevan ollenkaan. Tuntuu myös sille, etten oikein nää perhettäni enkä kavereita enää ollenkaan, olen aina töissä ja katselen muiden lapsia, juttelen muiden lasten iseille ja äideille. Työ muokkaa meidän kaikkien elämää, se vähentää meidän kaikkien sosiaalisia kontakteja ja hups vaan, huomaat olevasi pihalla kuin lumiukko omassa elämässäsi.
Tämä vuosi on ollut todella erikoinen, enkä tarkoita vaan koronaa, vaikka sillä on iso merkitys kuitenkin tämän vuoden tapahtumiin. Niin paljon on mahtunut tähän pieneen aikaan, kohta on taas joulu ja uusi vuosi ja millainen on se tuleva vuosi? Onko se parempi kuin tämä vuosi on ollut? Itse haluan uskoa siihen. Uskon myös, että nyt saan myös aikaa enemmän perheelleni ja ystävilleni, kun työkuvioni ovat jälleen muuttuneet.
Ai, mitä on sitten tapahtunut?
Niin paljon on tapahtunut ja pelkäänkin, että nyt kun tilanne rauhoittuu, niin sitten käykin hullusti ja meneekin kaikki päälaelleen. En tokikaan halua tätä edes miettiä.
Yhteinen aika on tärkeää
Luulen, että kaikille on tärkeää se, että vietetään perheen kanssa yhteistä aikaa. Tehdään ruokaa yhdessä ja syödään yhdessä, ulkoillaan ja puuhataan yhdessä. Meillä tämä ei ole niin yksinkertaista. Olemme eri aikaan töissä mieheni kanssa, näen nuorimmaiseni ohimennen aamulla ja illalla. Isompia en näe kuin harvoin. Olen niin tottunut siihen, että meillä on yhteisiä seikkailuja, yhteisiä matkoja ja yhteisiä juttuja. Minun työni on vähentänyt tätä roimasti ja se myös näkyy meidän arjessa. Lapsi kaipaa, mies kaipaa, kaikki kaipaa.
Toki tässä kohtaa voisi sanoa, että ammatinvalintakysymys ja kaikkea ei voi saada, vai voiko? Meidän elämässä on tapahtunut nyt viimeisen vuoden aikana ihan hirmuisesti. Olen vaihtanut työtilaa neljä kertaa. Kaksi kertaa minut pyydettiin tietyille tiloille ja kaksi kertaa olen hakenut tietyille tiloille. Nyt vaihdoin sellaiseen tilaan, jossa teen vain kädentaitoja. Vedän pajoja ja kerhoja eri ikäsille (9-18 vuotiaille) ja tämä tila on minun valtakuntani ja unelmien täyttymys. Tätä olen pitkään unelmoinut, että voin yhdistää nuorisotyön sekä pajatoiminnan ja tehdä kädentaitojen parissa töitä eläkeikään asti. Urani on siis päässyt sellaiseen tilanteeseen, joka on ollut minulla tavoitteena.
Tämän vuoden aikana on myös esikoiseni vaihtanut työpaikkaa, vakipaikkaan, poikani alkoi vuosi sitten seurustella ja nyt tänä syksynä muutti tytön perässä toiselle paikkakunnalle. Näin kaksi lapsistani asuu nyt kaukana kotoa. Se on ollut raskasta aikaa, mutta pikkuhiljaa tähänkin on alkanut tottua. Mutta keskimmäisen muutto oli iso askel meille kaikille ja nuorimmaisen on vaikea sopeutua. Mutta nyt uusien työtuulien tullessa, minulla onkin myös enemmän aikaa olla perheeni kanssa ja näin tukea myös tätä nuorintani, joka palvoo isoveljeään.
Millä keinoin koitamme lähentyä perheenä jälleen?
Nyt minulla on pääsääntöisesti viikonloput vapaat ja ihan ensin otan meidän vanhan tavan takaisin ja se on yhdessä ruoan valmistus sekä yhdessä syöminen. Sen jälkeen voidaan alkaa suunnitella taas yhteisiä ihania retkiä eri paikkoihin. Olen niin ansainnut tämän ja nyt onkin katse jo kohti kesälomaa, jota minulla ei viime kesänä ollut kuin viisi päivää. Uskon myös, että nyt ehdin taas ommella ja keskittyä muihinkin hommiin kuin työhöni. Ihminen tarvitsee muutakin kuin oravanpyörän.
Nautinnollista pikkulauantaita!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: