Suomenlinna sai uudenlaisen merkityksen
2
Meillä Suomenlinna kuuluu jokakesäiseen retkikohteeseen, joka on aina ollut nuorimman pojan toive. Mutta tänä vuonna Suomenlinna jäikin hänellä laskuista pois, Suomenlinnan taika on loppunut eikä kiinnostusta retkeilyyn enää ole. Suosikki pizzeriakaan ei sinne saa poikaa houkuteltua. Syyksi siihen ettei halua tulla sanoi, että oli jo toukokuussa äidin kanssa ja Nikolaissa syömässä, joten viettää mieluummin aikaa kavereiden kanssa kuin lähtee reissuun.
Suomenlinna sai uudenlaisen merkityksen
Jätimme siis pojan rannalle ja suuntamme nokkamme kohti suloista saarta nimeltään Suomenlinna. Turisteja oli valtava määrä tulossa samaan lauttaan meidän kanssa ja jonoa oli yhtä paljon kuin aikanaan ennen koronaa. Olin vähän häkeltynyt siitä ja ahdistunutkin. Enhän voi sietää ihmisiä. Mutta hienosti päästiin lähtemään pienellä purkilla kohti Suomenlinnan satamaa. Tällä kertaa ei lähdetty seikkailulle, vaan suunnistimme heti matkan kohti Bastion Bistroon, sillä minulla oli jo kova nälkä. Lähdimme niin myöhään liikkeelle. Yleensä olemme Suomenlinnassa jo ennen puolta päivää.
Valitsin lohta ja mieheni burgerin, nautimme ruokailusta ulkona ja kun ruoka oli saatu alas kurkusta, lähdimme kävelemään reippaasti kohti Ehrensvärd -museota. Siellä oltiinkin oltu jo muutama vuosi sitten museopäivänä. Jäi hiukan sellainen olo, että näyttelyä oli typistetty paljonkin. Muistelisin, että viimeksi olisimme olleet myös jossain alakerrassa katsomassa jotakin. No mutta tällä kertaa siis ei missään alakerrassa käyty.
Linkkejä:
Jälkiruokaa näköalalla
Museoinnin jälkeen tallustelimme kohti Raivntola Piperia tarkoituksena nauttia jälkiruoka tässä kohtaa, ennen Kustaanmiekan tyypillistä turistikierrosta. Alunperin oli tarkoitus, että menemme myös uimaan, mutta emme musitaneet koko asiaa kun oli lähdönaika, joten uiminen jäi tällä kertaa. Tästä reissusta tuli muutenkin tällainen syömisreissu, tutustuttiin uusiin makuihin paikoissa, joissa emme ole ennen olleet. Pojan kanssa kun ne on aina ne samat. Paitsi Kekrijuhlissa, silloin ei ole pizzeria Nikolai edes auki, niin pakko tutustua muihin ravintoloihin silloin.
Kun kävely ja pakolliset kuvat oli napsittu lähdimme rauhallisesti tassuttelemaan kohti satamaa ja kohti Kauppatoria. Oli aika suunnata kohti kotia, kun lapsonenkin jo soitteli perään, että koska me tullaan kotiin. Ikävä oli rassukalla. Tai näin ainakin kiusoittelimme. Oli kiva reissu, vaikka ilman lasta se tehtiin. Olemmekin aivan uuden edessä, kun nuorimmainenkin on jo siinä iässä, että elää omaa elämää ja me omaamme.
Ja tällä reissulla sai Suomenlinna uuden merkityksen, miten me kaksi aikuista voimme yhdessä nauttia tästä paikasta, kun lapsoset eivät enää meidän kanssa reissuille lähde. Uuden opettelua siis meillä nyt ja paljon. Onneksi meillä on yhteisiä juttuja ollut aina, niin ei ihan tuulesta jouduta kehittelemään uutta. Otamme vanhat jutut haltuun uusilla tavoilla, aikuisten tavoilla.
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Uutta huipulla
Jälleen oli uutta huipulla. Tämä onkin se yksi syy miksi me kiipeilemme Vuosaaren huipulle joka vuosi. Nyt oli availtu uutta aluetta, jota on valmisteltu pitkään tuolla. Oli taas kiva hengailla ja ihmetellä aluetta. Tällä kertaa tosin kierrettiin kauempaa ja kiivettiin sen jälkeen heti ylös. Yleensä vielä seikkaillaan siellä täällä, mutta jälleen jyrinä aiheutti sen, että meikäläinen lähti juoksemaan pakoon kuin tuulispää.
Uutta huipulla
Haluasin seikkailla täällä myös talvella mutta kun emme asu Itä-Helsingissä, niin hiihtämällä on vähän hankalaa näin kauas lähteä. Mutta luulisin, että homma toimisi myös ihan seikkailumielessä ilman niitä suksiakin. Toistaiseksi ollaan kuitenkin lähdetty tänne vain kesällä. Jotenkin aina onnistutaan tulemaan tuonne silloin kun on todella kuuma ja aurinko paahtaa täydeltä terältä. On meinaan aika kuumat paikat tuolla silloin.
Tämä on yksi sellainen mesta, jota suosittelen kaikille. Aivan mieletön idea, joka on lähtenyt yhden ihmisen unelmasta ja luonto on sitten hoitanut loput. Toki olisi kivaa, jos muuallekin raknneltaisiin kaikenlaista mitä tuossa täyttömäelläkin on. Kaikkea nähtävää ja koettavaa. Tällä hetkellä muut osat ovat aika paljasta vain. Toki luonto kasvattaa omalta osaltaan aluetta ja muokkaa sitä, mutta jotenkin olisi kivaa jos muuallakin olisi jotakin solaa, kivirappusta yms.
Paras lisä on vessat, pöydät ja infot
On ollut mahtava seurata alueen valmistumista ja kehittymistä. Olen ollut tosi tyytyväinen siihen, että alueelta löytyy nyt parkkipaikat, vessat, roskikset, tieviitat ja infotaulut. Mielelläni edelleenkin seuraan mitä kaikkea jännää alueelle tuleekaan. Joten vaikka olisi käynyt tuolla kerran, niin toisenkin kerran kannattaa käydä, sillä alue muuttaa muotoaan ihan koko ajan. Se ei ole samanlainen mitä se oli vuosi sitten. Ja tuskin on samanlainen ensi vuonna mitä on tänä vuonna.
Jaksan aina hämmästellä sitä miten upea paikka Vuosaarenhuippu on. Paikka on hyvin eksoottinen ja siellä on nähtävää ja koettavaa vaikka koko päiväksi, jos oikein alkaa tutkia mitä kaikkea siellä on. Ei vain se korkein kohta, josta näkee todella kauas, vaan siellä on paljon muutakin ihmeteltävää. Alue on myös iso, joten aikaa saa tosiaan kulumaan enemmänkin. Meillä käynnit on välillä lyhyitä, välillä pidempiä kun jäädään ihmettelemään ja syömään.
Mukavaa lauantaita kaikille!
Seuraa minua: