Tilkuista syntyneet – vaatteita ennen käyttöä
6
Tilkuista syntyneet – vaatteita ennen käyttöä on kirjoitus hitaasta muodista, refashion-ajattelusta ja siitä hetkestä, kun vaate saa vielä olla vain vaate. Ennen stailausta, ennen käyttöä, ennen rooleja. Tässä postauksessa pysähdyn katsomaan itse tekemiäni vaatteita rauhassa ja annan niiden kertoa, keitä ne ovat tai keitä ne ehkä vielä tulevat olemaan.
Tilkuista syntyneet – vaatteita ennen käyttöä
Hidas muoti ei synny kiireessä. Eikä vaate aina synny valmiina tarinana. Tässä postauksessa en esittele asuja, enkä vielä käyttöä. Halusin tehdä toisin: katsoa vaatteita sellaisina kuin ne nyt ovat. Tasona ja henkarilla. Ilman kehoa, ilman kontekstia, ilman valmista vastausta.
Kaikki nämä vaatteet ovat syntyneet refashionin ja kierrätyksen kautta, farkkuhameesta, lakanasta ja erilaisista tilkuista. Materiaaleista, joilla on jo ollut elämä. Tässä vaiheessa ne eivät vielä ole osa kenenkään päivää tai hetkeä. Ne ovat vasta olemassa. Ja juuri siinä kohtaa ne kiinnostavat minua eniten.
HIDAS MUOTI ALKAA KUUNTELEMISESTA
Hitaassa muodissa ei ole kyse vain ekologisista valinnoista tai kierrätysmateriaaleista, vaan ajattelutavasta. Siitä, että vaatteelle annetaan aikaa. Aikaa syntyä, aikaa asettua ja aikaa löytää paikkansa. VillaNannan maailmassa vaate ei ole kertakäyttöinen idea tai nopeasti kulutettava trendi. Se on esine, jolla on luonne. Ja luonne ei avaudu heti. Siksi päätin olla stailaamatta näitä vaatteita vielä. Halusin oppia tuntemaan ne ensin.
MAATA VASTEN – FARKKUTOPPI ENTISESTÄ FARKKUHAMEESTA
Farkkutoppi on tehty vanhasta farkkuhameesta. Se on kulkenut matkan alhaalta ylöspäin: askelten rytmistä hengityksen tasolle. Tämä muutos näkyy myös vaatteen luonteessa. Farkku tuo mukanaan kestävyyden ja arjen muistin, mutta toppimainen muoto tekee siitä intiimimmän. Tämä ei ole vaate, joka huutaa huomiota. Se seisoo rauhassa omalla paikallaan.
Ruutujen väliin – tilkuista koottu ruutupaita
Ruutupaita syntyi useista pienistä paloista. Yksinään ne eivät olisi riittäneet, mutta yhdessä niistä muodostui rytmi. Tämä paita edustaa refashionin ydintä: mitään ei tarvitse olla liikaa, kunhan palat keskustelevat keskenään. Ruutujen väliin jää tilaa hengittää. Tämä on vaate, joka viihtyy hitaassa arjessa ja toistuvissa hetkissä.
VALKOINEN LEPO – LAKANA MUUTTUI PAIDAKSI
Valkoinen paita on tehty lakanasta. Materiaalista, joka on nähnyt unia, pysähtymistä ja lepoa. Lakanakangas tuo vaatteeseen pehmeyttä, joka ei ole hentoa vaan turvallista. Valkoinen ei tässä ole puhtautta, vaan tilaa. Tämä paita ei määrittele käyttäjäänsä, vaan antaa mahdollisuuden olla.
MONESTA YKSI – FARKKUPAITA TILKUISTA
Tämä vaate on kerroksellinen. Se on koottu eri farkkupaloista, eri sävyistä ja eri elämistä. Monesta yksi ei yritä piilottaa historiaansa. Päinvastoin: juuri se tekee siitä kokonaisen. Välillä paita, välillä melkein mekko. Tämä vaate ei lukitse itseään yhteen muotoon tai käyttöön.
JÄLJELLE JÄÄNYT SININEN – FARKKUPAITA TILKUSTA
Farkkupaita syntyi siitä, mikä jäi. Tilkusta, joka olisi voinut unohtua. Tässä vaatteessa on hiljaista kestävyyttä. Se ei ole herkkä eikä koristeellinen, mutta siinä on rauhaa. Se edustaa ajatusta, että jäljelle jäänyt ei ole toissijaista, usein juuri päinvastoin.
Vaatteita ennen käyttöä
En vielä tiedä, millaisiin päiviin nämä vaatteet tulevat. Tai keitä ne haluavat olla käytössä. Ehkä vaatteetkin saavat ensin olla rauhassa. Ennen kuin niistä tulee osa jonkun elämää. Tämä on hidasta muotia. Katsotaan missä vaiheessa tulen näitä stailaamaan tänne blogiin. Mutta nyt on rätti ja lumppu -projekti nytkähtänyt jälleen eteen päin ja lisää on odottamassa kuvaamista.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää inspiraatiota tuunaukseen:
Paidan osista uusi uniikki paita – Luova hulluus muutti vaatteen
VillaNanna ReFashion Yhteisprojekti
Tammikuussa alkoi VillaNanna ReFashion -yhteisprojekti, jonka tarkoituksena oli innostaa kaikkia kierrätykseen, tuunaamiseen ja luovaan muodin uudistamiseen. VillaNanna ReFashion Yhteisprojekti syntyi halusta jakaa ideoita, avata ovia yhteisöllisyydelle ja tuoda näkyviin arjen refashion-projekteja vuoden ajalta.
VillaNanna ReFashion -Yhteisprojekti
Tammikuussa käynnistynyt VillaNanna ReFashion -yhteisprojekti oli minulle itselleni tärkeä, kokeileva ja rohkea idea: vuoden mittainen matka kohti kestävämpää muotia, luovuutta ja omannäköistä tyyliä. Halusin luoda projektin, johon kuka tahansa voisi osallistua, pelkkä tägäys Instagramissa riitti, ja minä saisin luvan jakaa työt blogissa ja somessa. Ajatus oli avoimuus, yhteisöllisyys ja luova ilo.
Kun vuosi on nyt lopuillaan, voin sanoa ääneen sen tosiasian, joka näkyi pitkin matkaa: projektiin ei osallistunut muita kuin minä itse. Samaan aikaan myös oma panokseni jäi huomattavasti suunniteltua pienemmäksi. Tämä ei kuitenkaan tee projektista merkityksetöntä, päinvastoin, se kertoo jotain tärkeää luovista prosesseista, arjesta ja siitä, miten ideat elävät.
ReFashion-projekti, mitä alun perin tavoittelin? Projektin alkuperäiset tavoitteet olivat selkeät:
Halusin innostaa ihmisiä tuunaamaan
- Refashion-kulttuuri kasvaa, mutta usein ihmiset kaipaavat matalan kynnyksen projektia tai pientä tönäisyä aloittaakseen. Toivoin, että yhteisprojekti voisi toimia inspiraationa ja tarjoaisi tilan, jossa luovuutta voi jakaa ilman suorituspaineita.
Halusin näyttää, että muotia voi tehdä omilla ehdoillaan
- Korjaaminen, muokkaaminen ja uudelleenrakentaminen ovat olleet aina osa käsityöidentiteettiäni. ReFashion-projekti oli tapa tuoda tämä ajattelu näkyviin vuoden mittaisena sarjana.
Halusin rakentaa pienen luovan yhteisön
- Ajatus oli, että vuoden aikana syntyisi pieni, mutta innokas porukka, joka jakaa ideoita ja kuvia omista tuunauksistaan. Sellaista ei kuitenkaan syntynyt, mutta se avasi uudenlaisen näkökulman.
Kun projektissa on osallistujana vain itsesi
Kun yhteisprojekti on lopulta yhden ihmisen projekti, se herättää väistämättä ajatuksia. Minulle tämä vuosi opetti kolme asiaa:
Luovuus ei ole aikataulutettava asia
- Vaikka suunnitelma oli hieno, elämä kulkee omia polkujaan. Vuoden aikana oli jaksoja, jolloin inspiraatio loisti poissaolollaan, ja hetkiä, jolloin projektin jatkaminen tuntui tärkeältä mutta ei kiireelliseltä. Tämä on luovassa työssä täysin normaalia.
Kaikkien ideoiden ei ole tarkoitus kasvaa yhteisöiksi
- Jotkut projektit ovat enemmän sisäisiä. Ne ovat tapa kokeilla, etsiä ja tutkia omaa suuntaa. VillaNanna ReFashion oli lopulta ennen kaikkea matka itseäni varten ja ehkä niin oli tarkoituskin.
Kestävä tyyli syntyy pienistä teoista
- Vaikka projekti ei kerännyt osallistujia, se muistutti minua siitä, että refashion ei ole kilpailua eikä keräilyä. Se on hiljaista arkea: yhden vaatteen korjaamista, toisen uudelleensuunnittelua, kolmannen pelastamista roskalta.
Mitä ReFashion-projektin aikana syntyi?
Vuoden aikana tein useita pieniä ja suurempia tuunauksia, osa valmistui, osa jäi ajatuksen tasolle, osa odottaa vieläkin viimeistä silauksen hetkeä. Niissä on kuitenkin sama ydin:
- halu käyttää vanhaa uudelleen
- halu tehdä omannäköistä tyyliä
- halu olla ostamatta uutta, jos se ei ole tarpeen
Nämä projektit olivat pieniä askelia kohti kestävämpää arkea ja ne ovat edelleen nähtävissä blogissa ja Instagramissani.
Onko ReFashion-projekti epäonnistuminen?
SEO-maailman näkökulmasta vastaus on: ei todellakaan. Sillä vaikka projekti ei kerännyt osallistujia, se tuotti silti sisältöä seuraavista hakuteemoista, jotka kiinnostavat jatkuvasti:
- refashion ideat
- vaatteiden tuunaus
- kierrätys muoti
- slow fashion vinkit
- tee se itse muoti
Nämä aiheet ovat ajankohtaisia, kasvavia ja erittäin hakukoneystävällisiä. Blogipostaukseni, kuvat ja refashion-prosessit ovat edelleen löydettävissä ja toimivat inspiraationa niille, jotka hakevat ideoita myöhemmin.
Mitä seuraavaksi?
Vaikka vuoden mittainen yhteisprojekti ei saanut tuulta alleen, en ole lopettamassa refashion-sisältöä, päinvastoin. Ensi vuoden puolella aion tehdä:
- kevyempiä minihaasteita
- uusia refashion-ideoita
- inspiraatiopostauksia ennen–jälkeen -muutoksista
- selkeitä ohjeita pieniin tuunauksiin
Yhteisöllisyys ei katoa, vaikka virallinen projekti ei kasvanut suureksi. Ehkä seuraava muoto sopii paremmin sekä minulle että niille, jotka kaipaavat ohjausta pienemmissä paloissa.
miksi jatkan refashionia?
Koska se tuntuu oikealta. Koska se on ekologista. Koska vanhasta voi aina tehdä kauniimpaa. Ja koska inspiraatio syntyy usein pienistä, hiljaisista hetkistä, ei suurista yleisöistä.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: